Samoihin aikoihin myös
Mike Grell työsti sarjaa nimeltään
Shaman's Tears, jossa oli enemmän mystiikkaa, ja hataran muistini mukaan oli hyvinkin yhteiskunnallinen ote. Ensimmäisen numeron pitäisi löytyä jostain Turokin suunnalta, joten voin samalla tarkistaa etteivät muistikuvissani nämä kaksi sarjaa ole menneet pahasti sekaisin.
Grellillä on aina, kirjoittaa trillereitä joissa on sosiaalinen aspekti. Shaman's tearsin päähenkilö on intiaani, mutta niin on Scalpedinkin eikä niistä kumpikaan kuulu lännensarjoihin.
Mystiikan lisäksi kun Shaman's tearsissa on geenimuunteluakin...
Itse pidin Gold keyn Turokeista, ennen muuta dinosaurusten takia ja tämähän seurasi yleistä linjaa Hopeanuoli-lehdessä joka oli kuten Mustanaamio: kakkossarjat ovat pääsarjaa kiinnostavampia ja parempia.
Turokin ja Andarin suhteessahan on joidenkin koiranleukojen sislmissä nähty samat aspektit kuin Batmanin ja Robinin välillä ja että suhde olisi seksuaalinen.
Kuten aina tämä kertoo enemmän kommentin esittäjien tasosta kuin sarjan tasosta.
Laajemmalle yleisölle Turok lienee melko vieras, mikä on jossain määrin valitettavaa sillä kaavamaisuudestaan, niin alkuperäisessä kuin Valiant/Acclaimin versioissakin, huolimatta sarjalla on tiettyä lumoa ja viehätystä.
Kirjoittaja