Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista

[Jukka Laine]

Williamsit ja vastaavat kiiltäväkantiset maksoivat 50 penniä/kpl kun aloin käymään divarissa joskus 1972. Aika pian nousivat markkaan. Hirveä hinnannousu, 100 %. Meinasin jo lopettaa keräilyn.

Paremmat albumit, kuten Tintit maksoivat kolme rahaa, ruppaisemmat, kuten Muffet vain kaksi.

[Timo Ronkainen]

Karkotimmeko me vanhukset vähän nuoremmat ihmiset tästä? Öööh, kyllä tänne tuoreemmatkin muistelot kelpaavat.
Mutta, Asterixeja ja Lucky Lukeja ostin 2,50 markan hintaan (=noin puolet 4,95:stä) ja ne ovat yhä tallella. Ja Ahmed Ahneet!
Sähkölaitosankan muistan saaneeni halvalla, ja siitä puhuttiin jo 70-luvulla, että se on jostain syystä arvokkaampi kuin muut ankat, en pitänyt sitä minään, koska sisältö oli jo muualta tuttua ja se oli muutenkin ohut. Luulin saaneeni hyvät rahat, kun sain siitä, olikohan se femman markkoina. Pöh.

Timo

[Olli T]

90-luvun alkupuolella haettiin aina äidin kanssa Marvel tai Sarjakuvalehti Inkeroisten R-kioskilta lukemiseksi kun oltiin siellä käymässä. Olipahan joku syy käydä ulkona kävelemässä vähän pidempi reissu huonollakin säällä. Ryhmä-X tuli kotiin kannettuna, Hämähäkkimiehen kävin lukemassa kirjastossa.

[Petteri Oja]

Mä sain lahjaksi n. 7-vuotiaana Aku Ankan taskukirjan nro 52. Katsoin sisäkannesta että näitähän on ilmestynyt enemmänkin ja ehdotin vanhemmille että saisin myös edellisen numeron. Isä vei minut Kemin Kirjadivarin Valtakadun myymälään (siihen aikaan niillä oli kaksi myymälää Kemissä), en muista löytyikö sitä mutta jonkun taskukirjan sain joka tapauksessa. Siitä alkoi keräily ja ankara ravaaminen Kirjadivareissa. Myös Wanhan Aitasta löytyi joskus jotain.

Lehtipistesarjakuvia ostelin Syväkankaan kioskista. Sieltä ostin ensimmäisen Marvel-lehden.

[JJ Naas]

Minä keräsin nuorena lähinnä Aku Ankka -lehtiä, supersankareista innostuin vasta kolmekymppisenä. Tinttejä, Valerianeja ja vastaavia toki keräilin, mutta en mitenkään järjestelmällisesti.

Jostain 8-vuotiaasta 14-vuotiaaksi metsästin vanhoja Akkareita. Minulla oli serkkuni kanssa kilpailu siitä että kumpi löytää enemmän mahdollisimman vanhoja Aku Ankkoja. Vaasan divarit olivat hyvin köyhiä 80 -luvulla tässä suhteessa, Missään ei ollut 50 -luvun ja 60 -luvun lehtiä, ainoastaan 70-80 -luvun lehtiä. Yllättäen kesämökin vintiltä löytyi vuoden 1962 -Aku Ankkoja, mutta serkku pisti paremmaksi löytämällä toisen kesämökin vintiltä vuoden 1957 -lehden. Lopuksi voitin kuitenkin kisan vuoden 1956 Aku Ankan Kesäkaruselli -erikoisnumerolla.

[Jukka Laine]

Ei 50-60-luvun Ankkoja divareissa ollut 70-luvullakaan. Joskus tuli isompi erä 60-luvun lehtiä myyntiin, mutta ne menivät saman tien jos ei ollut tarkkana. Naapurin kaverille oli käynyt noiden kanssa samoin kuin minulle Teräsmiehen poikien kanssa.

Mutta löysinpä Ruudun vuosikirjan 1973 kahdella markalla kerran.

[JJ Naas]

Ei 50-60-luvun Ankkoja divareissa ollut 70-luvullakaan.

Jaa niinkö? Luulin että Vaasan divarit vain olivat jotenkin erityisen huonoja...

[The Spirit]

Jostain 8-vuotiaasta 14-vuotiaaksi metsästin vanhoja Akkareita.

Mistä lähtien Aku Ankka -lehdestä on käytetty nimeä Akkari? Minun lapsuudessa puhuttiin aina vain Akusta. Ja isä luki aina "Akusta Akun" iltasaduksi, Veli Kaneja ja Tikuja ja Takuja ei juurikaan luettu. Sellainen henkilö, joka oli vihkiytynyt enemmän Akun Ankan maailmaan oli Ankisti, ei suinkaan Akkaristi. Se on pelikortti.

[JJ Naas]

Mistä lähtien Aku Ankka -lehdestä on käytetty nimeä Akkari?

Aiemmin mainittu Espoossa asuva serkkuni käytti tuota sanaa, siksi kai inspiroiduin käyttämään sitä tässä yhteydessä. Kyllä se sana aluksi tuntui yhtä oudolta kuin se, että Aku tipahti postiluukusta Espoossa vasta keskiviikkona, eikä maanantaina, kuten Vaasassa.

[Jukka Laine]

Hiirimäen kielellä se on "Akkis" ja se tuli aina tiistaina. Nykyään aina keskiviikkona. Vaasan tilanteestahan kertoo myös Klamydian Aku Ankka -laulu.

Hiirimäellä ei myöskään puhuttu "limusta" tai "limpparista", se oli "limpsaa".

[haplo]

Sisko oli jostain saanut Lassi ja Leevi-albumin Täysosuma aikanaan. Kun sitten vartuin hieman ja innostuin kuvista ja sittemmin opin lukemaankin, alkoi ravaaminen noin kerran kuussa Taivalkosken kirjakaupassa. Täytyi aina saada ostaa jokin albumi ja joskus ne täytyi tilatakin liikkeeseen kun ei muuten saanut. Kaverikin innostui samasta ja sitten niitä hankittiinkin aina yhdessä, yleensä eri albumit ja luettiin sitten toisiltamme.

Eipä ole enää Taivalkoskella ollut kirjakauppaa vuosiin ja tämänkin kaupan pitäjä kaikkosi kylältä jo ennen viimeistä kirjakauppaa. Mitähän mahtaa miehelle kuulua, on tullut pari kertaa mietittyä. Mukava tapaus, aina sai albumit nopeasti paikalle ja mukava oli asioida.

[Tertsi]

Hiirimäen kielellä se on "Akkis"

Haagaksi se oli "Akkari".

[hdc]

Ja Vantaalla se oli Akkari siitä lähtien kuin mitään muistan (eli 80-luvun alusta). Ja tuli tiistaisin. Eli ilmeisesti tuo on pääkaupunkiseudun juttu ollut...(ja limsaa juotiin meillä).
Ankisti sen sijaan on ankisti, kun niin on Oma Nurkka sanonut.

Ihan pienenä ei tullut sarjiksia osteltua, meille tuli Akkari ja Roope tilattuna, joitain taskareita ja sekalaisia muita saatiin joskus lahjoina ja muut luettiin lainakirjoina.
Jossain vaiheessa esimurrosiässä sitten aloin koluamaan divareista ihan omistukseen lisää taskareita ynnä supersankareita (pääosin Ryhmä-X:ää, vähemmän muita) ja mm. Non Stopin irtonumeroita.
En mä uusina lehtipisteistä ja muista oikein osaa ostaa sarjiksia paljoa vieläkään.

[The Spirit]

Haagaksi se oli "Akkari".

Näköjään se on sitten ollut paikasta riippuva juttu. Savossa se on ollut vain Aku Ankka.

Eipä ole enää Taivalkoskella ollut kirjakauppaa vuosiin ja tämänkin kaupan pitäjä kaikkosi kylältä jo ennen viimeistä kirjakauppaa.

Kai siellä Taivalkoskella joku paikka on mistä voi ostaa Kalle Päätalon kirjoja, jos ei muuta

[Jyrkäle]

Kirjoittakaa nuoremmatkin vertailun vuoksi muista ajoista kuin 70-luvun alusta.

Muistuupa mieleeni...

Ostin eilen kauan odottamani Karstein Vollen monta kuolemaa Arabian sarjakuvakeskuksen avajaisissa. Olin tietenkin aivan innoissani kun vihdoin näin sen. Sellaista nuoruuden intoa. Se maksoi 13 euroa.

Ja tuo sarjakuva on hyllyssäni edelleen! Se herättää niin suloisia muistoja etten ole vieläkään raaskinut myydä pois.