Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Maalaispunkki muistelee taas (10.12.2017 klo 17:36:19)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
15.12.2017, klo 11:57:49

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
461065 viestiä 10218 aihetta kirjoittanut 7213 jäsentä. Uusin jäsen: timotonttu59
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Eurooppalaiset sarjakuvat
| | |-+  Paco Roca
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Paco Roca  (Luettu 7969 kertaa)
kultakisu
elämännautiskelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 400


ei ramase ennää...


« Vastaus #30 : 25.01.2011, klo 00:24:43 »

Paco Roca tuntui olevan vähän buddhalaisuuteen kallellaan, ehkä se näkyi tässä albumissakin.
Budhalaisuudessa vanhuksia ja vanhuutta arvostetaan, toisin kuin meillä länsimaissa.

Yhdellä tapaa, ironista kyllä, tarinan vanhukset "valaistuivat" dementoituessaan - kun kaikki turha hävisi mielestä, he olivat lopulta onnellisia.
Niinpäniin niinpäniin, kun kaikki turha riisutaan jää jäljelle vain se olennainen.

Kansikuvasta tämä käsitys näkyy erityisen hyvin, joten ei tässä spoilerista ole kyse.
Kansikuvassa päähenkilö on jo päässyt omaan sisäiseen eheyteensä kun kaikki turhat muistot ovat haihtuneet.

Olisiko tässä avain Ryppyjä-teoksen tulkintaan?
[/quote]

Aika ankealta tuo elämä näytti olevan sikäläisessäkin vanhainkodissa.
Erityisesti pysähdytti sivut 51-52 joissa kuvataan omaisten käyntiä vanhainkodissa, ja paljastetaan teennäisyys ja tekopirteys, huh huh.
Vanhusten osa ei ole herkukas,ykskaks sinulta kaikki riistetään,elämä muuttuu pelkäksi syömiseksi ja nukkumiseksi,ei edes lasillista sallita.

Lukukokemuksena Ryppyjä oli jotenkin hämmentävä, toisaalta nopeasti luettu, mutta ymmärretyksi tulemisesta en ollut aivan varma, siis uudelleen ajatuksen kanssa. luettava albumi.

Tässä voisi olla sarkaa jollakin kotimaisellakin piirtäjällä ja käsikirjoittajalla,onhan sitä julkaistu Mummoja jos muitakin.
tallennettu

Lady on aina Lady helmineen ja eriparisine villasukkineen
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197



« Vastaus #31 : 25.01.2011, klo 09:20:58 »

...Ryppyjä oli jotenkin hämmentävä, toisaalta nopeasti luettu, mutta ymmärretyksi tulemisesta en ollut aivan varma, siis uudelleen ajatuksen kanssa. luettava albumi.

Albumi on satasivuinen, joten siinä on saatu rakennettua kerroksia tarinaan vähän normialbumia enemmän.

Hesarin arvostelun otsikointi, Mieli hajoaa iloisesti, ei ehkä osu ihan kohdalleen...
tallennettu
Janne Kuusinen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 915


I.L.S.J.K.P.(R)


« Vastaus #32 : 21.03.2011, klo 22:43:47 »

Voi jehna kun Ryppyjä oli upea. Mestariteokseksi luen. Tärkeä, liikuttava, juuri oikealla tavalla surullisenhauska, uskottava. Tyhjä aukeama on viimeksi ollut näin kouraiseva Raymond Briggsin vuonna 1982 piirtämänä.

Juuri tällaisia sarjakuvia tarvitaan, jotta saataisiin jengi (entisestään) uskomaan, että eiköhän yksi kunnon sarjakuvaromaani peittoa tiun verran [tähän tulee Sinun henk.koht. kirjailija-/kirjasarjainhokkisi] :ja!
« Viimeksi muokattu: 21.03.2011, klo 22:45:23 kirjoittanut Janne Kuusinen » tallennettu

Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 235



« Vastaus #33 : 27.03.2011, klo 09:41:03 »

Täytyy minunkin yhtyä ylistäjien kuoroon, niin taidokkaasti toteutettu tämä Paco Rocan Ryppyjä todellakin on. Taidoista paras osoitus on, kuinka Roca toteuttaa monikerroksellisuuden siten, että lukija kykenee ensimmäisellä lukukerralla poimimaan niistä useamman.

Subjektiivista todellisuutta, kuten Kvaak-arvostelussa asia muotoiltiin on käsitelty varsin oivaltavasti, ja pienen yksityiskohdan avulla lukija ymmärtää lopussa kuinka paljon hänen näkemänsä todellisuus onkin ollut päähenkilön kokemaa todellisuutta.

Mielestäni valkoisen tilan käyttämistä muistin katoamiseen olisi voinut käyttää useamman sivun aikana, nyt kahden valkoisen sivun lävähtäminen kasvoille on kuin riitasointu tai lp-levyn napsahdus keskellä musiikkia, mutta kenties se olikin tarkoitus, jolloin siinä vain kuvattiin taudin nopeaa pahenemista. Kaiken kaikkiaan silti viime vuoden parhaimmistoon lukeutuva julkaisu.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197



« Vastaus #34 : 28.04.2011, klo 14:38:14 »

Ryppyjä-animaatioelokuva on valmistumassa... (FPI)

Toivottavasti saadaan jossain muodossa Suomeenkiin.
tallennettu
kultakisu
elämännautiskelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 400


ei ramase ennää...


« Vastaus #35 : 20.06.2011, klo 21:37:22 »

Jotenkin tämä Paco Rocan Ryppyjä jäi kuikertelemaan tuonne mielen sopukoihin ja ikäänkuin muistuttamaan jostakin.Ehkä siitå että vanhuus on kaikkialla samanlaista riippumatta asuinpaikasta tai kulttuurista.Tällaisia sarjakuvia saisi hyvinkin aikaiseksi aivan kotimaisin aineksin,omankin kotipaikan hoitolaitoksista.
Miten todenmukaisesti yksittäisiä henkilöitä uskaltaisi kuvata, onkin sitten aivan toinen asia.

Olen kutsuttuna kanojeni( kanat ensin, sitten minä!) kanssa naapurin terveyskeskuksen kesäjuhlaan heinäkuun alkupäivinä,ja olen kutsusta hyvin otettu.Kukkokiekuu,kotkotkot!Lupaan pitää aistini ja muistini virkeinä jos vaikka saisi aiheita joihinkin pieniin strippeihin edes.
tallennettu

Lady on aina Lady helmineen ja eriparisine villasukkineen
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 197



« Vastaus #36 : 06.11.2011, klo 21:18:39 »

Tuo Ryppyjä-animaatioelokuva oli listattuna Oscar-ehdokkaiden karsintalistalle. Toivottavasti pääsee kisaan mukaan. Toisaalta Smurffit sekä Alvin ja Pikkuoravat 2 voivat olla liian kova vastus...

EDIT: Hollywood Reporter kehuu.
« Viimeksi muokattu: 06.11.2011, klo 21:20:34 kirjoittanut Lurker » tallennettu
Jiksi
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 235



« Vastaus #37 : 18.09.2017, klo 01:11:12 »

The Lighthouse (NBM, 2017), alkuperäiseltä nimeltään El faro, on ilmestynyt jo 2004. Kun sitä nyt ajattelee, olisi kuvitellut espanjalaistaiteilijan teoksia Ryppyjä-menestyksen jälkeen käännetyn enemmänkin. Majakka osoittaa, että syytä olisi. Tämä on laatusarjakuvan harrastajien valinta, täydet viisi tähteä.

Nuori tasavaltalainen pakenee henkensä edestä Francon fasistijoukkoja, haavoittuu ja päätyy vanhuksen pelastamaksi. Vanhus huoltaa majakkaa, joka odottaa uutta lamppua. Sisällissodan puhjettua varaosaa ei ole kuulunut, eikä majakka ole toiminnassa. Silti vanhus pitää majakan moitteettomassa kunnossa, saattaisihan uusi valo saapua milloin tahansa.

Välimeri on arvaamaton ja myrskyn jälkeisenä päivänä vanhus kerää rantaan ajautuvia tavaroita, jotka ovat peräisin haaksirikosta tai laivasta joka sen välttääkseen vähentää kuormaa yli laidan heittämällä.

Kuusitoistavuotiaana väärennetyillä papereilla kiväärimieheksi värväytynyt nuorukainen on vasta täysi-ikäiseksi kasvettuaan menettänyt unelmansa, tuskin osaa enää unelmoidakaan.

Vanhuksella ei muuta enää olekaan kuin unelmansa. Hän elää tarinoissa, rakentaen merestä pelastamistaan osista laivaa, jolla saattaisi purjehtia Laputa-saarelle, jonka hän vakuuttaa hyvällä säällä näkevänsä majakan tornista.

Nuorukainen ei tunne viittausta Gulliverin retkiin ja ottaa vanhuksen puheet totena. Sisällissodasta huolimatta majakka on turvapaikka, suojasatama jota ympäröivän maailman tyrskyt eivät kosketa. Vähitellen lukija alkaa epäillä nuorukaisen olevan kiirastulessa.

Lopussa tekijä kuitenkin antaa kaikelle yksinkertaisen, luontevan selityksen kääntäen kaiken mestarillisesti nurinniskoin. Ei ainoastaan nuorukaisen, vaan myös lukijan, tapauksessa kaikki havaittu on ollut pelkkää harhaa.

Vanhuksella ei ole ollut rohkeutta elää unelmiaan, mutta näkee sitä nuorukaisessa. Ovelasti vanhus on tarinan lopussa opettanut nuorukaisen unelmoimaan itsekin, ja kuten vanhempi saattaa siirtää unelmansa lapselleen, antaa vanhus omansa eteenpäin nuorukaiselle.

Suuri yllätys olivat tekijän jälkisanat. Roca kuvaa opustaan rentona välityönä. Koko ajan tätä lukiessani mieli etsi merkityksiä, oli näkevinään sisäkkäisiä tasoja ja metaforia.

On mahdotonta sivuuttaa, että nuorukaisen etunimi (Francisco) on paitsi Francon, myös tekijän itsensä oikea etunimi (Paco lienee mieluisampi lempinimi kuin Pantcho, joka on niin tavanomainen että useimmat Franciscot sitä vihaavat). Jälkisanojen myötä on kuitenkin todettava, että kyseessä on vain hyvin yleinen etunimi ja kenties teosta ei muutenkaan tule ylitulkita.

Silti, kaikesta huolimatta, majakka itsessään on tarina ja siten suuri metafora. Juuri ennen vanhuksen kohtaamista nuorukainen kuulee naurua, joka selittyy lokkien ääntelyksi. Kenties se onkin tekijä itse, nauraen lukijalleen juuri ennen tämän naruttamista.

Kuvitus ei ole niin huoliteltua kuin se Ryppyjä-teoksessa on, mutta selkeä jälki harmaan sävyllä "väritettynä" miellyttää silmää. Toisin kuin moni muu mv-julkaisu, tätä on helppo lukea ruudulta.

Jälkisanoista myös paljastuu, miten espanjalaistekijän on lokalisoitava töitään ranskalaiselle kustantajalle. (Kellonaikaa täytyy vaihtaa, Espanjassa kun illastetaan poikkeuksellisen myöhään. Samaten pöydän antimet täytyy piirtää uusiksi. Olipas hupsu juttu, vaikka käyhän tuo järkeen.)

Omituisena yksityiskohtana takakannessa nuorukaisen mainitaan olevan 17-vuotias, mutta internetissä kirjan kuvauksessa toistetaan iäksi 16 vuotta. Kuitenkin nuorukainen sanoo suoraan olevansa 18 ja selittää värväytyneensä väärennetyillä papereilla 16-vuotiaana.
« Viimeksi muokattu: 18.09.2017, klo 01:30:47 kirjoittanut Jiksi » tallennettu
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: