Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista

[Lurker]

Hector taisi kyllä laulaa, että hei lue taas Ankkaa mami, kun Minni saa lapsen tumman. Hei lue taas Ankkaa mami, kun FBI lahjoo Hessun.

Herra Harma on ymmärtääkseni aina ymmärtänyt sarjakuvien päälle.

Niitä WSOY:n kovakantisia Tinttejä liikkui aika pitkään divareissa, kunnes sitten päätyivät keräilijöiden näppeihin. Itse onneksi ymmärsin ostaa aikoinaan Ihmeellisen tähden. Se on vielä kirjahyllyssä, vaikka niin monet, niin monet, aviisit ovat elämän ja muuttojen myötä jonnekin hävinneet.

Korkeajännityksiä oli niitäkin aikoinaan divareissa laareittain; niitä toki myös ilmestyi aivan järkyttävät määrät 70-luvun alkupuoliskolla. Niitä luettiin paljon, muttei juurikaan kerätty. Paitsi niitä paksuja Juhla-Korkeajännityksiä.

[Jukka Laine]

Taivalkoskella kai suhtautuivat paikkakunnan suureen poikaan joskus vähän penseästi kun hän kertoi kirjassaan ikäviäkin asioita sieltäpäin.

[Mara]

Lapsuuden ja nuoruuden sarjakuvahankintareissuja muistellessa mieleen muistuu se pieni tunne, että tässä tehdään nyt jotakin häpeällistä sen sijaan että harrastaisi vaikka urheilua. Onneksi sarjakuvien ostaminen onnistuu nykyään luontevasti vuosien kokemuksen myötä.

[Petteri Oja]

Tästä keskustelusta tuli mieleeni: vieläkö luukkukioskeja on? Kemissä oli meidän kulmilla 80-luvulla kolme, nykyään ei yhtään.

[Jyrkäle]

Tästä keskustelusta tuli mieleeni: vieläkö luukkukioskeja on? Kemissä oli meidän kulmilla 80-luvulla kolme, nykyään ei yhtään.

Pietarista ostin sellaisesta kaksi venäläistä Playboy-lehteä [äännetään plibo], koska lehteä haluavat olivat itse turhan ujoja jopa siihen.

[K.I.P]

Joo nuo venäläiset kioskit ovat varsinaisia tilaihmeitä.....

[Jukka Laine]

Tästä keskustelusta tuli mieleeni: vieläkö luukkukioskeja on? Kemissä oli meidän kulmilla 80-luvulla kolme, nykyään ei yhtään.

On Hiirimäellä parikin, mutta ne eivät enää ole toiminnassa. Mutta siinä ne jököttävät. Toinen on kyllä niin huonossa kunnossa että varmaan korjataan poies. Toiseen on yrittäjä haussa.

[Jyrkäle]

Niin ja Naantalin Mannerheimin kadulla on yksi kohtalaisen maineikas kiska. Siellä minut joskus tunnettiin hyvinkin. Myy kylläkin karkkia ja jäätelöä enemmän kuin lehtiä. Tilaihme sekin joka tapauksessa.

[echramath]

Kuulunkohan vähemmistöön, en nimittäin muista lapsuudessani koskaan käyneeni sarjakuvia ostamassa missään. Meille ei myöskään tullut (itse noudetun Hakki Hamsterin) ohella mitään sarjakuvalehteä, parissa lehdessä nyt tietysti sarjakuvaa oli. Jostain kummasta lieni tullut pakollinen kasa korkeajännityksiä sekä muutama taskari. Kaiken kaikkiaan on ilmeistä, että ilman hyvin varustettua kunnankirjastoa (ja kirjastoautopalvelua) olisin kasvanut aivan kieroon.

[haplo]

Kai siellä Taivalkoskella joku paikka on mistä voi ostaa Kalle Päätalon kirjoja, jos ei muuta

Toki. Joka kerta kun paikkakunnalla pistäydyn, löytyy erään kaupan hyllyiltä varsin näkyvältä paikalta noita. Suuremmin eivät tosin taida kauppaa tehdä, paitsi kerran vuodessa Päätalo-viikon aikana. 

Taivalkoskella kai suhtautuivat paikkakunnan suureen poikaan joskus vähän penseästi kun hän kertoi kirjassaan ikäviäkin asioita sieltäpäin.

En ole kirjoja juuri lukenut joten en osaa tarkkaan sanoa mutta näin nuoremman polven asukkaana ja monen kaltaiseni kanssa jutelleena tuntuu Päätalo kovin kaukaiselta asialta. Onhan keskustassa toki miehen oma muistomerkki, mutta muutoinpa harva kirjailijasta osaa mitään sanoa. Muuttaneko ikä asiaa vai haalistuuko Päätalon maine vain entisestään, saas nähdä.

[hatinufer]

Olin saanut uuden, pitkäsatulaisen pyörän. Ajoin sillä paikkakunnan keskustaan, oli r-kioski, ja luukun kautta huusin itselleni näyteikkunalla ollleen Tex Willer 4-1974sen. Pidän sitä vieläkin parhaana Tex Willerinä... Matkan muistan tarkkaan,  koska olin yksin liikkeellä, ja keskustan liikenne autoineen oli vilinää yksinajavalle pikkupojalle.
Mutta olin jo vuonna 1972 ostanut pyörivästä lehtitelineestä (niitä oli ainakin myöhemmin kaksi) Pecos Bill 2-1972sen. Muistan , että en kehdannut kuukauden päästä pyytää 3-1972sta; pidin sitä kalliina....

[Tertsi]

Mulla ei ole mitään sen kummempia muistikuvia lapsuus- tai nuoruusajan sarjisten ostamisesta.
Yleensä ostin Ärrältä tai lähiön kirjakaupasta Lucky Luket ja Asterixit yms.

Kun löysin Helsingin keskustan Suomalaisesta kirjakaupasta ruotsalaiset euro-albumit, niin se oli kyllä suurta se! Blueberry, Valerian, Adele, Modesty Blaise...

Eläköön pakkoruotsi!

[Jaana S.]

Ostin ekaluokkalaisena ensimmäisen sarjakuva-albumini R-kioskilta: Asterix ja Kleopatra. Luin sitä koko matkan kävellessäni kotiin puiston halki. Kaverini kanssa ihmettelimme miksi piirtämiseen tarvittiin noin monta litraa keskiolutta. (Kannessa kun oli lista, mitä kaikkea albumin tekemiseen oli käytetty). Kaveri ehdotti että jos sillä laimennetaan vaikka tussia.

[Lurker]

...piirtämiseen tarvittiin noin monta litraa keskiolutta. (Kannessa kun oli lista, mitä kaikkea albumin tekemiseen oli käytetty). Kaveri ehdotti että jos sillä laimennetaan vaikka tussia.

Tuota kantta ei näytä enää uusissa painoksissa olevan. Kansi on laimennettu.

Uunituoreella (keski-iän muistoja) divarireissulla viime viikolla löysin 3. painoksen Asterixista ja Kleopatrasta (vitosella). Toisen painoksen olemassaolo on hämärä... En löytänyt siitä tietoja edes Fennicasta.
http://koti.welho.com/z14/sarjakuvat/asterix.html

[Jyrkäle]

Kaverini kanssa ihmettelimme miksi piirtämiseen tarvittiin noin monta litraa keskiolutta. (Kannessa kun oli lista, mitä kaikkea albumin tekemiseen oli käytetty). Kaveri ehdotti että jos sillä laimennetaan vaikka tussia.

Peter Molyneux'n Fable-videopelin lopputeksteissä on hieno tämän tyylinen lista - pelin tekeminen kun oli valtava ikuisuusprojekti. Tuon pelin tekemiseen oli käytetty valtava määrä kahvia, kolaa, pizzaa yms., mutta myös tusinoittain uusia aviopareja ja lisäksi peräti vauvoja!