Siveltimistä

[Veli Loponen]

Aloitetaanpas ihan oma vääntö siveltimille.
Eli kaikki, jotka olette siveltimien kanssa tussailleet, niin kertokaapa kokemuksianne. Minkä merkkisiä/laatuisia käytätte ja minkä kokoisia?
Mulla itellä oli vakikäytössä ykkösen sivellin (isommalla nelosen siveltimellä tein muutamia harjotteluja), joka toimi hyvin (muistaakseni toi mun avatar on tehty sillä, vaikka alkuperäiskoko onkin A4). Tällä viikolla sitten panostin ja kävin hakemassa myös kakkosen siveltimen (tolla pienemmällä kun isojen kuvien tussaaminen on aika räpellystä) ja oikein ponin karvaa (kakkosta löytyi vain sillä laadulla). Aluksi kaupassakin epäilin, kun näytti niin hajanaiselta, mutta käytössä osoittautui ihan hyväksi. Saa sekä ohutta (ehkä jopa paremmin kuin sillä ykkösellä) että paksua viivaa ja paljon siltä väliltä.

Sitten vielä muste. Paljonko musteen laatu vaikuttaa siveltimen jälkeen yms.? Mulla itelläni ei ole toistaiseksi kokemusta kuin vuosien takaa pelikaanin musteesta (joka oli hyvää) ja tästä nykyisestä kiinalaisesta hamppimusteesta (iso pullo maksoi Akateemisessa muistaakseni pari euroa), joka myös on hyvä.

Ja paperi. Minkälainen paperi parhaiten soveltuu siveltimen (ja musteen käyttöön). Huomasin, että vähän paksumpi piirustuspaperi hylkii lyijykynän kanssa hieman mustetta, mitä tavallinen kopiopaperi ei tee. Kopiopaperi taas on niin ohutta, että muste kuprustaa koko arkin epämääräiseksi.

Tämmösiä..

[Timo Ronkainen]

Joohoos. Siveltimellä tuli kyllä joskus tehtyä mutta se jäi kun se vaatii mahottoman vakaata kättä ja käsi väsyi. Siirryin joustavaan tussiterään jolla saa ihan yhtä vaihtelevaa jälkeä kuin siveltimelläkin.
Mutta paperin tulee kyllä olla tosiaan melko paksua siveltimellä tehdessä, tai muuten se menee ihan kuprulle. Kyllä sen on oltava vähintään tommosta 200 g.
Mustetta mulla on tommosessa kolmen vartin pullossa. Riittää pitkään.
Mitäs se semmonen hamppimuste on?

Timo

[Veli Loponen]

Halpaa eikä ihan täysin mustaa (elikkä viittaa sanaan hamppi=halpaa, huonolaatuista tms., oiskohan hamppari -nimitys samasta juuresta lähtöisin?). Jos kastaa ahkeraan, niin sitten jälki pysyy tasaisen mustana, mutta jos yrittää pitkään yhellä kastolla, niin sitten muuttuu pikkuhiljaa harmaaksi.

Mulle ei oikein tussiterät ole ikinä sopinut. Johtuu ehkä siitä, että liikutan kynää vähän joka suuntaan ties minkälaisilla kallistuksilla ja ainakin tussiterässä ongelmia tulee.

Ja totta puhuit tosta vakaasta kädestä siveltimen kanssa. Mulla tärisee kädet normaalistikin ja siksi joudun panostaan erityisesti siveltimellä tussatessa. Ehkä siksi siihen meneekin niin kauan. Mutta eiköhän se harjottelulla ala kulkemaan sutjakammin.

[mlietzen]

Eihän tuo nyt niin tavattoman vakaata kättä vaadi...
siveltimellä tehdessä pitää vain ajatella toisin kuin kynällä piirrettäessä. Ei sitä missä viiva menee, vaan minne se on menossa. En muista mistä olen tuon lukenut, Kupla-akatemiastakohan? Se on ihan hyvä ajatus.

Itse käytän nykyään ainakin Helsingin Akateemisessa myynnissä olevia Schabert Golden Synthetic -siveltimiä. Koko on aina 1. Sillä saa varioitua viivan paksuutta sen verran kuin on tarpeellista.

Synteettiset ovat paitsi halvempia myös pitkäikäisempiä kuin luonnonkarvaiset. Tosin ne vaativat hieman enemmän totuttelua koska ne eivät ole yhtä joustavia kuin poneista tai näädistä nyhdetyt.

Hyvä välimuoto oli taannoin myynnissä ollut Daler&Rowneyn Sapphire -sarja, mutta sen valmistus on tiettävästi lopetettu. Ne olivat sekoituksia, muistaakseni karvoista 25% oli orgaanista ja 75% synteettistä. Kestivät kuin synteettiset, taipuivat kuin näädät ja niiden ystävät. Mutta hinta taisi olla jopa 9 euron paikkeilla. Mutta kyllä ne olivatkin erinomaisia siveltimiä.

Musteet ovat oma lukunsa. Itse käytän Winsor&Newtonin Calligraphy Inkiä, jota saa joistain harvoista taiteilijatarvikeliikkeistä. Se on melko edullista ja taatusti aina mustaa. Joku Akateemisesta joskus ostamani kiinalainen muste tuoksui niin pahalle, että sen käyttäminen oli mahdotonta. Pelikanin ja FaberCastellin musteet tulevat muistaakseni tavattoman pienissä puteleissa ja ovat kovin kalliita.

Hyvä paperi on Akateemisestakin saatava Cansonin 180-grammainen. Sellaisia kierrelehtiöitä. Tussaaminen kannattaa tehdä valopöydän kanssa. Ostin joskus paperipulassani myös Daler&Rowneyn edullista 160-grammaista, joka oli erittäin hyvää. Edullisempaa,  lehtiössä on enemmän sivuja samalla rahalla. Kopiopaperi kannattaa unohtaa.

Sanoisin vielä, että ei noista siveltimistä, musteista tai papereista kannata tinkiä. Halpa on yleensä huonoa, mutta poikkeuksiakin löytyy, kuten nyt nuo Schabertit mihin olen itse ollut ihan tyytyväinen. Kannattaa rohkeasti kokeilla kaikkia niin sieltä ne omat suosikit löytyvät. Minkä jälkeen niiden valmistus luonnollisesti lopetetaan, ja saa alkaa juoksemaan jäännöserien perässä.

terv.
mika

[Juha Kouvalainen]

Aikoinani sivelliten kanssa tuhrattua käytin Suomalaisesta kirjakaupasta (ilmeisesti ensisijaisesti pienoismallien maalaukseen tarkoitettuja) Citadelin näädänkarvasiveltimiä. Kokoja en muista, mutta työpöydän laatikkoa tongittuani löysin ainakin yhdestä siveltimestä numeron 2. Joka tapauksessa tuollaisia pienikärkisiähän nuo ovat - kärki on neulanterävä ja sivellinkarvan pituus vaihtelee siveltimestä riippuen 5-8mm välillä.

Käyttämäni muste taas näyttää olleen jotain Pelikanin Drawing Ink A -pullosta löytyvää mustaa tököttiä.

Itse kyllä kimpaannuin lopulta noihin siveltimiin, kun opettelin saamaan helpomminkin vastaavaa jälkeä jäljittelemällä siveltimen jättämää jälkeä kuulamustekynällä.

Siveltimen kanssa pelleillessä nuo näädänkarvat ajautuivat vähän väliä välirikkoon ja halusivat mahdollisimman kauaksi toisistaan. Kärki pysyi terävänä milloin lystäsi, eikä siihen oikein voinut ihmekonsteilla vaikuttaa.

Siveltimen kärjen koon pienuudesta johtuen sen varastoima mustemäärä (varsinkin kärki terävöitettynä ns. hukkavedon jälkeen) on niin vähäinen, etten tuolla saanut kuin viivan kaksi kerrallaan. Tämän jälkeen sivellin piti taas kastaa uudelleen musteeseen ja arpoa, sojottavatko karvat taas eri suuntiin eli eivät.

En tiedä miten ne mestarit, jotka tekevät sivutolkulla sarjakuvaa siveltimen kanssa, näiden välineiden kera pystyvät elämään. Itse kuitenkin löysin kuulamustekynän sopivammaksi välineeksi. Sitä ei tarvitse kastaa eikä sen kärki levahda. Sillä voi myös piirtää jokaiseen suuntaan ongelmitta.

Toki kuulamustekynä vaatii myös oman työnsä, jos jälkeen tahtoo elävyyttä: viivahan on tasaisen paksu, mutta itse söhrin kynällä vähän kuin edestakaisin jokaista viivaa, jolloin viivan paksuusvaihtelut muodostavat vähitellen halutunlaisen jäljen. Omassa tapauksessani yritän imitoida siveltimen jättämää jälkeä.

Piirtäminen kuulamustekynällä on hiton kivaa niin kauan kuin kynä on vähänkään uudenkarhea ja muste juoksee helposti. Vaan annapa olla kun kynä alkaa vähänkään kuivua (minkä se näyttää tekevän varsin nopeasti tuosta työhuoneen nurkassa majailevasta jätesäkistä päätellen, joka on muuten täynnä noita kynänraatoja), niin puolikuivalla kynällä tuhrustaminen on melkein yhtä kivaa kuin kengänpohjan syönti jouluaattona.

[irappan]

Itse kyllä kimpaannuin lopulta noihin siveltimiin, kun opettelin saamaan helpomminkin vastaavaa jälkeä jäljittelemällä siveltimen jättämää jälkeä kuulamustekynällä.

Minut olet sitten ainakin saanut halpaan. Olen ollut siinä uskossa, että tuo Loikan vuoksi on piirretty siveltimellä   .

[Juha Kouvalainen]

Minut olet sitten ainakin saanut halpaan. Olen ollut siinä uskossa, että tuo Loikan vuoksi on piirretty siveltimellä   .

[J.Vehnä]

Meikäpoika on käyttänyt kaikenlaisia siveltimiä. Hyviä ja huonoja. Tällä hetkellä käytän yhtä ja samaa, eli siveltimen kyljessä luuraa Raphael 8404 martre kolinsky france. Koko on 2. Tuo on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras. En ikinä luovu siitä! Se on vaan aika kaliis, n. 13-14 eeroa. Mutta kyllä siitä juhlien tuon maksaa muutaman kerran vuodessa...Niin joo, musteena Pelikan Draving ink.

[mikko jylhä]

Minäkin olen joskus miettinyt HYVÄN siveltimen hankkimista...
Tällä hetkellä piirtimenä toimii pari ikivanhaa keinokuitusutia, suht pieniä, joiden jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen. tyytyväisyyden syynä taitaa kuitenkin olla se ettei tiedä paremmasta; isot pojat ovat kertoneet uusivansa siveltimiään säännöllisesti. (ihan niinkuin tässäkin keskustelussa on tullut ilmi.)

Ihan ensimmäinen sutini oli Vihannin Sokokselta ostettu koulupensseli, jota itse kynsisaksilla terottelin. Sillä samalla olen väsännyt muutamia Öljyväritöitäkin, ja nykyäänkin sitä tulee käytettyä aina kun kaipaa vähän rosoisempaa jälkeä. Ylipäätään en oikein usko työvälineiden optimoimiseen, kukin väline tekee omanlaistaan jälkeä, ja niistä sitten valikoidaan fiiliksen mukaan.

Mielenkiintoista, että jotkut ovat jättäneet sudit pois epävakaan kätensä takia. Minua sivellin nimenomaan auttaa peittämään viivani kontrolloimattomuutta. Karvat suovat ikäänkuin pienen jousituksen käden ja paperin välill, jolloin pienimmät tutinat eivät välity viivaan asti.

[Hazart]

Tein sellaisen huomion, että sivellin pysyy paremmassa ryhdissä, jos sen antaa lillua muutaman minuutin vesipurkissa aina valmiin ruudun jälkeen. Sitten kun lähtee seuraavaan ruutuun niin pensseli ei ole kerännyt sellaista hiljalleen kuivuvaa pallukkaa juureensa. Kokeilkaapa!

 8)

[kitani]

Itselläni on Temperan 6-koon sivellin isompien alueiden mustausta varten, olen myös hieman harjoitellut akvarellimaalausta sillä.

[Tuuk42]

Varsin mielenkiintoinen aihe. Josta en osaa sanoa yhtään mitään. Siveltimien kanssa olen vasta muutaman errank kokeillut tussata joitain yksittäisiä kuvia. Silloin olen käytänyt jotain koon 3 (pahasti kulunut numero, mutta ei se kyllä voi olla 8:kaan.) noin 10 vuotta vanhalla halpispensselillä jonka löysin jostain laatikon pohjalta.
Yleensä käytän tussauksessa jotain Uniballin kuulamustekynää, tällähetkellä käytössä malli nimeltä Uni-pin, koot 1, 3, 5 ja 8. Noita teriä olen alkanut viimeaikoina käyttää enemmän. Koot 1,3½,5 ja 6.
Musteena käytän Sanfordin Desing Higginsia. Terät ja musteen olen ostanut etelä-naapuristamme Eestistä, ihan vain hinnan takia jostain Tallinnan taiteilijakaupasta. Ja hyvin ovat pelittäneet, ei siinä mitään. Lähinnä kokeilumielessä tosin ne ostinkin.

Niin ja nuo Uniballit on kanssa Eestistä hankittu. Japanilaisia kyniä, vaikka Eestissä myyvätkin. Laatu on hyvä eivätkä maksa paljoa.  8)

Että sellaista. Täytyy käydä katselemassa joitain kunno siveltimiä, joslähtisi tuo sivellintussauskin luistamaan. Ongelma vaan on se perinteinen, "kahvikuppi-syndroomaa".

[Jarmo]

Mitä nuo tussiterät oikeen on?

Olen käyttänyt yleensä ihan tavallisia ohuita tusseja, mitä nyt satttuu kaupasta löytymään. Ja satunnaisesti harrastanut kalligrafiatussilla, sillä saa hienon söheröä jälkeä aikaiseksi. Viivan paksuutta saa helposti vaihdeltua vahingossakin.

[Tuuk42]

Linkki Kupla-akatemiaan koskien tussiteriä.:

http://www.kaapeli.fi/~sarjaks/akatemia/framet.html?/~sarjaks/akatemia/kerros1/luokka1a/tekstter.html

[Jarmo]

Kiitokset.
Taidanpa pysytellä tavallisissa tusseissa kuin tavis ikään.