Disneyn juhlakirjat

[Lurker]

Juhlakirjoista (Aku Ankan, Mikki Hiiren ja Ankkain suvun) näyttää tulleen yksi vakkarijulkaisumuoto, joten aloitetaan niille oma ketjunsa.

Komeita opuksia ovat, ei siinä mitään. Tässä kuitenkin pari kuvanäytettä Ankkain suvun juhlakirjasta.

Ei auta Kvaakin elämöinti näistä rasteri-pikseli-väriasemointi-asioista.

Huom! Vaikka kuvasuurennokset näyttävät ihan hirveiltä, meikäläisen kaksiteholaseilla hyvältä paperilta luettuna lukukokemus on ihan kohtalainen, varsinkin Mikin suuri kamelikurkikilpailu näyttää oikeinkin hyvältä. Mummo Ankan arvaamaton aarre (maissimunkit-kuva) on jo  paljain silminkin painoteknisesti päin prinkkalaa.

[K.I.P]

Sanoma OY:n nykyinen linja ?
Paskalaatua kalliilla. 

[Tertsi]

Odottelemme mielenkiinnolla Rip Kirby -julkaisua.

[baobab]

Samaa katselin taannoin kaupassa. Taskarin hintaisessa kirjassa tämän vielä hyväksyisi (no, ehkä lähinnä sen ansiosta, etten itse niitä osta), mutta nämähän ovat tavallisia Sanoman kovakantisiakin selvästi kalliimpia opuksia.

Minusta kaikkien sarjakuvasta kirjoittavien toimittajien ja blogaajien pitäisi ottaa kaikissa julkaisujen kritiikeissä/esittelyissä painolaatu huomioon. Onhan sekä musiikin että elokuvan puolellakin vastaava käytäntö ollut iät ajat voimassa.

Ei ikinä menisi läpi kuluttajille tai lehdistölle, jos nykypäivänä Beatlesin kootut julkaistaisiin pelkästään 128 kilobitin mp3-tiedostoina, tai uudet leffat jonain Youtube-tason pikselimössönä.

[Lurker]

Minusta kaikkien sarjakuvasta kirjoittavien toimittajien ja blogaajien pitäisi ottaa kaikissa julkaisujen kritiikeissä/esittelyissä painolaatu huomioon.

Kaikkein mieluiten sitä painoasua kehuisi.

Itse en ole mikään kultasilmä, mutta nyt on kyllä ylitetty raja, jossa kuluttajansuoja ei enää toimi. Laaduntarkkailussa on jotain vikaa, kun tällaista sekulia pääsee juhlajulkaisuissa toistuvasti läpi...

Toisaalta nämä puutteet eivät näytä vaikuttavan myyntiin sitä sun tätä. Ehkä taso on riittävän hyvä. Hällä väliä.

[Czaba]

Lisätään nyt vielä vettä myllyyn. Ankkain suvun juhlakirjan sisällysluettelo väittää että Moby Ankka : Merikarhu ja kummitus -tarinaa ei ole ennen julkaistu Suomessa. Olin kuitenkin ensi vilkaisulla varma että tämän olen nähnyt suomenkielellä joskus 70-luvun alussa. Tarkistin asian ja niinpä Inducks tietää että tarina on  julkaistu Aku Ankassa 23/1971.

Ei näillä taida olla niin väliä?

[Janne]

Ei näillä taida olla niin väliä?

Ei millään ole mitään väliä niin kauan kuin ostajia riittää. Lapsethan näitä lukevat. Onneksi tämä uutukainen on jo tarinoiden laadultaankin, selailun perusteella tarkoitan plkkää piirrosjälkeä, epätasaisempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Onneksi ei ole Scarpaa. Scarpat pitää olla kaikki . Ostamatta jää. Lainaan joskus kirjastosta.

[K.I.P]

Ei näillä taida olla niin väliä?

Ei ehkä Sanoma-konsernin mielestä........
Kun myydään JUHLA yms. nimikkeillä, niin kyllä laadunkin pitäisi vastata nimikettä.

Jotkut, jotka saavat kutsuja Sanoman kokkareisiin tai juhliin, voisivat mennä paikalle paskaisissa työhaalareissa tai muissa rytkyissä ja todeta pukukoodin perään kysyville asujen olevan ihan Sanoman JUHLA-laatua......

[Ankka313]

Lisätään nyt vielä vettä myllyyn. Ankkain suvun juhlakirjan sisällysluettelo väittää että Moby Ankka : Merikarhu ja kummitus -tarinaa ei ole ennen julkaistu Suomessa. Olin kuitenkin ensi vilkaisulla varma että tämän olen nähnyt suomenkielellä joskus 70-luvun alussa. Tarkistin asian ja niinpä Inducks tietää että tarina on  julkaistu Aku Ankassa 23/1971.

Ei näillä taida olla niin väliä?

Sama tunne tuli minulle, kun luin Ankantekijät 11 Mestari ja muusa. Siinä tarina "Koiruuksia" vaikutti erittäin tutulta. Olen varmasti lukenut sen jostain aiemmin. Inducksissa: http://coa.inducks.org/story.php?c=D++6804. Ekstrassa  6/2010! Eli tuo at11 oli kyllä aiemmin tullut ulos kuin ekstra. Mutta kuitenkin, mitähän ***** järkeä julkaista sama tarina näin pienellä aikavälillä? Tähän kysymykseen joku taas selittäisi, että "kaikki eivät tilaa ekstraa ja tarina on klassikko ja kuuluu itseoikeutetusti Ankantekijät-kirjaan, joten se oli pakko julkaista siinäkin." Ja ekstraahan joskus mainostettiin sillä että "kaikki tarinat Suomessa ennenjulkaisemattomia". Paskapuhetta, ekstrassa ilmestynyt vaikka kuinka monta jo aiemmin nähtyä tarinaa %&¤#^*!?

[Roomalainen kynttilä]

Jos näistä viesteistä voi jotain päätellä, niin kaikki oli Helsinki Median aikaan paremmin.
Sanoma Osakeyhtiön aikaan oltiin varmaan huipulla.

[Henendo]

Sama tunne tuli minulle, kun luin Ankantekijät 11 Mestari ja muusa. Siinä tarina "Koiruuksia" vaikutti erittäin tutulta. Olen varmasti lukenut sen jostain aiemmin. Inducksissa: http://coa.inducks.org/story.php?c=D++6804. Ekstrassa  6/2010! Eli tuo at11 oli kyllä aiemmin tullut ulos kuin ekstra. Mutta kuitenkin, mitähän ***** järkeä julkaista sama tarina näin pienellä aikavälillä? Tähän kysymykseen joku taas selittäisi, että "kaikki eivät tilaa ekstraa ja tarina on klassikko ja kuuluu itseoikeutetusti Ankantekijät-kirjaan, joten se oli pakko julkaista siinäkin." Ja ekstraahan joskus mainostettiin sillä että "kaikki tarinat Suomessa ennenjulkaisemattomia". Paskapuhetta, ekstrassa ilmestynyt vaikka kuinka monta jo aiemmin nähtyä tarinaa %&¤#^*!?

Nyt täytyy kyllä Sanoman puolustukseksi todeta, että kun näitä Ekstran teemalehtiä alettiin julkaista, niin useassa eri lehdessä/tilanteessa kyllä mainittiin, että niissä voidaan Ekstran tavasta poiketen julkaista myös aiemmin nähtyjä tarinoita. Tässä tapauksessa olen kuitenkin kanssasi täysin samaa mieltä. Aikaväli oli turhan lyhyt.

[Koninkaulus]

Kai jonkun on syytä tämän uusimman juhlakirjan sisällöstäkin nillittää, kun muista asioista on jo ehditty valittaa. Otan tehtävän harteilleni.

Pavesen ja Cavazzanon Mummo-tarina on hyvä, samoin Dalmasson ja Carpin juttu, jossa Taavi on pääosassa. Gottfredson on tietenkin rautaa. Murryn pitkä seikkailu puolustaa paikkaansa, vaikka miehen piirrostyyli oli jo 60-luvun puolivälissä kovin väsähtänyttä.

Muuten kirja on ihan täyttä kuraa. Mitä hittoa tekevät herrat Bradbury, Strobl, Moores, Wright etc. minkään valtakunnan juhlajulkaisussa? Mitä tässä juhlitaan, Disney-sarjakuvan historian heikoimpia hetkiä? Käsikirjoitukset tuttuun 50- ja 60-luvun tyyliin myös täysin ala-arvoisia, tuohon aikaan ei Yhdysvalloissa osannut ankkaa kirjoittaa yksittäisiä suonenvetoja lukuunottamatta kukaan muu kuin ajoittain Barks, surullista kyllä.

Al Hubbardin ajoittain ilmenevän suosionkin on pakko olla joku sisäpiirin vitsi, mies vissiin piirteli tarinoitaan pilvessä. Jättisilmäisiä pystyynkuolleita ankkoja, jes.
Jack Bradburyn kankeita, ilmeettömiä ankkoja kehutaan myös aivan syyttä, tusinapiirtäjän stereotyyppi.
Tony Stroblia nyt ei varmaan kukaan pidäkään mitenkään erinomaisena piirtäjänä, hän on kulttihahmo valtavan tuotantonsa ansiosta. Kai sitä ehtii piirrellä paljon, kun laatuun ei panosta. Tosin eihän se aina halusta ole kiinni, kaikilta ei vain luonnistu.
Dick Moores, voi hyvä luoja. Miten voi piirtää noin huonosti? Silmät ja kasvojen liikkeet aivan päin prinkkalaa, ihan kuin ankoilla olisi vappunaamarit päässä. Tai ehkä irtopäät, ainakin Roopella ja Akulla, joilla vartalon+pään mittasuhteet ovat todella omituiset.
Kay Wright alkaa olla niin vanha vitsi, ettei enää naurata. Kyseessähän on yksi kaikkien aikojen huonoimmista piirtäjistä. Tämä on niitä kavereita, joista voi ihan huoletta kuka tahansa tälläkin foorumilla sanoa, että "Minäkin piirtäisin paremmin."
Eikä se Murrykaan ankkoja koskaan osannut piirtää, ihan kamalan näköistä.

Kenelle näitä ö-luokan tarinoita sitten julkaistaan? Oletettavasti kohderyhmään kuuluvat ne vanhat karjut, jotka ovat lapsena lukeneet Aku Ankasta näiden veijareiden sepustuksia, ja sittemmin kun ovat kasvaneet aikuisiksi niin maailma on mennyt pilalle ja Disney-sarjakuvat siinä sivussa. Se on sitä nostalgiaa se. Nyt voivat sitten nojatuolissa lukea oikein nätisti kovien kansien välistä wanhan hywän ajan sarjakuwaa ja muistella, kuinka käsi se Strobl oikein olikaan. Huono, mutta niin kivan nostalginen.

Myös kirjan koko konsepti on vähän hölmö. Mummoa juhlitaan, mutta koska Mummo nyt ei ansaitse ihan täysin omaa kirjaansa, niin juhlitaan Disney-sarjakuvaa samalla, eli vaikka Ankkojen sukua, mutta koska mikään ei Ankoista alkanut niin otetaan Mikki mukaan, tosin tarinoissa, joissa on Akukin mukana, ja muuten esitellään satunnaisia Ankkoja tarinoin, joista suurimmassa osassa on Mummo mukana. Tämä mieletön neronleimaus yhdistettynä siihen, että reilusti yli puolet kirjan tarinoista on ihan hirveää roskaa, mahtavaa. Takakansien tekstit ovat näissä juhlakirjoissa aika priceless-osastoa: se, että tässä mainostetaan "sellaisia piirtäjäsuuruuksia kuin Jack Bradbury, Al Hubbard, Paul Murry ja Tony Strobl", vaikka kirjassa on mukana ennenjulkaisematonta materiaalia niin Giovan Battista Carpilta kuin Giorgio Cavazzanoltakin, on melkein yhtä hyvää huumoria kuin Aku Ankan juhlakirjan takakansi, jonka mukaan "Aku-piirtäjien timanttisimpaan tusinaan" kuuluvat mm. Strobl, Bradbury ja Hubbard. Mikki Hiiren juhlakirja on ollut näistä asiallisin, mutta jos Manuel Gonzales on neljän arvostetuimman Mikki-taiteilijan joukossa, niin onhan sekin nyt loukkaus Mikkiä kohtaan.

Ankkain suvun juhlakirja, pah. Ankkain surujuhlakirja ennemmin.

[Lurker]

Tunnustan pitäväni suuresti Stroblista ja Murrysta, ja muistakin 60-70 -luvun "suuruuksista". En voi sille mitään. Lapsuudessani aivoihini jäivät heistä pysyvät ja syvät mielihyväradat.

Dick Mooresin tyhjäpäisinä toljottavat, täysin ilmeettömin silmin ja pienentynein pupillein (huumeissa?) pällistelevät ankat ovat niin vieraannuttavia ja outoja, että pitäisin sitä jo taiteena, taiteellisena valintana.

[Janne]

Kylläpä tuli Koninkaulukselta vuodatusta. Ja voin sanoa, että aika hyvin maaliin meni. Tosin Lurkerin tapaan pidän oikeasti monista Stroblin ja Murryn piirtämistä tarinoista. Eivät he silti suursuosikkejani ole. Paljon mieluummin juuri Carpia ja Cavazzanoa, kiitos!

Koninkauluksen huomiot osuivat aika yksiin sen kanssa, mitä minä havainnoin kirjakaupassa. Älyttömän epätasainen teos. Muutaman huipputarinan takia en aio 50 euroa maksaa. Varsinkin, kun painojäljessä on enemmän kuin tarpeeksi toivomisen varaa. Jos joskus tulee alessa 20 eurolla vastaan, niin ehkä sitten.

[Koninkaulus]

Murrysta pidän minäkin, sanoin vain, että mies ei ankkoja osannut piirtää. Mikki luonnistui oikeinkin hyvin. Tjaa, taisin sanoa myös, että vuonna -66 Murry oli jo aika väsynyt, ja ero 50-luvun huippuvuosiin on kyllä huikea. Ihan kuin Mikki olisi vanhentunut ja väsähtänyt piirtäjänsä mukana. Silti, minullakin on aivoissani jonkinlainen Murry-mielihyväpiste, mitä sitä kieltämään. Hyvän tarinan toki miehen piirrokset vaativat.

Stroblin taas väittäisin olevan ihan puhtaasti nostalgiasuosikki, ainakin valtaosalle miehen "faneista". Piirrosjälki ei ole vastenmielistä kuten Dick Mooresilla, Al Hubbardilla ja kumppaneilla vaan ennemminkin hellyttävän kömpelöä ja naiivia. Amerikan Perego. Ja kyllä, myös minä siedän Stroblia hyvissä tarinoissa (joita vain on valitettavan harvassa), mutta en ole sitä sukupolvea, joka miehen tarinoita liki viikoittain Ankasta on lukenut, joten merkittävää suhdetta minulla ei ole hänen piirroksiinsa kehittynyt. Ymmärrän siis Stroblin ystävien pointin, mutta en ymmärrä, miksi hänet on nostettava esille aina, kun puhutaan merkittävimmistä tai parhaista piirtäjistä. Tai ymmärrän minä ehkä senkin kaiken edellämainitun perusteella, mutta se ärsyttää.  Muutenkin tällaisia juhlakirjoja kootessa pitäisi lähteä tarinoista liikkeelle, piirtäjät tulevat sitten siihen päälle. Mutta sitä ei tietenkään tule koskaan tapahtumaan, sillä piirtäjät myyvät ja myynti on tärkeintä, valitettavasti. Ja jos Strobl ja Bradbury myyvät paremmin kuin italialaiset mestarit, se on jo todella surullista.