Jääkö sarjakuvat unhoon!!! :(

[judea]

Suomessa nyt on ongelmana kieli. 5,3 miljoonasta ihmisestä pitäisi vakuuttaa sellainen osa antamaan itselle rahaa, että homma kannattaisi.

Asiaa!

[tolppis]

Ei jää sarjakuvat unhoitukseen.
Iso osa tulee kylläkin menemään lukulaitteisiin, tabletteihin ja vastaaviin.

Paperiversiot säilyy ainakin
a) lahjatavaroina, mihin kovakantisiin siirtyminen osaltaan auttaa
ja b) satunnaisostoksina.

Lukulaitteissa on kuitenkin tulevaisuus. Ei pidä liikaa keskittyä siihen miten paljon ipadit ja galaxytabit maksaa nyt ja miten huono piirtotarkkuus niissä vielä on. Mielummin voi kuvitella sellaisen alle satasen hintaisen A4 kokoisen tuotteen, jossa tarkkuutta riittää, yksityiskohtiin pääsee zoomailemaan ja värintoisto on parempaa kuin missään painotuotteessa ikinä.

Muutaman vuoden joutuu odottelemaan, mutta sen verran menee muutenkin tarjonnan järkiintymiseen ja omistus-vuokrausoikeuksien selkiinnyttämiseen. Ei mulla kävisi mielessäkään ostella vanhoja spidermänejä parin dollarin kappalehintaan, mutta toisaalta jos saisi esim. *kaikki* vanhat rautamiehet viidelläkympillä tai satasella niin jopa syntyisi liikevaihtoa.

Huokaus. Does not compute. Jos Jarmo on "vanha nilkki" Avatariaan mukaillen niin minä taidankin olla sitten "dinosaurusnilkki". Vieläkään en "osaa" lukea miltään ruudulta mitään pitempää tekstiä. Se on vaan helvetin rasittavaa niin silmille kuin sielullekin, ns. ei silmä lepää. Hmmm...noh, minä olenkin lähes kaikessa "vanhan linjan mies"...

Eikä tuo "zoomailukaan" minua niin kauheasti innosta...

[Aura]

Vanhojen kirjahyllyjen penkomisessa on kyllä sitä jotain mitä ei tavoita vaikka saisi ladattua lukulaitteeseensa kaikki maailman kirjat. Jostain syystä sarjakuvien kohdalla en kuitenkaan tunne aivan samoin. Ehkä syy on siinä että nettisarjakuvat ovat lyöneet itsensä läpi ja digitaaliseen julkaisuun on jo tottunut. Ei sillä ettenkö parhaat sarjakuvat haluaisi lukea vastakin paperilta.

Ja joo, zoomailu on ärsyttävää. Ominaisuus voi olla mukava olemassa, mutta sarjakuva pitäisi voida lukea ilman sitä.

[Jukka Laine]

Strippejä on ihan mukava lukea näytöltäkin. Tänään olen lukenut Doonesburya sekä Terry & the Piratesia.

[Emppu]

Mun mielestä kuitenkin "on going"-sarjakuvat ovat ihan eri kaliiberia niiden kanssa, jotka on jo julkaistu isommassa mittakaavassa. Jotain, jota julkaistaan kerran kaksi viikossa ei tarvitse lähetä lukemaan lukemisen takia, mutta kun eteen tunkaistaan parisatasivunen kirjake, kyllä sitä ihan samalla tavalla irvistelee lähtä lukemaan kuin jotain eeppisen pitkää webbisarjakuvaa.

[judea]

Olen aika varma, siitä mitä Jukka sanoi. Että sarjakuvat tulevat lisääntymään näytöllä.

Uutisissa puhuttiin, että sarjakuvat on nousussa.

[Memmil]

Itse hieman pelkään paljon puhuttavia lukulaitteita ja kirjojen sähköistymistä.

Itse olen vasta 16-vuotias ja en todellakaan osaa kuvitella nauttivani kirjojen ja sarjakuvien lukemisesta joltain ruudulta. Valitettavasti sarjakuvien paikan ovat varastaneet tietokoneet ja konsolipelit. Sarjiksia ostavat vaan ne harvat kiinnostuneet, muutoin vain satunnaisesti Aku Ankkaa "matkalukemiseksi" tai lahjoiksi.

Täydelliseen sarjakuvan katoamiseen en kuminkaan usko. Toivottavasti se tulee olemaan aina yhtä saatavilla.

[DC comicsin keräilijä]

uskon, että aina löytyy keräilijöitä, jotka ovat valmiita perustamaan antikvariaatteja ja jopa kokonaisia kustantamoja. Enkä muuten usko, että Amerikkalainen sarjakuvakulttuuri unohtuu ihan vähään aikaan...

[Piet]

Ei se mihinkään unohdu. Tähän on kaksi pääsyytä:

1. Sarjakuvalla on vahvuuksia joita muilla taidemuodoilla ei ole. (Esimerkiksi mahdollisuus kuvakertoa lähes ilmaisella budjetilla asioita jotka elokuvattuna maksaisivat miljardin. Ja monia muita, tästä on kirjoitettu varmasti hyllymetreittäin.)

2. Ihminen tykkää siitä mihin on tottunut. Ainakin nykylukijoiden eliniän niitä tehdään ja luetaan. Ja todennäköisesti paljon pidempään, jatkamalla kohdan 1 listaa selviää miksi uudetkin sukupolvet ihastuvat.

Lopputuloksena käy niin, että julkaistujen nimekkeiden määrä kasvaa, painosten kokonaismäärä kasvaa, sarjakuvan ilmaisumuodot kehittyvät sekä monipuolistuvat ja lukijat ihastuvat. Tietysti saattaa käydä niin että "enää ei tehdä sellaista kuin lisää tähän oma nuoruuden suosikki". Mutta niin maailma muuttuu. Ei enää tehdä Ohukaista ja Paksukaistakaan, mutta ei se sitä tarkoita että elokuva, komediaelokuva tai edes slapstick-huumori elokuvissa olisi unohtunut.

Paljon on hyvää tulossa. Myös tekniikan kehittymisen myötä. Seuraavaksi toivottavasti sellainen painotekniikan uudistus, joka sallii pitää klassikkosarjakuvia jatkuvasti saatavilla kaupan hyllyssä, samoin kuin cd ja dvd ovat tehneet musiikille ja elokuville.