Unet sarjakuvan (surrealismin) lähteenä

[I<.I-I.]

Täällä Kvaakissahan on jo keskustelua sarjakuva-aiheisista unista, niitäkin on myös tullut paljon nähtyä, mutta enemmän kiinnostaisi kuulla kuinka unet sinänsä ovat vaikuttaneet muihin tekijöihin ja sarjakuviin?

Tuota surrealismia kun on aika paljon nykyään ollut tyylilajina suomalaisessa sarjakuvassa, niin luulisi että on käytetty ainakin jonkun verran. Mutta kun muutamien kolleegoiden kanssa on jo tullutkin keskusteltua aiheesta niin yllättäen aika vähän on kuitenkin käytetty, mikä oli oikeastaan vähän pettymys. Surrealismi on jo kauan ollut itselle suuri kiinnostuksen kohde sekä unimaailma yleensä (ja kyllä, nukkuminen on lempiharrastuksia). Aivot ja unethan on tieteen näkökulmasta vielä aivan täysin käsittämätön osa-alue, vaikka kuitenkin n. 1/3 kaikkien ihmisten koko elämää. Silti asiasta ei oikeastaan ymmärretä vielä juuri mitään. Unet on kuitenkin aivan ainutlaatuinen portti ihmisten todelliseen mieleen ja alitajuntaan. Ja kaikki banaalit unenselityskirjat voidaan tässä vaiheessa unohtaa.

Unien logiikka ja "surrealismi" on kuitenkin jotain mitä ei voi oikeasti tietoisesti käsikirjoittaa, koska tietoinen valveajattelu perustuu aina väkisinkin loogiseen ajatteluprosessiin mitä unet eivät ole. Voi tietysti kirjoittaa tarinaa unen "epälogiikalla", yhdistellen toisiinsa erillisiä toisiinsa liittymättömiä kohtauksia jolloin syntyy jonkinlaisia absurdeja juonenkulkuja/assosiaatioita ja "surrealistista" outouden kokemusta. Mutta mielestäni oikea surrealismi voidaan toteuttaa vain alitajuisesti, eli suoraan uneen pohjautuen.

Omalla kohdalla kokeilu meni niin pitkälle että pidin täyden kalenterivuoden ajan unipäiväkirjaa ja kirjoitin ylös mahdollisimman tarkasti kaikki muistamani unet, miljöineen, tunnetiloineen jne. Vain n. 4 yöltä koko vuonna ei mitään muistikuvia ollut, muilta öiltä n. 2-8/yö. Eli paljon niitä kertyi, ja prosessi oli kokonaisuudessaan aika paljon rankempi kuin etukäteen kuvitteli, mutta loppuunhan se täytyi katsoa kun oli aloittanut. Vaativinta oli varmaankin henkisesti unien mieleen palauttaminen, mikä jonkun verran luultavasti kehittyikin vuoden aikana. Vaikka yleensä itse muistankin unia herättyä melko hyvin, osasta on jäljellä pelkästään "tunne", jonka selkeyttämiseen täytyy joskus pinnistää keskittymistä melko intensiivisesti. Vastaa aika hyvin tietynlaista meditaatiota jossa mieli on ensin tyhjennettävä kaikesta ja sen jälkeen keskityttävä yhteen tiettyyn pisteeseen, jota on ensin melkein mahdoton saavuttaa, mutta selkiytyy hetkittäin ja lopulta kuuluu "plop" ja kaikki onkin yhtäkkiä täysin selkeää. Mutta en erityisesti suosittele tekemään tätä kokonaista vuotta yhteenmenoon, ainakaan jos sattuu olemaan jotenkin erityisen herkkä mieleltään tai muuten sekopäisyyteen taipuvainen. Itsellenikin todellisuuden ja unen toisistaan erottaminen on ehkä nykyään vaikeampaa kuin ennen...

[[kivi]]

Mä olen tehnyt useita sarjakuvia uniini perustuen. Esimerkiksi Kemin kisassa palkittiinkin joskus sellainen sarja kuin "3 unta", ja useampi Ylioppilaslehden sarja (mm. "Kaksoisolentoja") samoin kuin moni Tähtivaeltajassa julkaistu sarja (mm. "Luutnantti Lumiukko on hävittäjä-ässä") perustui paitsi unen logiikkaan, myös seurasi ihan todellista näkemääni unta.

Unien muuttaminen suoraan sarjakuvaksi on kuitenkin vaikea aihe, ja usein lopputulos on - vaikka kuinka kauniisti piirretty ja kerrottu - kuitenkin vaivaannuttava, samalla tavalla kuin sarjakuvat joissa yritetään kuvata henkisiä elämyksiä tai vaikka huumeiden kautta muuttunutta todellisuuden havainnointia. Missä vaiheessa uskottavuus muuttuu kikkailuksi? Miksi juoni jää kesken? Mikä riittää kerronnan motiiviksi? Oliko tämäkin pakko tehdä, jos se ei aukene yhdellekään lukijalle?

Lucid-unet joissa pystyy itse vaikuttamaan unen juoneen ovat ehkä palkitsevimpia. Kuitenkin niissäkin vastaan tulevat tarinankerronnalliset puutteet. Mä näen kausittain paljonkin lucid-unia, ja usein hyödynnän ne lukemalla unessa sarjakuvia ja kirjoja jotka eivät koskaan ilmestyneet, katsomalla elokuvia joita ei tehty vaikka olisi pitänyt. Montakohan Tinttiä mun unimaailmassani on ilmestynyt?

Unimaailma on myös mulle aika usein samanlainen, ja niin tuttu että siitä voi piirtää kartan (joskus oon ehkä piirtänytkin, muistaako kukaan?) ja tällaista unimaailmaa olen usein käyttänyt ihan todellisuudesta kertovien sarjakuvien ympäristönä. Unissa on myös mahdollisuus vaikkapa keskustella kuolleiden kanssa kesken jääneet asiat läpi.

Mielenkiintoinen aihe. Uni on usein ihan parasta aikaa, onneksi unihalvauksia (joissa herää unesta toiseen uneen jossa kuitenkaan ei pysty liikkumaan, tai näkee unta jossa lulee heräävänsä mutta päätyykin painajaiseen - hengenvaarallisen pelottavaa) sattuu harvoin.

Kivi

[JanneT]

Kuinkas ollakaan juuri on tekeillä uneen perustuva sarjakuva nimeltä "Häämatka". Kiven kanssa samoilla linjoilla että unet mainio lähde, mutta pelkkä jännä fiilis ei riitä. Itse ainakin editoin ylimääräiset lentävät hirvet yms. pois ja viilasin tarinaa muutenkin samoista lähtökohdista kuin muitakin tarinoita. Eli lähtökohtana on että tarinan pitäisi toimia lukijalle ilman "Hei come on, tää oli unta!" -selityksiä. Parin ruudun näyte, enempää ei tässä vaiheessa uskalla pistää julkisesti nähtäväksi (valitan tekstin pienuutta, oi kun voisi pistää yli 500 pikseliä leveyttä).

[Aura]

Itse olen kirjannut unia muistiin sarjakuvana, lähinnä muistaakseni ne paremmin. Yhden uniin perustuvan jutun tein julkaisuun asti, ja joitain ideoita olen käyttänyt tai harkinnut. Yleensä koen vaikeaksi ottaa unista ideoita, sillä ne ovat niin päättömiä. Itse teen usein fantasiaa, mutta harvemmin niin surrealistista. Joskus olen nähnyt unta loistavasta sarjisideasta, joka ei herättyä tuntunutkaan enää yhtään loistavalta. Joitakin maisemia tai paikkoja olen kyllä miettinyt käyttää, eivät ne kuitenkaan vastaa täysin valvemaailman esikuviaan.

Munkin unimaailmasta voisi piirtää kartan, ainakin tavallaan. Yleensä samat asiat löytyvät suunnilleen samoilta paikoilta.

Kun unista tekee sarjakuvaa niistä paljastuu mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. "Ai niin, täällähän voi olla karhuja"-tyyppinen ajatus aiheuttaa usein välittömästi karhun ilmestymisen. Muuten unissa tuntuu olevan suurimmalta osalta ongelmia. Tähän oli selityskin yhdessä dokkarissa joka tuli tänä kesänä telkkarista, jossain unitutkimuksessa oli todettu että suurin osa REM-unen aikana nähdyistä unista on juuri ongelmaunia, joiden tarkoitus on ilmeisesti parantaa suorituksia ja valmentaa selviytymään ongelmista valvemaailmassa. (Mielenkiintoisinta oli että lapset näkevät usein petounia vaikka asuisivat kaupungissa.)

Itsellenikin todellisuuden ja unen toisistaan erottaminen on ehkä nykyään vaikeampaa kuin ennen...

No mutta siihenhän auttaa todellisuustesti jos epäilyttää. Törmäsin niihin kun etsin tietoa unihalvauksista. Itse olen nähnyt joskus unia siitä että herään, enkä ollut selvillä siitä onko se totta vai unta, testailu kyllä meni pieleen kun aloin järkeillä että "voihan se olla valveillakin joskus mahdollista että pystyy hengittämään nenän kautta vaikka pitää siitä kiinni..." Mutta herättyä sen kyllä tajusi vaikkei mitään olisi testaillutkaan. Ongelmahan on siinä että unessa kaikki tuntuu todelliselta, ja vasta jälkeenpäin tajuaa mikä kaikki oli pielessä. Tämän takia valveilla monet unissa olleet asiat tuntuvat liian järjettömiltä laitettaviksi sarjakuvaan.

[JJ Naas]

Ray Bradburyllä oli metodina käyttää kirjojensa juonien pohjana välähdysmäisiä visioita mitä tule mieleen siinä vaiheessa kun on juuri herännyt, mutta on vielä tokkurassa eikä ole noussut sängystä. Hän saattoi maata aamuisin sängyssä ja käyttää "heräämiseen" pitkiäkin aikoja, kunnes kohdalle osui visio, jossa olisi potentiaalia jatkotyöstämiseen. Siinä vaiheessa hän nousi viimein ylös ja kirjoitti sen heti muistiin.

[Jukka Laine]

Pauli Kallion unista on kokonainen albumikin:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=811

[Aura]

Eikös Amanda Vähämäkikin käytä unia? Pullapelto oli ainakin tunnelmaltaan aidon unimainen.

[I<.I-I.]

Unimaailma on myös mulle aika usein samanlainen, ja niin tuttu että siitä voi piirtää kartan

Mielenkiintoista, itse en koko vuoden ja 1500 unen joukosta kokenut että varsinaisesti mikään toistuisi tuttuna. Tietystikin usein samat henkilöt toistuvat, yleensä lähimpiä ihmisiä jotka ovat selkeästi unessa tunnistettavia. Ja tietyt paikat, yleensä esim. oma vanha asunto tms., mutta silloinkin yleensä miljöö muuttaa muotoaan aika paljon unesta toiseen.

Tuossa n.1500 unen kokonaisuudessa ei myöskään ollut kuin yksi selkeästi tunnistettava "lucid" -uni, mutta se olikin kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus. Sitä kiinnostaisi lähteä kokeilemaan lisääkin. Tuossa vuoden aikana yritin päinvastoin olla tietoisesti mahdollisimman vähän vaikuttamassa unen olemukseen jotta ne säilyisivät mahdollisimman "autenttisina"... Ja vain ainoastaan heittäytyä täysin luonnollisesti unimaailman vietäväksi.  Unipäiväkirjaa pitäessä on vaara että itse prosessi alkaa vaikuttaa unen sisältöön. pari kertaa jo havaitsin että unessa aloin miettiä kuinka erikoislaatuinen jokin uni on ja kuinka voisin kirjoittaa sen unipäiväkirjaan. Se oli siis vielä varsin syvällä unitilassa, tai siltä ainakin tuntui. Mutta jos unessa on tietoinen unipäiväkirjan pitämisestä niin silloin ei liikuta enää täysin alitajuisessa tilassa mikä mielestäni veisi pohjan siltä unen "autenttisuudelta", se olisi ikäänkuin ulkopuolelta vaikuttamista jolloin tietoinen tajunta alkaa jo vaikuttaa alitajunnan kulkuun ja assosiaatioihin. (tähänhän lucid-unennäössä taas juuri pyritään eri tekniikoiden avulla). Pääsin siitä ongelmasta kuitenkin onneksi eroon aika nopeasti enkä vastaavaa enää juurikaan huomannut tapahtuvan.

Mutta tosiaan vaikeinta on koostaa unista toimiva jatkumo. Lyhyen unenhan voi melko helposti vielä piirtääkin sarjakuvaksi, esim. muutaman sivun sarjakuvanovelliksi, mutta itseäni kiinnostaa enemmänkin mahdollisimman pitkä jatkumo, kokonaisen unimaailman siirtäminen sarjakuvaksi. Unethan jäävätkin helposti liian subjektiiviseksi, ja jonkinlainen juonellinen (järjellinen) jatkuvuus siinä pitäisi olla, mikä tavallaan jo on ristiriidassa unen logiikan kanssa. Mutta unethan eivät ole vain irrallisia toisiinsa liittyneitä pätkiä vaan niiden välillä kulkee silti yleensä aina jonkinlainen assosiatiivinen yhteys. Mikä tosin voi useinkin olla juurikin varsin subjektiivinen, ja etäännyttää lukijan. Mutta se ongelmahan monissa "surrealistisissa" ym. sarjakuvissa juuri onkin. Mutta sen juonellisuuden ja unenomaisten assosiaatioiden välille olisi löydettävä juuri sopiva harmonia jolloin pitkänkin kokonaisuuden saisi säilytettyä luettavana ja mielenkiintoisena, tietystä välttämättömästä subjektiivisuudesta huolimatta. Siis turvautumatta keksittyyn juonellisuuteen, täysin autenttisen unen ehdoilla, ja se on se hankalin pointti. Sen ongelman ratkaisemiseen en usko löytyvän muuta ratkaisua kuin mahdollisimman suuri lähdemateriaalin määrä. Näiden 1500 unen uskon kyllä riittävän. Ja jos ei riitä niin täytyy sitten uneksia vielä vähän lisää.

Lainaus käyttäjältä: I<.I-I. - tänään kello 15:43:26
Itsellenikin todellisuuden ja unen toisistaan erottaminen on ehkä nykyään vaikeampaa kuin ennen...

No mutta siihenhän auttaa todellisuustesti jos epäilyttää.

No oikeastaan tällä tarkoitin juuri päinvastoin... Unessa ei niinkään huoleta se onko kyseessä uni vai tosi, sillähän ei oikeastaan ole mitään merkitystä. (enkä edes unessa halua pohtia sitä, koska silloinhan ei ole enää täysin alitajuisessa tilassa). Hankalampi asia on se kun valveilla alkaa epäilyttää ovatko jotkin asiat olleet unta vai todellisuutta...

Ray Bradburyllä oli metodina käyttää kirjojensa juonien pohjana välähdysmäisiä visioita mitä tule mieleen siinä vaiheessa kun on juuri herännyt, mutta on vielä tokkurassa eikä ole noussut sängystä. Hän saattoi maata aamuisin sängyssä ja käyttää "heräämiseen" pitkiäkin aikoja, kunnes kohdalle osui visio, jossa olisi potentiaalia jatkotyöstämiseen. Siinä vaiheessa hän nousi viimein ylös ja kirjoitti sen heti muistiin.

Se "heräämisvaihe" tuntuu tosiaan olevan erityisen mielenkiintoinen, kun on aivan siinä rajalla. Tosin se ei kyllä mielestäni kestä kovin kauaa, enkä usko että sitä pystyy varsinaisesti pidentämään (paitsi jos yrittää nukahtaa uudelleen jonka jälkeen taas palaa samaan lyhyeen heräämisvaiheeseen). Mutta sen olen huomaannut että mitä pidempään nukkuu sen pidemmäksi unisyklit tuntuvat muuttuvan, ja juuri ennen heräämistä (siis pitkään nukuttua) unet ovat voineet jo muuttua todella pitkiksi tapahtumaketjuiksi. REM-vaiheethan muuttuvat pidemmiksi koska aivot eivät enää varsinaisesti tarvitse lisää syvän unisyklin "palautumisaikaa", vaan aivotoimintaa voi siirtää yhä enemmän unennäkemiseen.

[Aura]

Jos unia kirjoittaa muistiin niin lucidit yleensä lisääntyvät, ja sitä on hankala välttää että tajuaa yhtäkkiä olevansa unessa. Mutta en näkisi että se tekisi unista mitenkään "epäautenttisempia", alitajunnan kanssahan silloinkin ollaan tekemisissä. Silloin seikkailee edelleen unimaailmassa eikä valveajatusten parissa. Ja jos juttelee jonkun unihenkilön kanssa, juttelee oikeasti itsensä (ja alitajuntansa?) kanssa, koska sieltä kaikki hahmot ovat peräisin.

Mielenkiintoista, itse en koko vuoden ja 1500 unen joukosta kokenut että varsinaisesti mikään toistuisi tuttuna. Tietystikin usein samat henkilöt toistuvat, yleensä lähimpiä ihmisiä jotka ovat selkeästi unessa tunnistettavia. Ja tietyt paikat, yleensä esim. oma vanha asunto tms., mutta silloinkin yleensä miljöö muuttaa muotoaan aika paljon unesta toiseen.

En tiedä onko Kivellä sama asia kuin mulla, mutta itsellä unipaikat eivät pysy unesta toiseen täysin samanlaisina. Ainoastaan oma asunto tms ovat jotenkin stabiileja, ja niissäkin voi olla muutoksia. Toisinaan olen unessa jossain paikassa jossa olen ollut toisessakin unessa, mutta en ole varma onko sitä oikeasti olemassa.

Mutta silti unimaailman kartta pysyy samanlaisena. Tutut alueet ovat aina samantapaisia vaikka vähän muuttuvatkin, ja erilaisia kuin todellisuudessa. Kaikki on ikään kuin mielikuva todellisesta maailmasta ja ei voi sanoa missä ne tarkalleen sijaitsevat. Ne ovat ikään kuin jossain suunnassa mutta alueiden väliin ei jää mitään. Yhdessä paikassa on usein ollut ravintola, jota ei oikeasti ole olemassa.

No oikeastaan tällä tarkoitin juuri päinvastoin... Unessa ei niinkään huoleta se onko kyseessä uni vai tosi, sillähän ei oikeastaan ole mitään merkitystä. (enkä edes unessa halua pohtia sitä, koska silloinhan ei ole enää täysin alitajuisessa tilassa). Hankalampi asia on se kun valveilla alkaa epäilyttää ovatko jotkin asiat olleet unta vai todellisuutta...

Muistelisin että joku muukin on sanonut noin. Jos uni on liian realistinen voi olla vaikea muistaa oliko se nyt unta vai ei. Lapsillahan on joskus vaikeuksia erottaa oikeat muistot ja unet toisistaan.

Se "heräämisvaihe" tuntuu tosiaan olevan erityisen mielenkiintoinen, kun on aivan siinä rajalla. Tosin se ei kyllä mielestäni kestä kovin kauaa, enkä usko että sitä pystyy varsinaisesti pidentämään (paitsi jos yrittää nukahtaa uudelleen jonka jälkeen taas palaa samaan lyhyeen heräämisvaiheeseen).

Kuulemma myös harjoittelemalla voi lillua pitkiäkin aikoja unen ja valveen rajamailla, jolloin tietoisuus säilyy mutta pääsee käsiksi kaikkeen sellaiseen mihin valveilla ei. Eli sama juttu kuin se että unenpöpperössä yhtäkkiä muistaa unen, jonka oli jo unohtanut. Kai se oli jotain hämäriä munkkien meditaatiotekniikoita... Itsensäkin voi vaivuttaa hypnoosiin eli juuri tuohon unen ja valveen välitilaan (koska sitähän hypnoosi oikeasti on).

[hdc]

Mutta silti unimaailman kartta pysyy samanlaisena. Tutut alueet ovat aina samantapaisia vaikka vähän muuttuvatkin, ja erilaisia kuin todellisuudessa. Kaikki on ikään kuin mielikuva todellisesta maailmasta ja ei voi sanoa missä ne tarkalleen sijaitsevat. Ne ovat ikään kuin jossain suunnassa mutta alueiden väliin ei jää mitään. Yhdessä paikassa on usein ollut ravintola, jota ei oikeasti ole olemassa.

Kaveri mainitsi että sillä oli joskus ollut pitkään oma unikaupunki, jossa vieraili säännöllisesti ja joka pysyi koherenttina...mutta jota ei ollut olemassa valvetodellisuudessa (tai ainakaan kaveri ei tuntenut sitä, tähän voi sitten esittää Total Recall -teorioita jos mieli tekee...)
Minulla ei tuollaisia kokemuksia ole, joko pysytään realismikopiossa tai sitten ollaan ennennäkemättömissä maisemissa...tuota "oliko se unta vai totta" tapauksia oli lapsena useampi, nykyiselläänkin eivät ole tuntemattomia, johtuen ehkä siitä että aika paljon näen sellaisia ultrarealistisia unia joissa ei tapahdu asioita jotka eivät olisi täysin normaaleja valvemaailmassakin. Ja sitten tietty on unia jotka tulevat elokuvamuodossa tms. ja sitten myöhemmin mieleen tulee yksittäinen kohtaus tai tekstinpätkä josta ei muista että onko sen nähnyt oikeasti jossain vai vain unessa...

[I<.I-I.]

Jos unia kirjoittaa muistiin niin lucidit yleensä lisääntyvät, ja sitä on hankala välttää että tajuaa yhtäkkiä olevansa unessa. Mutta en näkisi että se tekisi unista mitenkään "epäautenttisempia", alitajunnan kanssahan silloinkin ollaan tekemisissä. Silloin seikkailee edelleen unimaailmassa eikä valveajatusten parissa. Ja jos juttelee jonkun unihenkilön kanssa, juttelee oikeasti itsensä (ja alitajuntansa?) kanssa, koska sieltä kaikki hahmot ovat peräisin.

No tottakai unessa kaikki puheet on peräisin omasta mielikuvituksesta eikä "unihenkilöiden"... ellei sitten satu olemaan jonkinasteinen persoonallisuushäiriö
Mutta ei oman kokemukseni mukaan ole kovinkaan vaikeaa olla tajuamatta olevansa unessa, mikäli ei halua. (kokonaisen vuoden aikana ainoastaan n. suhteessa 1500:5...) Niinkin päin voi itseään suggeroida ennen nukahtamista, niinkuin lucid-uneenkin pääsemiseksi on erilaisia "tekniikoita" jolloin juuri yritetään päästä lähemmäs valvetilaa kesken unen. Paljonhan vaikuttaa se mihin mielentilaan pyrkii nukahtaessaan. Vähän sama kuin usein unessa toistuu asioita joita on juuri miettinyt nukahtamisen hetkellä.
Mutta kyllähän silloin ollaan eri unen tasolla, riippuen onko siitä tietoinen vai ei (esim. lucid). Jos tietoisesti alkaa ajattelemaan näkevänsä unta niin kyllä valvetietoisuus silloin on jo huomattavasti lähempänä. (Vaikka vaikeahan sitä on eksaktisti mitata millä tasolla milläkin hetkellä nukkuja on). Ja jos puhutaan unen "surrealismista", niin kyllähän silloin myös unen "autenttisuus" kärsii, jos kerran valvetietoisuus alkaa dominoida alitajuntaa.

Itsensäkin voi vaivuttaa hypnoosiin eli juuri tuohon unen ja valveen välitilaan (koska sitähän hypnoosi oikeasti on).

Eipä se hypnoosi nyt aivan sama asia sentään ole kuin nukkuminen... jos hypnotisoitava nukahtaa kesken session niin silloin se on kyllä mennyt aika pahasti munilleen... kyllähän hypnoosissa ollaan aika pitkälti valvetilassa ja täysin tietoisia siitä mitä tapahtuu. Se on näitä Hollywoodsarjojen ja taikuriohjelmien vedätystä että hypnoosilla ihmiset saataisiin jossain kummallisessa "unitilassa" tekemään ihan mitä tahansa. Paitsi jos hypnotisoitava on joku vajakki joka joka tapauksessa tekee aina mitä käsketään, niinkuin ehkä taikuriohjelmien yleisössä ilmeisesti moni onkin.

[Aura]

Ja jos puhutaan unen "surrealismista", niin kyllähän silloin myös unen "autenttisuus" kärsii, jos kerran valvetietoisuus alkaa dominoida alitajuntaa.

Sitä vaan meinasin että miksei selkounikin olisi autenttinen uni, ihminenhän näkee luonnostaankin tietoisia unia vaikka ei niihin pyrkisikään. Selkounessakaan järki ei  toimi kuten valveilla ja sen takia asioista voi tehdä täysin järjettömiä päätelmiä jotka kuitenkin tuntuvat sillä hetkellä täysin loogisilta ja järkeviltä. Ja vaikeampihan tietoisessa unessa on pysyä kuin unohtaa että uneksii.

Eipä se hypnoosi nyt aivan sama asia sentään ole kuin nukkuminen... jos hypnotisoitava nukahtaa kesken session niin silloin se on kyllä mennyt aika pahasti munilleen...

Kuten sanoin, uneen ja valveen välitila. Siihen väliin mahtuu paljon kun aivot siirtyvät valvetilasta unitilaan - rentoutumisesta aina siihen asti kun alkaa nähdä "näkyjä" tai kuulla "ääniä" (eli hypnagogisia hallusinaatioita). Monet eivät edes tiedä koko jutusta koska jotkut ihmiset nukahtavat tajuamatta siirtymävaihetta lainkaan. Toiset taas ovat siitä luonnostaan tietoisia, enemmän tai vähemmän. Esimerkiksi nukahtaessa silmien takana näkyvä vihertävä tai sininen "sumu" on juuri näitä siirtymävaiheen yleisiä hallusinaatioita, jos ilmiö on täällä jollekulle tuttu.

Eli mitä itse tiedän (ja joku voi korjata jos olen väärässä), hypnoosissa tapahtuva syvä rentoutuminen lähentelee tuota välitilassa tapahtuvaa rentoutumista sekä syvää keskittymistä ja transsiin vaipumista, mikä selittää hypnoosin yhteydessä mahdollisesti tapahtuvat hallusinaatiot.

Hollywoodhypnoosi ei toimi koska ketään ei oikeasti voi hypnotisoida väkisin, samasta syystä kuin että kukaan ei voi pakottaa rentoutumaan ja keskittymään jos ei itse halua.

[Marj]

Mä tykkäsin joskus lukea Julie Doucetin unia.

Musta unet on loppujen lopuksi aika loogisia. Ne etenee aika selkeästi omien kokemusten ja ajatusten mukaan. Ainakin omat viimeaikaiset unet liittyy ihan selvästi tämän hetkiseen elämään ja ajatuksiin, jos alkaa tarkemmin miettiä. Suurin ero todellisuuteen on, että fysiikan lait on unissa aika liukuvia.

Noita ludic-unia harrastin joskus nuorena. Kehittelin unenhallintataitoa aika pitkälle, koska olihan siinä huvinsa, kun pystyi tekemään mitä vaan. Mutta oman kokemuksen mukaan tietoisissakin unissa alitajunta on kyllä aika vahva. Ainakin itse aloin tekemään unissani asioita, joita en koskaan tekisi oikeasti ja joiden tekemisestä en valveilla edes ajattele. Lopetin leikkimisen, koska alkoi ahdistaa aika paljon, että tietoisesti uneksii "painajaisia" joka yö.

Olen itse miettinyt vähän samantyylistä aihetta, mutta en ole myöskään keksinyt, miten lukija pystyisi uskottavasti samaistumaan kokemukseen, että ollaan toisessa todellisuudessa. Toisaalta jokaisellahan meillä on oma todellisuutemme, koska kaikkia ympäristön ärsykkeitä ei pysty kuitenkaan huomaamaan ja tulkitsemme ne eri lailla. Liisa ihmemaassa on kyllä hyvä.

[matkamies]

Näin tässä vähän aikaa sitten outoa unta joka kummallisella tavalla inspiroi.

ELi siinä elettiin jossain hyvin kaukana tulevaisuudessa, aurinko oli vissiin alkanut paisua tai jotain, ja ihmiskunta rakensi avaruuteen valtavan mekaanisen koneen joka ainakin maasta katsottuna peitti koko auringon. Unessa sitä vehjettä vihittiin juuri käyttöön. Koneella auringon valon ja lämmön määrää voitiin säädellä niin että se päästi tarpeen mukaan tietyn määrän auringon säteilyä maahan.

Kone kuitenkin petti ja seurauksena maahan saapui uusi jääkausi.

Sitten menee sekavaksi. Asiaa koetettiin jotenkin ratkoa, mutta seurauksena repesi jokin ulottuvuusportti esihistorialliseen aikaan. Sitten lopussa juttuun sekaantui jotakin taistelurobotteja ja avaruusnatseja, mutta kokonaisuus on aika epäselvä.

Tuo aurinkokone tuntui hyvältä idealta, ehkä käytän sitä joskus.

[Aura]

Musta unet on loppujen lopuksi aika loogisia. Ne etenee aika selkeästi omien kokemusten ja ajatusten mukaan. Ainakin omat viimeaikaiset unet liittyy ihan selvästi tämän hetkiseen elämään ja ajatuksiin, jos alkaa tarkemmin miettiä. Suurin ero todellisuuteen on, että fysiikan lait on unissa aika liukuvia.

Juu, totta tuokin... aina niissä on selkeästi asioita joista on puhuttu tai joita on nähnyt, tai niitä juttuja joita valveilla miettii. Sehän unien tehtävä taitaa ollakin. Mulla on kyllä selkounissakin vaikea ajatella järkevästi, meinaa heti lipsua tyhmyyteen. Monia asioita ei ihmettele yhtään ja esimerkiksi ylimääräiselle ikkunalle löytyy heti "looginen" selitys: "En ole vain huomannut tuota koskaan aiemmin!"

Ehkä vika on enempi siinä että yksityiskohdat häviävät herättyä niin nopeasti. Uni saattoi olla kokonainen tarina, mutta ei enää muista kaikkea. Tai se tuntui unessa järkevältä kokonaisuudelta ja vasta valveilla tajuaa ettei juonessa ollut mitään järkeä. Yksittäisiä ideoita on helpompi poimia sarjakuvaan. Tai ainakin niistä saisi omituisia kuvia. Unifiilistä taas on vaikea siirtää niin että muutkin kokisivat sen mielenkiintoisena.

Lopetin leikkimisen, koska alkoi ahdistaa aika paljon, että tietoisesti uneksii "painajaisia" joka yö.

Mulla on onneksi yleensä vain iänikuinen "hei, pitä tutkia tätä maailmaa, mitähän tuolta löytyy?" Olen kyllä huomannut yhden ikävän sivuvaikutuksen silloin kun unia kirjoittaa ahkerammin ylös ja selkounia tulee enemmän: unihalvaukset ilmaantuvat heti. Sekään ei välttämättä ole hauskaa että näkee unta siitä että herää ja joutuu ihmettelemään että "olenko nyt hereillä vai en?" Joinakin aamuina olen herännyt siihen että ovikello soi ja silloin on pakko mennä tarkistamaan että onko siellä joku - vain todetakseen että se ovikello kuului vain unimaailmaan. Kerran en tosin joutunut edes nousemaan kun tajusin että "eihän mun ovikello kuulosta tuolta".