Suomalainen media ei osaa kirjoittaa sarjakuvista?

[[kivi]]

Tulee mieleen sellainenkin pinnallinen ajatus, että vaikuttaakohan median intoon kirjoittaa sarjakuvista (ehkä kokemuksen ja kentän puutteellisen tuntemisen lisäksi) PR...? Itse olen joskus kymmenen vuotta sitten ollut kesätoimittajana juttua tekemässä kirjamessuilla, ja siellähän oli pressihuoneet gourmet-välipaloineen, kahveineen, lehdistötilaisuudet yms. vieraiden haastattelua varten ja toimittajana sai kaikilta ständeiltä ilmaisia kirjoja (tietysti muutamia sarjiksiakin).

Arvostelukappaleita saa edelleenkin, mutta ilmaisen viinan ja kestityksen aika on onneksi ohi, tai ainakin rajattu kustantamon omaan vuosijuhlaan jossa se toimii palkintona hyvästä yhteistyöstä. On ymmärretty, ettei oikea toimittaja tarvitse kakkua, vaan edellytykset tehdä työtään: haastattelumahdollisuudet, pressitiedotteet, selkeät aikataulut ja arvostelukappaleet, ehkä lasin vettä kun suu kuivuu.

Toki ilmainen viina ja ruokatarjoilu on aina suosittu tapa viettää aikaa, mutta journalismin laatuun sillä ei ole vaikutusta vaan jos sellaista ilmenee (ah, Glénat-kustantamon 5 ruokalajin gourmet-ateriat viineineen ja Cognacin Sarjakuva-alueen ilmaiset konjakit ja sikarit...) on kyseessä promootiotyö ja ylimääräinen hyvä jolla - niin - palkitaan jo ennakkoon hyvästä yhteistyöstä, taas.

Kyllä kysymys on siitä, paljonko tilaa sarjakuvalle annetaan, ja toisaalta siitä, montako pätevää sarjakuvatoimittajaa meillä edes on kirjoittamassa niitä juttuja. Monet sarjakuvaa uutisoineet ja arvioineet toimittajat ovat liukuneet enemmänkin muiden journalismin alueiden pariin kun leipä on tiukentunut entisestään.

Kivi

[Curtvile]

Kyllä kysymys on siitä, paljonko tilaa sarjakuvalle annetaan, ja toisaalta siitä, montako pätevää sarjakuvatoimittajaa meillä edes on kirjoittamassa niitä juttuja. Monet sarjakuvaa uutisoineet ja arvioineet toimittajat ovat liukuneet enemmänkin muiden journalismin alueiden pariin kun leipä on tiukentunut entisestään.

Ketjussa mainitun Jerrmanin lisäksi mieleen tulee Jussi Ahlroth ja sitten, sitten tuleekin aika autiota...

[hdc]

Ja lehdistä puheena on, mitä, Hesari ja (ilmeisesti) Kauppalehti? Tosin on muualla valiteltu sitä että monissa maakuntalehdissä nytkin jaetaan juttuja, eli esimes samat kirjakritiikit julkaistaan kymmenessä lehdessä eikä monilla lehdillä edes välttämättä ole kulttuuritoimittajaa...

[Jukka Koivusaari]

Toivottavasti nykyiset pienetkin kustantamot (miksei omakustantajatkin, jos teoksia on julkisesti myynnissä) lähettää lehdille arvostelukappaleita...

 Aina on annettu kun on pyydetty ja tyrkytettykin, kun toimittajan näköisiä on vastaan tullut.
  Yhtään kappaletta en ole lähettänyt, kun en osaa.
Onko joillain lehdillä tosiaan osoiteita, joihin voi pyytämättä lähettää arvostelukappaleita ?
 Viime kesänä koetin asiaa selvittää. Kävi ilmi lähinnä, että tietoa ei ole helposti saatavilla.    Lehdistötiedotetta koetin väsätä, mutta kun ei ole rutiinia enkä oikeastaan ole sellaisia edes tottunut näkemään. En oikein tiedä miten lehdistötiedote pitäisi muotoilla. Ja tiedotteetkin pitäisi osata lähettää jollekulle - kenelle?  Taas pitäisi tietää mistä lahtee kaivamaan osoitteita.

       Tällaiset asiat ovat varmaan toimittajalle hirveän itsestäänselviä. Mutta kun tuttavapiirissä ei ole minkäänlaisia media-alan ihmisiä, on vaikea päästä edes alkuun. Kun ei edes tiedä voiko keneltäkään kysyä.  Myyntiommissa pelkää tekevänsä aloittelijan virheillä itselleen peruuttamatonta vahinkoa.

[Irene]

Kommentoinpa tähän lehden avustajan roolissa. Olen siis töissä aivan muualla kuin media-alalla, mutta olen kolmisen vuotta kirjoittanut kirja-arvioita ja muitakin juttuja lehtiin, keskimäärin 1-3 juttua kuukaudessa. Avustan pääasiallisesti lappeenrantalaista Etelä-Saimaata, sen kautta juttuja julkaistaan myös ainakin Kymen Sanomissa ja Kouvolan Sanomissa.

Justnyt Etelä-Saimaan kirja-arviosivu on näköjään rikki, mutta tsekkasin omat tiedostoni. Vuoden 2010 aikana olen tehnyt noin 15 arviota, ja seuraavat lähettämäni jutut koskevat sarjakuvia:

- Vance - Van Hamme: XIII/9, Maria (Arktinen Banaani)
- Jacamon & Matz: Tappaja, osat 1-3 (Apollo Kustannus)
- Aiju Salminen: Potaatit (Sammakko)
- Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (WSOY)

Arvioiden laatua voipi arvioida joku ihan muu kuin minä, mutta kirjoittaessa arviooni vaikuttavat seuraavat asiat:

Merkkimäärä on rajattu 1500 merkkiin. Jokainen voi tarkastaa omalla tekstinkäsittelyohjelmallaan, minkä mittaisen tekstin tuohon voi mahduttaa. Noin 3-4 lyhyttä kappaletta. Joskus arviot ovat vieläkin lyhyempiä, noin 1000 merkkiä. Kovin pitkiä syväanalyysejä ei siis oikein voi kirjoittaa.

Jostain syystä koen, että maakuntalehden kohderyhmälle sarjakuva-arviot pitää lähes aina aloittaa jonkinlaisella "selittelyllä", tyyliin kuvataan lyhyesti että tämä sarjakuva sopii aikuisille, tai myös aikuisille, tms. rautalangan vääntöä. Toisin sanoen koetan julistaa, että sarjakuva on muutakin kuin Aku Ankkaa, se voi olla taiteellista, syvällistä, kirjallista ja kaiken ikäisille sopivaa. Saa nähdä missä vaiheessa tämä karsiutuu tyylistäni, vai karsiutuuko ikinä.

Etelä-Saimaa ei suinkaan julkaise kaikkia kirja-arvioita nettisivuillaan. Tämä on minusta iso ongelma. Nettiarvioiden näkyvyys on ihan toista luokkaa kuin pelkän paperilehden näkyvyys. Kysyin asiasta, ja lehdessä on tehty periaatepäätös, että kaikkea sisältöä ei jaeta ilmaiseksi nettiin. Kyllähän tällaisenkin näkökulman lehden kannalta ymmärtää.

Yleensä kaikki lähettämäni jutut on julkaistu, mutta joskus joku "epäkiinnostavampaa" teosta koskeva arvio on saanut odottaa vuoroaan kolmekin kuukautta.

Olen muutenkin yrittänyt poimia arvioitavaksi sellaista "ei-hienoa" kirjallisuutta, kuten lasten- ja nuortenkirjoja, romanttista viihdettä ja muuta kamaa, joka jää Finlandia-palkintokeskustelujen jalkoihin.

Mikäli joku haluaa oman paikkakuntansa lehden avustajaksi, kannattaa reippaasti väsätä muutama näytearvio ja tarjota niitä. Minulla on sellainen käsitys, että avustajien juttuja otetaan ihan mielellään vastaan. Palkkiohaarukka liikkuu minun kokemukseni mukaan jossain 80-125 euron tuntumassa.

[Irene]

Aina on annettu kun on pyydetty ja tyrkytettykin, kun toimittajan näköisiä on vastaan tullut.
  Yhtään kappaletta en ole lähettänyt, kun en osaa.
Onko joillain lehdillä tosiaan osoiteita, joihin voi pyytämättä lähettää arvostelukappaleita ?
 Viime kesänä koetin asiaa selvittää. Kävi ilmi lähinnä, että tietoa ei ole helposti saatavilla.    Lehdistötiedotetta koetin väsätä, mutta kun ei ole rutiinia enkä oikeastaan ole sellaisia edes tottunut näkemään. En oikein tiedä miten lehdistötiedote pitäisi muotoilla. Ja tiedotteetkin pitäisi osata lähettää jollekulle - kenelle?  Taas pitäisi tietää mistä lahtee kaivamaan osoitteita.

       Tällaiset asiat ovat varmaan toimittajalle hirveän itsestäänselviä. Mutta kun tuttavapiirissä ei ole minkäänlaisia media-alan ihmisiä, on vaikea päästä edes alkuun. Kun ei edes tiedä voiko keneltäkään kysyä.  Myyntihommissa pelkää tekevänsä aloittelijan virheillä itselleen peruuttamatonta vahinkoa.

Voin kommentoida omasta puolestani tähän, että aika paljon sinne toimituksen osoitteeseen tuntuu tulevan näytekirjoja. Siis lähetettynä ihan lehden toimituksen osoitteella, jolloin ne fyysisesti päätyvät lehden konttoriin.

Tavoitettavuus tässä on toinen juttu. Esimerkiksi minä en ole ikinä käynyt Etelä-Saimaan toimituksen konttorissa. Olen tavannut kulttuuritoimituksen vetäjää kahvilassa, ja hoitanut kaiken muun asioinnin sähköpostilla ja puhelimessa.

Tehokkaampi tapa on sen sijaan se, että kustantamo katsoo, minkä niminen toimittaja on arvioinut kirjaa, ja jatkossa hänelle lähetetään suoraan kirjat "tyrkylle". Suomalaisista kustantamoista ainakin Sammakko on ollut tässä tehokas. Melko pian sen jälkeen, kun olin ensimmäiset arviot Sammakon kirjoista tehnyt, rupesi postilaatikosta tulemaan muitakin Sammakon kirjoja suoraan minulle. Tietenkään ihan kaikkia lähetettyjä kirjoja en ole lukenut saati arvioita kirjoittanut, mutta aika monta kirjaa on tullut arvioitua vain tämän suorapostituksen ansiosta.

Samoin Minerva lähetti suoraan minulle osoitettuna erään kirjan, koska olin arvioinut kirjailijan aiemman teoksen lehdessä. Oikeastaan kummallista, etteivät läheskään kaikki kustantamot tällaista suorakohdistusta harrasta.

[Curtvile]

Minusta seuraava osuus kertookin kaiken olennaisen:

Merkkimäärä on rajattu 1500 merkkiin. Jokainen voi tarkastaa omalla tekstinkäsittelyohjelmallaan, minkä mittaisen tekstin tuohon voi mahduttaa. Noin 3-4 lyhyttä kappaletta. Joskus arviot ovat vieläkin lyhyempiä, noin 1000 merkkiä. Kovin pitkiä syväanalyysejä ei siis oikein voi kirjoittaa.

muutamaa erikoistunutta lehteä ja sähköistä mediaa lukuunottamatta tuo selittää miksi on pakko selittää miksi sarjakuva on "myös aikuisille".
Onhan se helppoa: "selitä Citizen Kane kuudella sanalla"

[VesaK]

On olemassa parikin hyvää opastusta jukaisujesi markkinointiin. Ensinnäkin kvaakistakin tutut miss Mandut eli  Nina von Rudiger ja Johanna Koljonen kirjoittivat Sarjainfoon 1/2009 artikkelin "Kuinka markkinoida sarjakuviasi ilman rahaa".
Siitä löytyy erinomaisia vinkkejä.
Toinen tietolähde on äskettäin ilmestynyt Ilpo Koskelan Sarjakuvantekijän oppikirja, jossa opastetaan myös "mediastrategian" kehittämistä.

[mia2]

Juu, niin kuin ylempänä todettu, niin lehdistötiedotteen voi lähettää suoraan lehtien kulttuuritoimitukseen esim. sähköpostitse, ja sitten arvostelukappaleen lähettää suoraan lehden kulttuuritoimitukseen. Kohdennettu markkinointi on myös hyvä (eli että lähettää sarjakuvan suoraan jollekin toimittajalle, joka on jo arvostellut), sillä lehdet käyttää paljon avustajia (jotka saattavat työskennellä kotoa käsin). Ei tosin voi tietää, aikooko juuri tämä avustaja arvostella kyseisenkin, joten toisen kappaleen lähettäminen kulttuuritoimitukselle yleisesti olisi hyvä. Suosittelen kappaleen lähettämistä kulttuuritoimitukselle yleisesti erityisesti kesäisin, kun toimituksessa on useimmiten kesätoimittajia, jotka haluaisivat kokemusta erilaisten juttujen kirjoittamisesta ja nuorempi väki saattaa ehkä helpommin tarttua sarjakuvaan kulttuuritoimituksen kirjahyllystä.

Lehdistötiedotteen kannattaa olla selkeä, huomiotaherättävä ja osuva otsikko (toimituksella saattaa olla monia pinossa, joista valita mistä jutun tekee, joten toimittajan huomiosta "ensimmäisellä vilkaisulla" kannattaa oikeasti kilpailla). Ja kannattaa aina pitää mielessä, mitä yleisö hyötyisi, jos jutun julkaisee. Toisin sanoen, on epätodennäköistä, että pienen omakustanteen arvostelua julkaistaan, jos ei sitä ole selkeästi jossain myynnissä. Saatavuus- ja levikkitiedot (painosmäärät) yms. kannattaisi mainita lehdistötiedotteessa, jotta toimittajan olisi helpompi arvioida, kannattaako juttua tehdä.

Jos joku suunnittelee lehden sarjakuva-avustajan pestiä, kannattaa soittaa journalistiliittoon ja kysyä suositustaksoista. Esim. Irenen mainitsema palkkio on pahasti alihintainen. Lehdet kyllä (isotkin) käyttää heti hyväksi, jos havaitaan että joku kiltti avustaja suostuu tekemään alihintaan.

[Irene]

Mia2:lta tulikin hyviä neuvoja lisää.

Kommentoisin vielä itse, että mun näppituntuman mukaan nettiarvio on tehokkaampi kuin lehtiarvio. Tää on täysin epätieteellinen väite, mutta perustuu siihen, että kirjablogeja yms. kommentoidaan paljon ja kirjablogin näkyvyys on sitä parempi, mitä kauemman aikaa jutusta on kulunut (nousee google-hauissa jne). Jos taas lehtiarviota ei julkaista netissä, sitä ei kukaan muu näe kuin paperilehden lukija tiettynä päivänä. Vaikka toki paperilehti edelleen tavoittaa kerralla enemmän lukijoita kuin yksikään kirjablogi (toistaiseksi).

[Irene]

Jos joku suunnittelee lehden sarjakuva-avustajan pestiä, kannattaa soittaa journalistiliittoon ja kysyä suositustaksoista. Esim. Irenen mainitsema palkkio on pahasti alihintainen. Lehdet kyllä (isotkin) käyttää heti hyväksi, jos havaitaan että joku kiltti avustaja suostuu tekemään alihintaan.

Tää oli hyvä huomio ja täytyypä sanoa, että en ole mitenkään tsekannut sopimusehtoja, hinnoitteluja tms. missään vaiheessa tätä avustajan uraani. Olen joskus miettinyt, että mun kaltaiset ihmiset on varmaan kauhea riippakivi niille, jotka ihan oikeasti elättävät itseään päätoimisina freelancer-toimittajina. Koska oma leipä tulee palkkatyöstä ja lehtijuttuja kirjoitan sivuverokortilla, niin mulle tää ollut harrastus, josta maksetaan korvausta. Mutta toki seuraan erittäin suurella mielenkiinnolla, mitä toimittajakentällä tapahtuu, onhan näistä avustajien sopimusehdoista yms. ollut viime vuosina kovat väännöt ja keskustelu käynyt kuumana.

[VesaK]

Tää oli hyvä huomio ja täytyypä sanoa, että en ole mitenkään tsekannut sopimusehtoja, hinnoitteluja tms. missään vaiheessa tätä avustajan uraani.

Kannattaa tutustua: Heikki Jokisen oppaat niin freelancereille kuin graafisen alan toimijoille, myös Sarjakuvantekijöille on omansa.

[Irene]

Kannattaa tutustua: Heikki Jokisen oppaat niin freelancereille kuin graafisen alan toimijoille, myös Sarjakuvantekijöille on omansa.

Ilmeisesti tää Mustaa valkoisella? http://tkub015.diak.fi/artikkeli?id=1682

[Timo Ronkainen]

Mainostettakoon vielä, että sanomalehdistön sarjakuvakritiikkiä voi hakea ja lukea Kritiikkiportista.

Timo

[Jena Baran]

Ketjussa mainitun Jerrmanin lisäksi mieleen tulee Jussi Ahlroth ja sitten, sitten tuleekin aika autiota...

Sauli Pesonen arvioi jatkuvasti ja ansiokkaasti sarjakuvaa Kalevassa. Tässä malliksi haulla ensimmäisenä löytynyt juttu.