Pienkustantajan määrittely on vähän epäselvä. Kyse on kuitenkin siis kaupallisesta toiminnasta, ei pienkustanteista. Pienkustantaja voi ennen pitkään hyvällä tuurilla päästä keskisuureksi.
Pienet ja keskisuuret kustantamot ovat tuoneet Suomen markinnoille mielenkiintoista ja erilaista sarjakuvaa, joista jotkut ovat osoittautuneet jopa myyntimenestyksiksi. Useimmiten myynti mitataan kuitenkin vain sadoissa kappaleissa...
Kvaakin Herra Koipeliini -palkinto meni tänä vuonna sarjakuvan pienkustantajille, jos nyt joku ei vielä ole sitä huomannut.
Julkaisujen levittäminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Joihinkin kirjakauppoihin on vaikea saada julkaisuja. Nettikaupat ovat onneksi olemassa ja se helpottaa jakeluongelmaa ainakin osaksi.
Jotkut pienkustantajat keskittyvät kokonaan sarjakuviin, jotkut julkaisevat sarjakuvaa muiden kirjojen ohella. Ilman pienkustantajia olisimme sarjakuvan tarjonnan suhteen Suomessa paljon köyhempiä.
Mutta mikä on sarjakuvan pienkustantamisen tulevaisuus? Nyt näyttää virkeältä, mutta kuinka käy ajan kanssa?
Katsauksen pienkustantajan elämään, tosin fantasian ja scifin, ei sarjakuvan, antaa tämä
Vaskikirjojen historiikki: "Todellinen pohjanoteeraus oli toukokuu 2009, jolloin en myynyt ainuttakaan kirjaa: kirjakaupat eivät tilanneet yhtään, verkkokaupasta ei tullut yhtään tilausta, kaveritkaan eivät ostaneet yhtään."