Lapsuusmuistoja sarjakuvahankinnoista

[Jukka Laine]

Olen kai täällä kertonutkin, että ostin Tähtien sota -julistelehdenja elokuvan sarjakuva-albumin samasta kioskista samana päivänä alkuvuonna 1978, mutta eri reissuilla. Kiparin täti vittuili että taisit innostua Tähtien sotaan.

Se oli aikaa kun kipari oli vain luukku jonka kautta sanottiin myyjälle minkä lehden halusi.

(Leikattu Star Wars -ketjusta)

EDIT: Muutin otsikkoa laajemmaksi.

[C. Gothicus]

Se oli aikaa kun kipari oli vain luukku jonka kautta sanottiin myyjälle minkä lehden halusi.

Mä ostin muksuna kaikki Star Wars -lehden irtonumerot aina samalta kiparilta. Mitään muuta asiaa mulla ei kyseiselle kioskille koskaan ollut, mutta jostain olin saanut päähäni, että se on kaupungin paras paikka Star Wars -lehtien ostoon. Kiskatäti tiesi takuulla heti, että millä asioilla sitä taas ollaan liikkeellä kun näki mut veivaamassa polkupyörällä kohti kioskia. 

[Jukka Laine]

Mulla oli 10 vuotta aikaisemmin vähän sama juttu. Ruudun ostin neljännellä luokalla ollessani aina koulumatkalla olevalta kioskilta. Sitten syksyllä 1974 menin oppikouluun ja koulumatka muuttui. Lähikioskilla ei ollut Ruutua ja ne piti ostaa divarista jälkikäteen. Lähikioskilta ostin tosin aina muut lehdet.

[Korro]

Tämä keskustelu ei varmaan ole tarkoitettu minulle.Olen vasta 20-vuotias joten olen kait elänyt lapsuuteni ja siten oletan voivani osallistua tähän keskusteluun.
Olin noin 15-16-vuotta (eli en ihan lapsi.) kun vein monta DB-manga pokkaria Hyvinkään Divariin.Ei olisi kannattanut koska 1.en saannut juuri mitään takaisin.2SAIN myyjältä vinoilut jotain tähän suuntaan hän totesi:'Alat olla jo siinä iässä että on lapsellista lukea tälläisiä.' Hmm,olinko liian vanha? vai oliko myyjä vaan liian puhelias?

[Jukka Laine]

Aattelin jo aikaisemmin että pitää varmaan aloittaa ketju Lapsuusmuistoja divarireissuilta. En vielä vaan keksinyt mitään erikoista.

Paitsi ystäväni Jykä valitti kun tutustuttiin 80-luvulla, että meikä oli aiemmin vienyt häneltä Tiimarista nenän edestä Teräsmiehen pojat sun muut hyvät. En ollut huomannut miestä silloin kun se on niin lyhyt.

Riihimäen Tiimari oli ensin divari. Lahdessa sama juttu.

[C. Gothicus]

Tämä keskustelu ei varmaan ole tarkoitettu minulle.Olen vasta 20-vuotias joten olen kait elänyt lapsuuteni ja siten oletan voivani osallistua tähän keskusteluun.

Tämä keskustelu on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat lapsena asioineet kioskilla sarjisostoksilla ja haluavat avautua tästä tuiki tärkeästä aiheesta Kvaakin lukijoille. Eli se on siis tarkoitettu sinullekin.

P.S. Myös Oulussa Tiimari oli alkuunsa divari.

[Nikopol]

Ensimmäiset sarjakuvani sain nimenomaan kioskireissuilta. Olen syntynyt 1975, mutta muistikuvat näiden julkaisujen vuosista ovat hämärän peitossa. Uskoisin olleeni noin 5-vuotias, kun äitini osti minulle Kupittaan vihreästä kioskista Lepakkomies-lehden ja äidin silloinen poikaystävä Heikki, Smurffit Olympialaisissa albumin Runosmäen kioskista. Ensimmäisen kerran minut vei divariin isäpuoleni ja sain reissulta muistaakseni kolme Teräsmies-albumia. Yhdessä Teräsmies taisi taistella Muhammed Alia vastaan, toisessa oli kannessa pari Teräsmiestä ja paljon kuplia, kolmannessa oli muistaakseni Tohtori Doom, mikähän tämä oli, vai onko muistini tehnyt tepposet? Armottoman virheen isäpuoleni tekikin, koska divareista tuli tämän jälkeen elinikäinen harrastus ja aloin käyttämään paikkoihin kaikki pullonkeräys-, siivous- ja viikkorahani. Lähiostari Ilpoisilla oli aikanaan kukoistava pieni kauppakeskus, jossa toimi kaksi kauppaa, K-kauppa ja T-kauppa vai olikohan tämä Elanto. Näiden lisäksi R-kioski, Säästöpankki, Posti, nuorisotalo ja nuorten harrastetilat, esim. liidokkien rakentelua varten sun muuta. K-kauppa oli hyvästä valikoimastaan johtuen ykkösostopaikkani, mutta kyllä R-kioskin tätikin sai aika usein rahojani sarjiksista. Nykyään, tai ainakin viimeksi paikalla käydessäni oli koko ostari täysin kuollut, olisikohan siellä tänä päivänä ainuttakaan kauppaa edes. Kebabpaikka ja pubi nyt tietysti ainakin, nämähän pärjäävät missä vain, koska veroja ei makseta kuin näön vuoksi:)

[Jukka Laine]

Teräsmies ja Hämähäkkimies ottivat Tri Doomin ja Parasiitin kanssa yhteen Kaksoisuhka-albumissa joskus 80-luvun myöhemmällä puoliskolla.

Teräsmiehiä on ollut noissa 80-luvun vuosialbumeissa parikin kertaa kaksin kappalein. Kerran punaisen kryptoniitin vaikutuksesta Teris jakautui kahdeksi ja toisen kerran vanhempi Teris Maa-2:lta oli mukana.

[Lurker]

Vieläkin muistan niitä "paskahalvauksia", kun johonkin divariin ilmestyi kuin tyhjästä nippu Ihmesarjaa tai vanhoja Teräsmiehiä tai vanhoja Korkeajännityksiä tai vastaavia. Maksoivat silloin vielä aina markan tai jotain. Ostin äkkiä. Semmoisten saaliiden keruu vaati kyllä lähes jokapäiväistä piipahdusta divareissa, muuten ne menivät. Liuskalehtiä oli ennen wanhaan laarikaupalla, siis joskus 60-luvun lopulla kun kävin kansakoulua (joo, ja vielä lauantaisinkin); liuskat maksoivat jotain 20 penniä kipale.  Pekka Lipposia ja Korkkejakin oli vielä vaikka kuinka paljon, metrisiä rivejä.

Keräilysarjakuvailmiötä ei silloin vielä ollut (paitsi Helsingissä, sillä muistan luokkaretkellä ihmetelleeni kovia hintoja). Koskahan se syntyi?

PS. Ja ainakin Porissa Tiimarin nimi oli divarivaiheessa muistaakseni Anttivaari! Voi kun hassu sanaleikki.

[X-men]

Silloin kun Jedin Paluu-alppari ilmestyi sain aika monta kertaa yrittää ennnenkuin sain kerrottua oikean nimen että kioskin pitäjä antoi haluamani (semmoinen koppikioski niin ei itse päässyt sinne).

Vanhan asuinpaikan lähellä oli divari jossa tuli käytyä usein ja ostettuakin taskareita ja Teriksen ja Battiksen mini-albumeita ja joskus muitakin sarjakuvia.

Muuton jälkeen olin lähempänä keskustaa ja sitten alkoi divarien koluaminen (tuli kerättyä mm. Salatut Sodat-sarja julisteiden takia ja vietyä lehdet toiseen paikkaan ilman julisteita ja 70-80-luvun Teriksiä mm. Krypton-saga) ja ostettua uusia lehtiä vähän sieltä sun täältä. Parasta divari-reissuissa oli kun toisesta paikkaa osti lehden niin lukemisen jälkeen jollei kiinnostanut pitää sitä niin vei sen toiseen divariin ja sai markan voittoa (tosin hiukan myöhemmin hinnat tasapäistyivät ja kummastakin sai saman hinnan).

Yksi vaikeimmista saada oli Kostajat-spessu jossa nähtiin Vision ensimmäisen kerran, sai koluta muutaman paikan ennenkuin se löytyi ja sitten piti selittää hiukan että sain ko. opuksen.

[Jukka Laine]

Vieläkin muistan niitä "paskahalvauksia", kun johonkin divariin ilmestyi kuin tyhjästä nippu Ihmesarjaa tai vanhoja Teräsmiehiä tai vanhoja Korkeajännityksiä tai vastaavia.

Älä muuta virka. Kerran menin tupakkakauppa Mustapekkaan tavan vuoksi, vaikka siellä ei yleensä ollut mitään. Sitten olikin karsea nippu Teräsmiehen poikia ja Robin Hoodeja. Keräsin kaikki kasaan ja kysyin paljonko maksaa. Maksoi liikaa. Kolme markkaa kappale. Normaalisti divarilehdet maksoivat tuolloin markan.

Pyysin pitämään Teräsmiehen pojat huomiseen että saan kerättyä rahat. Osan lunastin heti. Robin Hoodit panin takaisin hyllyyn.

Teräsmiehen pojat hain jo samana päivänä (iltana) pois kun olin nopeasti onnistunut vaihtamaan muuta omaisuuttani rahaksi ja lainaamaan loput.

Kun olin maksanut velkani pois ja seuraavan kerran oli varaa sijoittaa, piti mennä katsomaan olivatko Robin Hoodit tallella. Eivät tietenkään olleet.

[Timo Ronkainen]

Tämä alkaa olla vanhain muisteloja, mutta meitä nuoremmatkin ovat olleet lapsia toki

En muista että Joensuun korkeudella olis ikinä ollu isoissa pinoissa mitään Teräsmiehen poikia ja muita. Ehkä niitä ei kukaan ostanut tai tilannu sinne asti ja jos joku niin tekikin, niin älysi pitää niistä kiinni. Pekka Lipposia ostin viiden markan kappalehintaan isoja pinoja, ja ne ovat hyllyssä vieläkin. Ankkoja ja muita sarjakuvalehtiä sai 25 pennin hintaan, mutta harva niistäkin oli 1960-luvun alkua vanhempia. Torikadun osto-ja-myyntiliikkeestä. Mylleriltä 1970-luvulla.

Timo

[Jukka Laine]

Teräslegioonan piirtäjä John Forte oli ehkä ensimmäinen piirtäjä jonka tyylin opin tunnistamaan ja yhdistämään nimeen. Nimi oli signeerauksena joskus Legioonan isommissa ruuduissa. Jim Mooneysta huomasin että eri piirtäjä on kyseessä, nimen sain tosin tietää vasta paljon myöhemmin.

Joskus 80-luvulla oli järkytys kun sain tietää että John Forte oli kuollut jo vuonna 1965. Se sitten selitti miksi hänen piirtämänsä sarjat loppuivat Teräsmiehen pojassakin.

[Lurker]

Vielä palatakseni tuohon aikaisempaan kysymykseeni... koska keräilysarjakuvan käsite löi läpi Suomen? Sarjakuvalehdethän maksoivat kaikki markan tai kaksi (paitsi Aku Ankat, Retut, Naket ja Ville Vallattomat, jotka olivat halpiksia).

50-luvun Ankoista se keräily taisi saada alkunsa meillä...

Milloin divaressa alettiin hinnoitella sarjakuvalehtiä?

[Timo Ronkainen]

Vielä palatakseni tuohon aikaisempaan kysymykseeni... koska keräilysarjakuvan käsite löi läpi Suomen? Milloin divaressa alettiin hinnoitella sarjakuvalehtiä?

Veikkaan 70-luvun alkua. Silloin ilmestyi ekat keräilyhinnastotkin kaiketi, mutta myös Almilan dekkari Vaaralliset sarjakuvat, joka kertoi kovasta pelistä divarimaailmassa ja harvinaisista sarjakuvista.

Timo