Glömp 6

[Hanna]

Palkkapäivän kunniaksi päätin tukea suomalaista sarjakuvaa ja ostin Glömp 6-antologian, joka on nähtävästi ilmestynyt vast’ikään. 161-sivuinen opus osoittautui varsin tyylikkääksi ja mielenkiintoiseksi paketiksi upeita ulko- ja sisäkansiaan myöten. Suurin osa tarinoista oli hyviä ja persoonallisia eri tyylilajien edustajia, vain muutama juttu (mm. ”Päivä rannalla” ja ”Aloita taikinasta” [kuvitettu ruokaresepti, so what?] ) ei iskenyt ollenkaan. Mukana oli myös muutama tämän vuoden Kemin albumissa / loppukilpailussa mukana ollut työ, joista ”Keijon kodinkone” oli erityisen hyvä. Pidin yksinkertaistetun hauskasta piirrosjäljestä ja sarkastisesta tarinasta; tämän kun näkisi vielä väreissä! Jollakin tavoin Glömp 6 innosti itseänikin taas piirtämään pienen tauon jälkeen. Tässäpä kirja, jonka mielellään laittaa hyllyynsä näkyvälle paikalle  

Muutkin Glömpin lukeneet, kommentoikaa! Glömpin voisi varmasti myös arvostella Kvaakissa, ellei se sitten jo olekin työn alla.

[Pepe]

Olin kyllä pettynyt Gömp Kutoseen.

Sisällöttömiä tarinoita, joista harva jäi visuaalisuudestaankaan mieleen. Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään. Missä ovat lahjakkaat kirjoittajat, joilla on tunnetta, tietoa, omaperäisyyttä ja ENNEN KAIKKEA pitkäjänteisyyttä tehdä oikeasti merkittäviä juttuja, jotain aivan muuta kuin tällaista vaivaannuttavaa ajatuksenvirtaripulia.

En sisällöstä kirjoittaessani nyt tarkoita mitään "selkää, perinteisesti rakennnettua juonta", vaan ihan sitä, että juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon. Glömp 6 oli täynnä mielivaltaista näpertelyä ja turhauttavaa lahjattomuutta ja koko teos antaa kyllä kotimaisesta vaihtoehtosarjakuvasta todella vaisun kuvan.

Jutuista ainoastaan Jenni Ropen ja Ville Rannan työt jäivät mieleen.  Molemmissa minua viehätti jonkinlainen naivii, runollinen lähestyminen elämään. Ropen töissä kuva ja sana ovat enemmän kuin osiensa summa. Rannan työssä oli taas ihastuttavaa, muttei liian itsetarkoituksellista, boheemia meininkiä. Mitään ei selitellä, hommat vain lipuvat eteenpäin ja kaiken takana on kuitenkin vakava pohjavire, joka puhuttelee lukijaa(ainakin minua) myös syvemmillä tasoilla.
Ja ennen kaikkea, siitä puuttui Rannan esikoisalbumista Sateesta tuttu halpa ja täysin yhdentekevä symboliikka, jolla yritettiin peittää epätoivoisesti Sateen täydellistä sisällöllistä onttoutta.

Niitä muita juttuja en voi tässä oikein eritellä, koska ne yhdentekevät lörinät häipyivät toisesta korvasta ulos samantien ne luettuani...

Pepe

[Hanna]

Mutta eniten huolestuttaa se, että nykysarjakuvassa sisältöä ei tunnu olevan juuri nimeksikään.

...juttujen takaa paljastuisi edes jokin kantava ajatus tai idea, joka oikeuttaa jutun olemassaolon.

Tästä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, vaikka muuten käsityksemme Glömpistä menevätkin näemmä ristiin. Itsekin kaipaisin "kunnon tarinaa" ja koko roskan kokoavaa punaista lankaa; tällaisia sarjakuvia näkee aivan liian harvoin kotimaisia ns. vaihtoehtosarjakuvia lukiessa. Hyvä (tai huono, miten vaan) esimerkki idean puuttumisesta oli Glömpissä mielestäni "Eläinten ääniä", josta en hyvällä tahdollakaan löytänyt päätä enkä häntää enkä itse asiassa juuri mitään sarjakuviinkaan viittaavaa.

[irappan]

Tuli tämäkin nyt sitten ostettua ja luettua. Jotenkin ovat aina käsiini osuneet antologiat olleet sellaista sekalaista sillisalaattia, eikä tämäkään poikkea siitä linjasta. Joka tapauksessa, aina näihinkin muutama onnistunut tarina eksyy.

Neljä tarinaa nousi ylitse muiden: Ville Rannan Naiskuvia, Mikko Väyrysen Keijon Kodinkone, Terhi Ekebomin Tissityttö sekä Jarno Latva-Nikkolan Kassa Numero 5.

Monissa tarinoissa vaivasi äkkinäinen ja tarinan vajaaksi jättävä lopetus. Toisaalta jotkin tarinat tuntuivat jopa silkalta haahuilusarjakuvien parodialta, joskin tätä tietenkin epäilen...

[tomu]

En täältä loman keskeltä nyt jaksa yksilöllisesti teille vastailla, mutta tässä muutamia ajatuksia...

Glömp on teematon julkaisu ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Tämä on valittu tie, johon ihmisten on aina helppo puuttua - "sillisalaatti" on kovin yksipuolinen määritelmä... todellisuudessa kokonaisuus toimii paremmin toisaalla, huonommin toisaalla. Yhtenäisyyttä julkaisuun koetan hakea ryhmän samanhenkisyydestä sekä selkeästä ulkoasullisesta kokonaisuudesta. Välillä tämä toimii paremmin, välillä taas ei. Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa. Toimituksellisia pelinappuloita ei siis kovin paljoa ole.

Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille. Tähän liittyen julkaisu kiertää vuosittain vajaat kymmenkunta tapahtumaa Suomessa ja ulkomailla ja tarjoaa näin myös jonkinlaista laajempaa näkyvyyttä tekijöilleen. Edelleen, albumi toimii tekijöille kasvualustana, jossa kehittyä ja kokeilla uutta. Nyt kuudenteen numeroonsa ehtinyt sarja EI ole minulle enää mikään numero numerolta ilmestyvä lehti, vaan pikemminkin kivireki -tyylinen projekti, jolla koetan vetää tekijöitä kehittymään julkaisun mukana - osa piirtäjistä tähän on reagoinut, osa kenties ei. No, toivoani en menetä.

Mitäs muuta... Niin, antologia julkaistaan ilman taloudellisia intressejä, halvan hinnan ollessa tapa tulla lähemmäksi lukijoita. Yksi tärkeimpiä tarkoituksia onkin koettaa saada Glömpin edustamalle sarjakuvalle yleisöä. Suurin osa lukijakunnastamme EI ole sarjakuvan parissa ikänsä kasvanutta alan peruskuluttajaa (mihin vaikkapa itse kuulun), vaan ilmaisumuodon muiden taidemuotojen kautta löytänyttä kulttuuritallaajaa. Yksi tehtävä siis on edelleen herättää ja kasvattaa lukijoita tässä sarjakuvan kannalta kääpiövaltiossa.

Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla. Kai sitä voisi saada aikaan Glömp6:tta huomattavasti paljon tasokkaamman julkaisun pyytämällä mukaan kaikki Suomen eturivin piirtäjät... en kuitenkaan näe siinä tekijöiden kannalta hyötyä saati itseni kannalta palkitsevaa. Kaiken lisäksi moisen julkaisun identiteetti on yhtä tukevalla pohjalla kuin mainostoimiston rakentama brändi. Tarkoitus on toki tuottaa lukijalle hyviä ajattomia julkaisuja... jossain vaiheessa vedän kuitenkin rajan toimitukselliselle runkkaukselle ja siirryn miettimään tulevia projekteja. Tuollaisen 160-sivuisen albumin koostaminen kaupan hyllylle asti on minulle taustalla etenevä lähes puolivuotinen projekti. Sen venyttäminen pidemmäksi johtaisi varmasti siihen, että heittäisin julkaisun jorpakkoon ja etsisin itselleni pään kannalta terveellisempiä puuhia. Kaivoon kannattaa siis jättää illalla hiukan vettä, että se yön aikana taas täyttyisi.

Mutta, mutta... keskustelkaapa lisää, seuraan mielenkiinnolla ja välitän kommenttejanne edelleen tekijöille.

Lisää albumista:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=9;action=display;threadid=1217

[Axuz]

Tarinoiden pidentäminen on ollut tekeillä jo useamman numeron ajan. Tuntuu kuitenkin siltä, että tekijöiden toimesta novellien keskipituus tulee jäämään kymmenen sivun tietämille, mikä tekee taiton rytmityksestä hankalaa.

Mikä siis olisi ihanne-/toivepituus?

Glömpin yhtenä tarkoituksena on tuoda esiin uusia tekijöitä, tarjota ehkä ensimmäisiä tilaisuuksia saada sarjoja esille... Myönnän, että Glömpissä varmasti näkyy oma suht' vapaa suhtautumiseni sarjakuvaan ja tekemiseen ylipäänsä. Poimin julkaisuun diktaattorina mukaan vain sitä miltä minusta kulloinkin tuntuu ja suhtaudun tekijöihin usein yksilöllisesti. Vanha motto "kusipäitä ei julkaista" pitää kai kyllä edelleen... tärkeää on tuntea tekijäkaarti henkilökohtaisesti jollain tavalla.

Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?

[tomu]

Mikä siis olisi ihanne-/toivepituus?

Numero kuudessa toivomus oli kymmensivuinen tai pidempi novelli.

Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?

No ei. Pääsääntöisesti uudet tekijät tulevat mukaan sitä kautta, että olen itse heidät pienlehdistä mukaan pyytänyt. Aika paljon tulee sarjoja tarjolle myös postitse, ja niistäkin joku joskus mukaan otettu... palautteen koetan lähettää aina... joskus myöhässä, kiire kun on alituinen. Koetan seurata kenttää aktiivisesti sekä siellä uusia ja vanhoja tekijöitä, jotka minua kiinnostavat. Nykyään julkaisuun päätyvät ovat kyllä työnsä sarjojensa eteen tehneitä. Harvoin vastaan tulee uusia helmiä, joilla kaikki moitteetta toimisi.

Salaliittoteorioita ei kannata Axuz heti ensimmäisenä miettiä.

[kaltsu]

Eli tarkoittaako tämä nyt sitten, että Glömppiin on mahdotonta uuden tekijän saada sarjakuvia, jos ei henkilökohtaisesti Tomua tunne?

No ei. Pääsääntöisesti uudet tekijät tulevat mukaan sitä kautta, että olen itse heidät pienlehdistä mukaan pyytänyt. Aika paljon tulee sarjoja tarjolle myös postitse, ja niistäkin joku joskus mukaan otettu... palautteen koetan lähettää aina... joskus myöhässä, kiire kun on alituinen. Koetan seurata kenttää aktiivisesti sekä siellä uusia ja vanhoja tekijöitä, jotka minua kiinnostavat. Nykyään julkaisuun päätyvät ovat kyllä työnsä sarjojensa eteen tehneitä. Harvoin vastaan tulee uusia helmiä, joilla kaikki moitteetta toimisi.

Tommiin on sitä paitsi helppo tutustua. Senkus menette jollain festareilla (kohtahan on Helsingin sarjakuvafestivaalit!) juttelemaan tälle vaaletukkaiselle Glömp-kauppiaalle ja vaikkapa esittelette tekemiänne juttuja. Se voi hyvinkin olla kauniin ystävyyden alku. Ei nää jutut sen monimutkaisempia ole

[Janne Kuusinen]

 Suurin osa uusimman Glömpin sarjoista edusti sitä, mitä kutsun "graafikkosarjakuvaksi". Se ei siis ole välttämättä negatiivinen termi. Tarinointia en edes odottanut, kurpitsaosastoon tottuneena. Eli "vika" on tässä tapauksessa vastaanottavassa päässä.

 Tästä päästäisiin taas helposti miljoonanteen Muoto vs. Sisältö - ikuisuusriitelyyn. Uusia ilmaisukeinoja hakevia ja taiteellisesti kunnianhimoisia glömppiläisiä juttuja on kuitenkin oltava, ettei maassamme jäädä ihan mikamokas-tasolle sarjakuvakäsityksessä.

 Kunnioitan sitä, että joku (eli tomu) jaksaa tehdä hullunhommaa, julkaista tällaista kunnianhimoista projektia ilman taloudellisia ambitsioneita, saada aikaan siinä missä muut märisevät ja tekevät oman julkaisunsa "sitten joskus". Tämän edullisen antologian osti mielellään kannatusmielessä, ja olihan siinä myös jo hehkutetut Rannat ja kodinkoneliikesarjakuvat meille populistisvivahteisille juoni-ihmisille.

 Ilmeisesti muodon nimeen vannovat ovat aktiivisempia antologioiden suhteen. Luulisi materiaalia olevan selvään tarinointiinkin, ja ennen kaikkea kysyntää: kuka lähtisi tekemään tällaista julkaisua?

[tomu]

Ilmeisesti muodon nimeen vannovat ovat aktiivisempia antologioiden suhteen. Luulisi materiaalia olevan selvään tarinointiinkin, ja ennen kaikkea kysyntää: kuka lähtisi tekemään tällaista julkaisua?

Aseman Laikku -antologiahan keskittyy juuri pidempään tarinalliseen sarjakuvaan.

Ei Glömpkään muodon nimeen vanno, vaan hyvän sarjakuvan... siis minun mielestäni hyvän. Tietenkin julkaisussa näkyy edelleen se, että suurin osa tekijöistä on taide-/graafikkotaustaisia... tämä siis sekä hyvässä, että pahassa. Edelleen materiaalissa näkyy myös se, että ainakin itse voin diggailla hyvin erityylisiä juttuja isommitta ongelmitta. Rautavaara, Stockhausen, Bat&Ryyd, Ayler ja Streng mahtuvat edelleen hyvin vierekkäin, jos levyhyllystä puhutaan. Modernius ei ole oikein mun juttu siinä mielessä, että olisi vain yksi oikea visio siitä millaista sarjakuvan tulee olla... kaikessa on jotain hyvää, pitää vaan löytää ne jutut.

[irappan]

Tuo seuraava Laikkuhan (eli kolmas) koostuu suomalaisten kirjailijoiden kässäreiden pohjalta tehdyistä sarjakuvista. Eli kaiken järjen mukaan käsikirjoituksien saralta on lupa odottaa jotakin.

Tuntuu muuten vähän siltä, että näissä antologioissa on sellainen dilemma: jos antologian missio on antaa vähän nimettömämmille tekijöille julkaisukanava, niin ainakin itselläni usein näiden tekijöiden juttuihin on kylmiltään hyvin vaikea päästä sisälle (se vaatisi vähintään sen yhden omakustanteen). Toisaalta jos antologia julkaisee tutumpien nimien tekeleitä, joiden tutut jutut todennäköisemmin avautuu, nämä nimettömämmät taiteilijat eivät saa näkyvyyttä. Glömp kutonen oli sellainen julkaisu, jossa oli imo näitä molempia.

[Pepe]

Tästä päästäisiin taas helposti miljoonanteen Muoto vs. Sisältö - ikuisuusriitelyyn. Uusia ilmaisukeinoja hakevia ja taiteellisesti kunnianhimoisia glömppiläisiä juttuja on kuitenkin oltava, ettei maassamme jäädä ihan mikamokas-tasolle sarjakuvakäsityksessä.

 Kunnioitan sitä, että joku (eli tomu) jaksaa tehdä hullunhommaa, julkaista tällaista kunnianhimoista projektia ilman taloudellisia ambitsioneita, saada aikaan siinä missä muut märisevät ja tekevät oman julkaisunsa "sitten joskus". Tämän edullisen antologian osti mielellään kannatusmielessä, ja olihan siinä myös jo hehkutetut Rannat ja kodinkoneliikesarjakuvat meille populistisvivahteisille juoni-ihmisille.

Voi voi Janne, nyt kyllä taisit ymmärtää minua aivan väärin.
Kuten jo kirjoituksessani sanoin: puhuessani sisällöstä EN TARKOITA perinteistä, vanhan koulun juonirakennelmaa Aristoteleen runousopin ja sen seuraajien hengessä, vaan sitä, että sarjakuva sisältää merkityksiä ja ajatuksia(ei kuitenkaan aina konkreettisesti tekstinä, tietty).

Jos sarjakuva on vain sisällyksettömien (ja jotka Glömpin tapauksessa eivät ole edes omaperäisiä) muotokokeilujen sarja, se ei välitä lukijalleen mitään. Tässä on ongelma, joka kiusaa nykytaidetta noin yleensäkin. Glömpin sarjakuvat, tai siis suurin osa niistä, olivat juuri tätä. Minä en saanut niistä mitään irti, unohdin ne välittömästi ja nyt muisteltuna tulee mieleen ainostaan 4-5 juttua koko albumista.

Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!

Ja kyllä pidän itse hyvinkin kokeellisista jutuista... elokuvassa esim. Godard, Resnais, Greenaway, Fellini ja Vertov ovat suosikkielokuvieni takana. Mutta näillä äijillä on kyllä paljon suurempiakin päämääriä töissään, kun katsoa mitä kivaa sitä tänään syntyy kun vähän näpertelee...

peke

[VesaK]

Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!

Siitähän sinä pikkuprinssi olet itse oiva esimerkki. Et ole itse saanut mitään minkään arvoista julki koskaan. Helppo on nimimerkillä kekkuloida, sekunda-Palsa.

Glömp 6 on aivan loistava, paljon parempi kuin jotkut Rubut ja sensemmoiset säälittävät läpäreet.

Boikotoikaa rubusarjoja, hankkikaa Glömp 6: http://www.boingbeing.com/

[Tero Mäntylä]

Miksi tällaisia raakilemaisia juttuja pitää edes julkaista?
Tietysti nuorten tekijöiden pitää saada harjoitella, mutta ennen vanhaan se tehtiin visusti oman työhuoneen seinien sisäpuolella. Ja kavereilta/kolleegoilta ja muilta saa kyllä tarvittaessa palautetta. Ei omia töitä heti tarvitsekaan saada julkaistuksi. Taitelijan homma vaatii myös keskittymisen ja ITSEKRITIIKIN taitoja!!!

Se että tämmöisiä raakilemaisia juttuja julkaistaan on varmasti jostain poissa herra Pepen (vai Peken?) elämästä? Aiheuttaa ainakin mielipahaa? Miksi sitä muuten olisi mitään väliä mitä sitä julkaistaan? Mitään ei ole pakko ostaa. En nyt pysty kunnolla arvioimaan Glömp 6 sisältöä kun olen vain julkaisua selaillut mutta haukkuihin nähden olin itse positiivisesti yllättynyt selailun perusteella. Täytyy jossain välissä sekin hankkia. Ei nuo nyt niin raakilemaisia teoksia ollut.

Oman hataran näkemykseni mukaan aina on julkaistu omakustanteita "raakilemaisia teoksia" niin maailmalla kuin Suomessakin. Nykyään se vain on huomattavasti helpompaa ja omakustanteiden laatu on parantunut huimasti ja niitä myydään muuallakin kuin "auton takakontista". Voisimme yhtä hyvin todea että mikä tahansa kellaribändi ei saisi demoa. Harjoitelkoon kunnes ovat tarpeeksi hyviä. Harmi vain että siten yksikään bändi ei koskaan pääsisi esiintymään.

Miksi tällaista julkaistaan? Koska monet ihmiset pitävät Glömp 6:n sarjakuvista ja ovat valmiita niistä maksamaan. Koska monien mielstä ne ovat valmiita sarjakuvia. Ja väittäisin että on paljon helpompi neuvotella vähän vakavemmistakin sarjakuvaprojekteista julkaisijoiden kanssa jos voi sanoa että sarjakuviani on julkaistu tässä ja tässä teoksessa kuin että "no oon koko ikäni piirtänyt pöytälaatikkoon."

Mutta toisaalta ihmettelen että miksi kukaan jaksaa mitään tämmöistä julkaista ja Glömpin kaltaisiin julkaisuihin mitään tehdä kun vastaanotto on niin "mielyttävän positiivista" ja "kannustavaa."

Tai en minä oleta että omasta mielestään täyttä roskaa pitäisi kannustaa mutta onko se todellakin jostain pois että joku tekee ja julkaisee jotain? Haittaako se todellakin jonkun elämään että jokin julkaisu katsotaan sen verran laadukkaaksi että Akateeminenkin on valmis ottamaan sen myyntiin?

Ei p*rk*l*. Minä menen nyt ostamaan Glömp 6:n kun Finnconin manga myynnistä jäi tarpeeksi rahaa.

[Tero Mäntylä]

Ok. Käytiin ostamassa Glömp 6. Täytyy sanoa että en ymmärrä kaikkia siihen kohdistuneita haukkuja. Nyt luetuissa mukana on ollut muutama jotka pistävät ärsyttämään tyyliin "Ollaan sitä taas niin taiteellisia että." mutta tarjonta on kuitenkin hyvin monipuolista. Tällä hetkellä luetuista esim. Rautakoura on aivan loistava. Ei sitä paljon enempää tarinaa ja kerrontaa kuusisivuiseen novelliin edes saa. Loppuratkaisusta annan ison miinuksen kun tarina muuten on niin positiivinen. Olisi voinut jättää viimeisen sivun pois niin olisi ollut paljon parempi. Mutta kai taitelijalla oli jokin hyvä syy saada tarinaan surullinen loppu. Myös noidanmetsästäjästä pidin. Tarinaa ja punaista lankaa löytyy siitäkin yllinkyllin. Alkupäästä Lento on oikein taidokkaasti piirretty. Sisältö on vähän turhempi mutta hyvä tyylinnäyte. Jos tämän tekijän saisi piirtämään pidemmän ja juonellisesti vähän selittävämmän modernin rikostarinan niin olisin heti kaupassa ostamassa albumia. Myös jo aiemmin Kemi albumissa nähty Naiskuvia on minusta oikein laadukas sarjakuva. Vielä on paljon lukematta mutta minusta tämä kokoelma sisältää paljon erilaisia sarjakuvia joista osa on minusta todella hyviä. Muutama on sitä linjaa "nyt ollaan liian taiteellisia" mutta niillekin sarjakuville on ystävänsä joten sallittakoon heillekin julkaisunsa.

Tuntuu siltä että ostin kuitenkin eri kirjan mistä muutaman ihmiset täällä puhuvat... mahtaakohan Glömp 6:sta liikkua toinenkin versio