Jyrkästi eri mieltä.
Asianmukaisilla työvälineillä on mukava työskennellä. Voi keskittyä olennaiseen eikä tuskailla esim. kaiken maailman harottavien harjasten kanssa.
Hm. Ei mulla työvälineet vakiintuneet ennen kuin noin ekan 1500 sivun jälkeen. Siihen asti saattoi hyvin koko sivun idea lähteä siitä, että "tuleepas tästä pullasudista jännä jälki, mitäs jos..."

Edit: Hurjinta testailu oli pienlehtihommien loppumetreillä 1986-1991, jolloin saatoin jatkaa kynänjälkeä vaikka retussiruiskulla, matriisiprintillä, mustalla muovilla ja miranolilla, tupakanpuruilla, kalansuomuilla, kettingillä, valokuvilla ja nauloilla. Lopputuloksesta valokopioprintti liitukartongille, ja jatketaan raapien ja hieroen ja valaen erilaisia pigmenttejä erikeeperiin... silloiset työhuonekumppanit Anssi Rauhala ja Petri Hiltunen varmasti muistaa miten taiteellinen moponi joskus lähti keulimaan.
:-)
Kivi