Oletko valmis? - sarjakuva-albumi hullunkurisesta työstä

[Sisyfos Kivi]

Tein sarjakuva-albumin työstä, jota, jos työskentelemme 25-vuotiaasta 65-vuotiaaksi, ennätämme paiskoa matkoineen noin 45 000 tuntia.

Ryhdyin pohtimaan, että miksi ihmeessä me ahkeroimme. Mitä saamme vastineeksi? Toimeentulon tietysti, mutta kai vähempikin riittäisi? Mahdollisuuden shoppailla? Tunnustusta? Tarkoituksen elämälle? Vai olemmeko vain liian laiskoja ajattelemaan koko asiaa?

Ehkä syy on työn kiinnostavuudessa? Liukuhihnalla työskennelleet vanhempamme varmaan kadehtisivat nykyisiä mahdollisuuksia toteuttaa itseämme. Toisaalta epävarmat työsuhteet ja jatkuvat muutokset kannustavat pakenemaan koko oravanpyörästä. Tuntuu riippuvan ihan siitä, keneltä kysymme, onko työ parantunut vai huonontunut.

Yritin itse ottaa asiasta selvää. Luin, seurasin keskustelua. Kysyin myös tekijöiltä suoraan heidän motiiveistaan ja pärjäämisen keinoistaan. Kokosin lopulta aineistoni ja omien kokemusteni perusteella Oletko valmis? -sarjakuva-albumin, jota soisin kommentoitavan tällä palstalla.

Lisää työhön liittyvää pohdintaa ja tietoa albumistani on blogissani: http://sisyfoskivi.blogspot.com . Sieltä tai osoitteesta http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13268.0.html löytyvät myös ohjeet albumin tilaamiseen.

Sisyfos Kivi

[[kivi]]

Pari kertaa nielaisin, mutta pakko sanoa, erinomainen ja vaiettu aihe. Työn itseisarvoinen asema luterilaisessa yhteiskunnassamme on vääristynyt yhteisön hyödyttämisestä tavoitteeksi kuolla saappaat jalassa liian suuren urakan alle. Ihmistä arvotetaan kiireen ja pakonomaisen yrittämisen kautta. Pyrkimyksistä kohtuullistaa työn määrää: tehdä vain sen verran kuin toimeentuloon tarvitaan, rankaistaan erilaisilla sanktioilla. Sosiaaliturvaa verrataan kerjäämiseen.

Asun itse Thatcherin politiikan repimässä Luoteis-Englannissa, jossa suhde työhön on pakostakin toinen. Kohtuullinen osa-aikatyö ei laske sosiaaliturvaa, kansalaisuutta haettaessa tärkein kriteeri on "community spirit", halu ottaa vapaaehtoisesti vastuuta naapureista ja lähiyhteisöstä. Työväenluokkaisessa naapurustossani suuri osa on työttömiä tai erilaisissa vapaaehtoistöissä, eikä sitä katsota karsaasti, päin vastoin töistä vapautunutta aikaa halutaan käyttää ainakin jossain määrin esimerkiksi yhteisten asioiden hoitamiseen, vaikkapa huolehtimalla korttelin siisteydestä, avustamalla sairastuneita tai pitämällä katuosuutta silmällä varkaiden varalta, tätä pidetään aivan yhtä kunnioitettavana roolina kuin työelämässä menestymistä.

Töstä puhuttaessa nousee aina esiin työn mielekkyys. Jokaisella on jokin kyky ja taito jolla ei välttämättä ansaitse toimeentuloa, kuitenkin tämän lahjan hyödyntäminen on sisänsä jo kunnioituksen arvoinen asia. Rahapalkkaa tärkeämpi on tyytyväisyys tehtyyn työhön ja oman identiteetin seuraaminen. Työttömien yhteiskunta on säilyttänyt omanarvontuntonsa eikä piirrä juopaa työtätekevien ja itsensä väliin.

Kivi Larmola, sarjakuvantekijä, Salford, Lancashire

[Petteri Oja]

Kiinnostavaa. Onko missään nähtävillä näytteitä sisällöstä? Ihan sikana säkissä en viitsisi kahtakymmentä euroa sijoittaa.

[Sisyfos Kivi]

Kiinnostavaa. Onko missään nähtävillä näytteitä sisällöstä? Ihan sikana säkissä en viitsisi kahtakymmentä euroa sijoittaa.

Kohtuullinen toive. Liitin oheen otsikkolehden ja muutaman sivun albumin alkupuolelta. Valitettavasti tiedostoja oli aika lailla pienennettävä, jotta sain ne mahdutettua sivuston kokorajoihin. Toivottavasti niistä silti saa jonkinlaisen käsityksen tarinan hengestä.

[Anssi Rauhala]

Kiinnostavaa. Lasken rahani vuodenvaihteen jälkeen, jos tuon voisi silloin ehkä ostaa.

[Petteri Oja]

Tilaan!

[Ossi Hiekkala]

Todellakin. Hyvältä vaikuttaa esimerkkien perusteella.

[Mipa]

Hienoa että näin laaja ja suunnitelmallisesti tehty teos on saatu valmiiksi. Kannustaa tällaista ikuista suunnittelijaa ja haaveilijaa. Kävin blogissa ja teki vaikutuksen se kuinka aihetta oli mietiskelty. Nyt odotan postia, tosin joudun odottamaan lukuvuoroa, koska aion antaa sopivasti joululahjaksi.

[keijoahlqvist]

Tykkään kun tehdään tämmöstä, jolla on merkitystä.

Onko siitä ollut tiedotusvälineissä?

[Sisyfos Kivi]

Tykkään kun tehdään tämmöstä, jolla on merkitystä.

Onko siitä ollut tiedotusvälineissä?

Kiitos kehuista! Ainakin aihetta tunnutaan pitävän tärkeänä. Erityisesti viestiketjun alussa oleva Kivi Larmolan pohdinta työstä on sellainen, jota mielelläni lukisin enemmänkin.

Julkisuus rajoittuu tällä hetkellä vain tähän saittiin ja blogiini. Näyttää, että pieni painos löytää ottajansa puskaradioperiaatteella ilman kummempaa markkinointia. Olen kyllä huikean myönteisestä palautteesta ilahtuneena vähän ehkä lähestymässä tiedotusvälineitäkin, kunhan omalta arkityöltäni ehdin. Ja toki tarjoan albumia ainakin kirjastoihin.

[keijoahlqvist]

Lähetä ainaki Römpötille Hesariin kun toi on valtavirrasta poikkeeva, ja on sarjakuvan juhlavuosi. Pitää kertoa semmoisesta joka aukoo sarjakuvan käyttöö viihdettä laajemmalle.

Sarjakuvakeskuksella varmaan kans tykättäis arvioida.
 

[keijoahlqvist]

Näkyyks tää julki?

[Curtvile]

Näkyyks tää julki?

ei ainakaan kaltaisilleni facebookittomille(ja onnellinen siitä) ihmisille

[keijoahlqvist]

ei ainakaan kaltaisilleni facebookittomille(ja onnellinen siitä) ihmisille

Selvis sekin.

[Sisyfos Kivi]

Olen BTJ-kirjastopalvelun kautta onnistunut myymään mukavahkon määrän sarjakuvaani Suomen kirjastoille. En kuitenkaan ainuttakaan esimerkiksi pääkaupunkiseudulle.

Osaatteko muut (oma)kustantajat kertoa, noudattavatko pääkaupunkiseudun kirjastot jotain omaa tapaansa, jolla niitä voisi lähestyä? Ainakaan Helmet-sivustolta en löydä tarkempaa ohjetta.