Sarjakuvalehtien kulta-aika Suomessa?

[Korro]

Ahneus?

90-luvulla Marvel tuotantoa oli enemmän markettienhyllyillä kuin nykyään.Silloin oli vanha tuttu Spider-man,X-men,Marvel ja Sarjakuvalehti mikä nimellään ei paljoa kuulostanut juuri miltään.+Spesiaalit mitä ilmestyi verrattuna enemmän kuin nykyään.
Nykyään on 1-kirjavuodessa,mm Rämeen olentoa on tullut nyt 2kpl jakoon.
Ahneudesta,siis silloin 'kultaisella' 90-luvulla milloin vasta synnyin niin itkettiin siitä miten vähän on Sarjakuva tarjotaa,jos olisi nähnyt tämän vuoden 2011 tarjonnan,olisi osannut arvostaa 'kulta ajan' tarjontaa.
Yhteenveto;Onko ihmiset AHENEITA?,itketään kun on tarjontaa sekä jos sitä ei ole niin itketään?

[VesaK]

Ahneudesta,siis silloin 'kultaisella' 90-luvulla milloin vasta synnyin niin itkettiin siitä miten vähän on Sarjakuva tarjotaa,jos olisi nähnyt tämän vuoden 2011 tarjonnan,olisi osannut arvostaa 'kulta ajan' tarjontaa.
Yhteenveto;Onko ihmiset AHENEITA?,itketään kun on tarjontaa sekä jos sitä ei ole niin itketään?

Em mää ole ihminen ollenkan, mää ole ahvena!

No niin jos kulta-ajasta puhutaan, niin 1960 - 1970 -lukujen taitteessa Suomessa ilmestyi jotain 30 eri sarjakuvalehtinimikettä. Sitten tuli väri-teevee, kaapeli-teevee, kotivideot, mikrotietokoneet...
Toisaalta silloin ei totisesti ollut kovakantisia sarjakuvateoksia.

[Antti Vainio]

Kai se kulta-aika vertautuu siihen että kaikenlaisen populaarikulttuurin tarjonta oli Kekkoslovakiassa sellaista neuvostotyylistä. Joku  Asterix oli valonsäde lännestä synkeän pimeään itäiseen pyllynreikään, sama koski jenkkisarjakuvia.

[VesaK]

No olihan silloin 1970-luvun alussa jo Teräsmiestä ja Lepakkomiestä, Retu & kumppanit, Hurja länsi, Kauhu, Shokki, Ruutu, Zoom, Mustanaamio, Sarjis, sun muut Pellefantit ja Viki Vesselit... ym. Sitten tulivat Tintit, Asterixit, Lucky Luket ja Tenavat lehtien ohessa. Kyllä sääliksi käy pleikkareitaan rassaavia nykysikiöitä.

[Tertsi]

kaikenlaisen populaarikulttuurin tarjonta oli Kekkoslovakiassa sellaista neuvostotyylistä. Joku  Asterix oli valonsäde lännestä synkeän pimeään itäiseen pyllynreikään, sama koski jenkkisarjakuvia.

En kyllä huomannut 70-luvulla yhtään sarjakuvaa itä-blokista. Amerikasta sitäkin enemmän.
Televisiossa tilanne oli kyllä sitten ihan toinen. Voihan vaha-animaatio sentään!...

[VesaK]

Suuri sähköistäjä Stalin oli innokas Disney-fani ja niinmuodoin vaati, että kaikkiin "neuvostotasavaltoihin" ja satelliittivaltioihin pitää perustettaman "Disney-tasoinen" animaatiostudio. Vieläpä nukke- ja piirrosfilmistudiot erikseen.
Tulokset olivat vaihtelevia, Tsekeissähän kehityttiin erittäin eteviksi varsinkin nukkepuolella (ks. Coraline), mutta koska käsikirjoituksia ja valmisteilla olevia filmejä piti hilata "tarkistettavaksi" Moskovan elokuvasensorin offiisiin käytännössä 5 - 6 kertaa työn aikana, luovuudelle ei paljon tilaa jäänyt.
Mutta halpojahan ne olivat verrattuna Disneihin, joita ei pitkään edes saanut edes esittää televisiossa... vain joku Samu Sirkan joulutervehdys ja siinä se. Kerran viikossa tuli yksi Tom & Jerry tai Vaaleanpunainen pantteri.
"Kulttuurivaihdon" takia YLE sitten esitti lapsille "itäkorvikkeita, joissa liikutellaan värillisiä pahvinpaloja" (Kari Suomalainen). Disniä ja Warneria nähdäkseen piti päästä elokuviin.   

[pertti jarla]

Muistettakoon tapaus Pätkis, television animaatiokimara. Muutama itäblokki- tai kanadalaisanimaatio, viimeisenä oli Disney (tai jokin muu jenkkianimaatio), se jonka kaikki halusivat oikeasti nähdä. Kanadalaisanimaatiot olivat outoja tapauksia, niitä pakkosyötettiin myös, sitä oppi kammoamaan sitä silmälogoa.

[VesaK]

Mutta Pätkis alkoi vasta 1980-luvulla... jolloin kotivideonauhuritkin yleistyivät. Kyllä korpesi kun noin v. 1983 joku valopää keksi alkaa "säästää" ja / tai palvella lapsia niin että Disneynkin pätkät puhuttiin päälle parhaaseen itätyyliin: Siis yksi tyyppi selostamassa kaikki repliikit.
Ei sitä montaa kuukautta jatkunut mutta tarpeeksi kauan että ketutus kasvoi kohtuuttomaksi.

[Jukka Laine]

Ensimmäinen Pätkis oli jo 60-70-luvun vaihteen molemmin puolin. On tästä ennenkin puhuttu. Asterix Gallialainen tuli siinä kuusiosaisena jatkiksena ennenkuin se oli ilmestynyt suomeksi sarjakuvana.

[JJalonen]

Ketjuhan tuli kuin tilauksesta tänne yleiselle puolelle, kun en näemmä saanut osallistua "sekalaiset"-keskusteluun.

Mutta...

Ei saa dissata silmälogoa! The National Film Board of Canada on tuottanut lukuisia erinomaisia animaatiopläjäytyksiä. Helmenä yksi omista kaikkien aikojen suosikeistani - Cordell Barkerin The Cat Came Back (1988). Silkkaa neroutta!!

Katsottavissa -

http://www.nfb.ca/film/the-cat-came-back/


Tämä kuuluu yleissivistykseen!

[Jukka Laine]

Sekalaiset-osio ei ole sarjakuvista keskustelua varten. Ilmoittakaa heti ylläpitoon jos havaitsette sellaista siellä niin siirretään.

[Antti Vainio]

En kyllä huomannut 70-luvulla yhtään sarjakuvaa itä-blokista. Amerikasta sitäkin enemmän.
Televisiossa tilanne oli kyllä sitten ihan toinen. Voihan vaha-animaatio sentään!...

Pelkään että jos Neuvostoliitossa olisi ollut joku virallinen MosKomitsh niin ei oltaisi ala-asteella muuta luettukaan ja minun sukupolvi olisi oppinut vihaamaan sarjakuvia.
Mäkin vihasin niitä opettavaisia paperilappuanimaatioita, se oli mannaa taivaasta kun koulussa näytettiin rajumpaa 8mm. kamaa kuten Kelju K. Kojootti tai Tom&Jerry

[Timo Ronkainen]

Kyllä monet National Film Board of Canadan lyhytpiirretyt tekivät vaikutuksen jo penskana. Ja mm. Disneylandia (Walt Disney esittää olisko ollu suomeksi) näytettiin MTV:n YLE:ltä vuokraamana aikana vissiin joskus 1960-luvulla, samoin kaikkia Hanna & Barberan Hakki-koiria ja Kiviset et Sorasia.
Mutta takaisin asiaan, sarjakuvalehtiä taisi nimikkeissä mitaten tosiaan ilmestyä eniten just 1960-70 -vaihteessa. Taso nyt oli aika tauhkaa. Semic (alias nyk Egmont) rulasi ja käännökset olivat vielä enemmän perseestä kuin koskaan nykyisin. Mutta ihania ovat mm. King Kongit ja muut nämä ja hauskaa tahatonta huumoria tuovat monet paikkaansa vaihtaneet puhekuplat ja käännöskukkaset.

Timo

[Jukka Laine]

60-70-lukujen taitteessa jyräsi enimmäkseen Kuvajulkaisut/Williams. Semic alkoi valtaamaan alaa joskus 1972 ja jyrinällä.

[Olli T]

Suomenkielisen sarjakuvatarjonnan (ja -kysynnän) määrän vaihtelun lisäksi mielestäni myös täällä nähdyn sarjakuvan ah-niin-subjektiivinen laatu on huipussaan tyylistä riippuen aika monessa eri kohdassa. Tähän ovat vaikuttaneet kotimaisten julkaisupäätösten lisäksi moninaiset muut tekijät sarjakuvan tuotantopäässä, kuten teknologinen kehitys, muotivirtaukset, uusien vaikutteiden tulo kentälle (manga), sarjakuvan suhteellinen aikuistuminen mediana ja jopa yleismaailmalliset tekijät kuten kylmän sodan loppuminen, globaali taloustilanne ja ylipäänsä zeitgeist. Mielestäni esimerkiksi "klassinen" eurooppalainen sarjakuva oli Suomessa aikamoisessa alennustilassa 80-luvun lopulla ja 90-luvulla, kun monien ranskalaisten ja belgialaisten suosikkisarjakuvien (Asterix, Tintti, Piko & Fantasio, Lucky Luke, ym.) alkuperäistekijät olivat joko kuolleet, luovuttaneet ohjakset (aina tietysti surkean lahjattomille) seuraajilleen tai siirtyneet tekemään piparkakkumuotilla väännettyjä uudelleenlämmittelyjä eläkekassan täytteeksi.