Kolbeinn Karlsson

[Jiksi]

Kolbein Karlssonin Peikkojen kuningas on arvosteltu.

Kuvanäytteiden perusteella lähestyttävältä näyttänyt teos oli arvostelijalleen poikkeuksellisen kova pala ja sanotaan nyt, että lasten käsiin teosta ei ole tarkoitettu, aikuinenkaan ei tiedä kuinka kaikkiin kohtauksiin tulisi suhtautua.

[tuukkapoika]

Tämä oli oikein mainio sarjakuva! Nautin niin visuaalisesta puolesta, kuin hämärän surrealistisista tarinoistakin. Jollain tapaa Peikkojen kuningas oli jopa koskettava (lähinnä ensimmäinen tarina ewokeista ja hiedän lapsistaan.) Karlssonin vakavanaamaiset hahmot saivat väliin myös nauramaan. Tykkään tällaisista kieroutuneista saduista.

edit. luin vasta nyt tuon arvostelun linkin takaa. Mielestäni surrealismi teki raskauden sijaan Peikkojen kuninkaasta kevyen luettavan. Lukiessa kaikessa kumminkin tuntui olevan tietynlainen merkitys tai ehkä enemmänkin tunnelma, joka välittyi helposti.

[Matti Karjalainen]

Lainasin "Peikkojen kuninkaan" kirjastosta kuultuani tarpeeksi kehuja vakavasti otettavilta sarjakuvan harrastajilta, ja tulin siihen lopputulokseen että kyseinen albumi ei tosiaankaan edusta sellaista sarjakuvaa josta jaksaisin pahemmin innostua, vaikka visuaalinen ote oli kyllä kohdallaan - eli vähän sama juttu kuin vaikkapa Tommi Musturin ja "Samuelin matkassa" -teoksen kanssa.

Lukukokemus muistutti vähän the Grateful Deadin kuuntelemista. En osaa kääntää itseäni oikealle taajuudelle nauttiakseni ihan täysin sydämin surrealistisesta ja psykedeelisestä maailmasta. Se ei vaan toimi minun kohdallani kuin pieninä annoksina, ja huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen mieluummin perinteisempään kaavaan perustuvien teosten pariin.

Lienen vähän rajoittunut sarjakuvan lukija.

[roju]

Minusta taas Peikkojen kuningas oli ihan mahtava! Se tyrkättiin käteeni ruotsinkielisenä Tukholman SPX:ssä viime keväänä, ja kun aloin lukea, tuntui kuin niskakarvat olisivat nousseet pystyyn. Tarina imaisi mukaansa kummalliseen maailmaan, jossa ei yhtään yhtään voinut arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. En yleensä tykkää scifistä ja fantasiasta (tämäkin kirja ehkä löyhästi edustaa jälkimmäistä), koska aika usein niissä vain pyöritellään jo tuttuja aineksia ja tavallaan se onkin se pointti. Ei vain vetoa minuun. Kyllä Peikkojen kuningaskin on vaikutteensa syönyt, mutta tuntui silti ihan tuoreelta. Tällainen täysi ennakoimattomuus - oli sellainen olo, että tosiaan näki jotain ihan uutta, mitä ei itse olisi osannut ikuna kuvitella. Pidin piirrosjäljestä ensiselailulla, mutta arvelin skeptisesti, että tarina ei olisi korean pinnan tasoinen. Onneksi olin väärässä.

Minusta on kyllä aina ihan mielenkiintoista lukea hyvin perusteltuja kuvauksia siitäkin, miksi joku kirja ei jollekulle lukijalle kolahda. Että miten eri lailla voi samat asiat kokea.

[tuukkapoika]

En osaa kääntää itseäni oikealle taajuudelle nauttiakseni ihan täysin sydämin surrealistisesta ja psykedeelisestä maailmasta. Se ei vaan toimi minun kohdallani kuin pieninä annoksina...

Peikkojen Kuningas olisi varmaan jättänyt minuunkin valjumman vaikutuksen, jos se olisi pitänyt sisällään vain yhden pitkän tarinan. Kirjan episodimaisuus jaksotti lukemista sopivasti, jakaen sen tavallaan pieniksi annoksiksi. Ei tämä minunkaan suosikkisarjakuvaa ole, mutta tarjoaa tuoretta vaihtelua niin monien toisiaan muistuttavien sarjakuvien joukossa.

[hdc]

En tiedä kertooko se enemmän teoksesta vai minusta, mutta luin sen Peikkojen kuninkaan lähinnä symbolistisena fantasiana, en niinkään surrealismina...en tiedä laittoiko Karlsson niitä symboleja sinne tai olivatko ne samoja joiksi minä ne luin, mutta jos ei niin oli sitten laatinut fertiilin kasvualustan eri ajatuksille...
Episodimainen epälineaarinen rakenne sopi hyvin kun kerrottiin muodonmuutoksista ja syklisyydestä, "muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru."

Joo, ehkä se olin vain minä.

Joka tapauksessa pidin, ja jos en olisi Koipeliinia äänestänyt Rypyille niin sitten tälle.

[Jiksi]

En tiedä kertooko se enemmän teoksesta vai minusta, mutta luin sen Peikkojen kuninkaan lähinnä symbolistisena fantasiana, en niinkään surrealismina...

Hyvin luonnehdittu, siihen suuntaan minäkin koetin arvostelussa tapailla sanojani, mutta kovin kankealta tuo oma teksti näin jälkikäteen näyttää. On siinä mukana myös hieman surrealistista logiikkaa, mutta lukija löytää kyllä mainitsemasi symbolisen tason hyvinkin helposti.

Minulle tuo symboliikka oli kokemuksena enemmän negatiivinen, mutta hienosti sarjakuva on muutoin Karlssonin hallussa. Ehkä tämän vaikuttavuutta himmensi vuotta aiemmin julkaistu Samuelin matkassa, joka nousi kotimaisten suosikkieni joukkoon.

[tuukkapoika]

Oletteko tutustuneet Karlssonin muuhun tuotantoon? Sen verran löysin tietoa, että hän on tehnyt ainakin animaatioita ja lyhyitä sarjakuvia. Niitä olisi kiinnostava joskus nähdä. Kutissa on ollut kerran, mutta sen enempään en ole törmännyt.