Sarjakuva näkymätön taide.

[pyörylä]

Lainasin tässä äskettäin erään "opuksen" nimittäin sarjakuva näkymätön taide - kirjan ja huomasin että sarjakuvasta on erittäin paljon erilaisia näkökulmia.Kirjassa oli myös lukijan kyvystä täydentää sarjakuvaa sekä ajan kulusta sarjakuvassa.Kirja oli tehty sarjakuvana eli vähän kuin sarjakuva sarjakuvasta.Eli kuinka moni on tämän lukenut tai kuullut tästä kirjasta.Kirjan tekijä oli Scott McCloud ja ja julkaistu 1993. PS.Olisi mukava kuulla mitä pidit tästä kirjasta jos satuit siihen törmäämään itse antaisin tälle kirjalle 9½ kun oli vähän hankalaa luettavaa.

[Anssi Rauhala]

Ihan hyvä kirja se on. Me wanhat muistamme, miten se herätti paljonkin keskustelua (IRL, ennen kuin Kvaak oli syntynyt) sarjakuvapiireissämme, ja se antaa paljon ajattelemisen aihetta tieteellisellä ja tutkivalla otteellaan sarjakuvaan.

Good Fellows-Laitinen, Jussi Karjalainen ja Jukka Heiskanen tekivät totisesti kulttuuriteon julkaistessaan sen suomeksi. Ja omassa hyllyssäni tuo pönöttää ylpeästi tietokirjarivissä Suomalaisen Sarjakuvan Ensyklopedian ja Kaukorannan&Kemppisen Sarjakuvien välissä.

Omaa sarjakuvantekoani tuon kirjan lukeminen vain haittasi raskaasti. Kun asiaa ryhtyi ajatuksella ajattelemaan, se tuppasi estämään tekemiseen ryhtymisen. Oli kohtalokasta ruveta tekemään sarjista, jos urakka pysähtyi siihen, että juonen ja henkilöiden vuorovaikutuksen kaavio näytti liian sotkuiselta, tai mikä vielä pahempaa, liian simppeliltä.

Mutta se on erittäin hyvä ja opettavainen kirja tästä kulttuurimme osa-alueesta. Kestää useammankin lukemisen, ja siinä on ansiokkaasti oikea sisällysluettelo alussa (tärkeä asia). Aakkostettu aihehakemisto lopussa olisi tehnyt siitä vielä paremman hakuteoksen.

[Jurpop]

Onkos tuota kirjaa enää missään myynnissä?

[Tuuk42]

Onkos tuota kirjaa enää missään myynnissä?

Se on mitä triumfanttisimman loppuunmyyty. Kuulotiedon mukaan edes Goodfellowsilla ja suomennoksen aikoinaan kulttuuritekona pukkasi ei ole ollut opusta enää aikoihin varastoissaan.

Vielä saattaa putkahdella divareista ja alelaareista, mutta siihen tarvitsee uskomattoman hyvää tuuria. Harmillista, sillä sitä kysytään tosi paljon ja aina pitää myydä eioota.

[Ami]

Näkymätön taiden on sarjakuvan filosofiaa. Tekijälle vieläkin antoisampi on Scott McCloudin Making Comics, joka ei muistaakseni vaadi mitään huipputason englanninkielen taitoa.

[Hazart]

Hyvä kirja, joka auttaa ymmärtämään sarjakuvan erityispiirteitä verrattuna muihin taidemuotoihin. Kuuluu sarjakuvailijoiden yleissivistykseen. Kirjastosta löytyy.

[Hannu Lipponen]

Erinomainen opus, suosittelen varsinkin kaikille, jotka kuvittelevat s-kuvan olevan lasten hommia.
Toisaalta komppaan Rauhalan Anssia, liika tietoisuus saattaa, ei ehkä halvaannuttaa, mutta piankin hidastaa. Silti on hyvä ajatella, mitä on tekemässä. Tai ehkä on paras tehdä paljon ja vasta sen jälkeen ajatella, mitä tuli tehtyä -ja tehdä lisää.

[[kivi]]

Erinomainen opus, suosittelen varsinkin kaikille, jotka kuvittelevat s-kuvan olevan lasten hommia.
Toisaalta komppaan Rauhalan Anssia, liika tietoisuus saattaa, ei ehkä halvaannuttaa, mutta iankin hidastaa. Silti on hyvä ajatella, mitä on tekemässä. Tai ehkä on paras tehdä paljon ja vasta sen jälkeen ajatella, mitä tuli tehtyä -ja tehdä lisää.

Kaiken tämän kehumisen jälkeen sanon saman kuin luettuani tuon silloin aikoinaan tuoreeltani: akateemisesti mielenkiintoinen kirja joka sopii sarjakuvan keinojen miettimiseen. Sen varsinainen anti on kuitenkin siinä, miten se antaa välineet ja kielen yliopistotasoiseen sarjakuvantutkimukseen, sen sijaan sarjakuvatekijän kannattaa muistaa että Scott McCloud EI OLE kovin hyvä sarjakuvantekijä eikä kirjaa siksi saa käyttää omia tekoja ohjaamaan, vaan ensin tehdään työ ja sitten McCloudilla analysoidaan.

Sarjakuvasta on maailmalla paljonkin yliopistotasoista tekstiä, monet parempia kuin McCloudin kirjat. Valitettavasti tää aarreaitta avautuu vasta englannin, ranskan, japanin mielellään, ja ehkä espanjan kielten hallinnan kautta. Will Eisnerin "Comics and Sequential Art" on perinteisesti ollut se hyvä paikka aloittaa perinteisen sarjakuvakerronnan analyyttinen opiskelu, ja silloin tekijä kelpaa jo esikuvaksikin.

Nykyään on kuitenkin paljon tuoreempia opuksia. Ei liene syytä haikailla 20 vuotta vanhojen kirjojen perään kun viimeisen viiden vuoden aikana on ilmestynyt joka vuosi enemmän sarjakuvaoppaita kuin edelliseen sataan vuoteen yhteensä.

Kivi

[Curtvile]

. Sen varsinainen anti on kuitenkin siinä, miten se antaa välineet ja kielen yliopistotasoiseen sarjakuvantutkimukseen, sen sijaan sarjakuvatekijän kannattaa muistaa että Scott McCloud EI OLE kovin hyvä sarjakuvantekijä eikä kirjaa siksi saa käyttää omia tekoja ohjaamaan, vaan ensin tehdään työ ja sitten McCloudilla analysoidaan.
...
Nykyään on kuitenkin paljon tuoreempia opuksia. Ei liene syytä haikailla 20 vuotta vanhojen kirjojen perään kun viimeisen viiden vuoden aikana on ilmestynyt joka vuosi enemmän sarjakuvaoppaita kuin edelliseen sataan vuoteen yhteensä.

näissä kohden vankasti eri mieltä.
Sama kun sanoisi ettei Ahlqvist-Kutila "Piirrä sarjakuvaa" toimi tai että kaikki kehitys noiden jälkeen on parempaa sarjakuvaoppaiden alalla.
Omana mielipiteenä kommenttisi on täysin validi, yleismaailmallisena ohjeena susihuono.

Oppaita on tullut lisää mutta sarjakuva ei ole vain piirtämistä ja tekniikkaa, sarjakuva on kerrontaa. väline yms oppaita on paljon parempia mutta (tätä teosta vanhempien) Eisnerin oppaiden lisäksi on noista tuoreista oppaista yhtä jäsennettyjä ja toimivia ehkä yksi tai kaksi lisää viimeiseen 20 vuoteen.
tarjontaa toki on.

[Hannu Lipponen]

OLen kyllä jotakuinkin eri mieltä Kiven kanssa. Ei se minusta akateemiselta vaikuttanut -ehkä siksi, etten itsekään ole akateeminen - vaan varsin varteenotettavalta analyysiltä sarjakuvan rakenteesta ja toimivuudesta. Ja juu, McCloud ei itse olekaan kaksinen 'auteur', mutta hänen opustaan voi vallan hyvin käyttää analysoidessa sekä muitten teoksia että omia työskentelytapojaan. Eisnerin kirjat eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä kiinnostavia. Tärkeintä olis tietenkin tuottaa itse mahdollisimman paljon, ammentamalla kaikista lähteistä. Sarjakuvantekijäksi ei tietenkään tulla lukemalla alan DIY-kirjallisuutta, vaan todellakin tekemällä itse.
Siltikin eniten ahaa-elämyksiä herättänyt alan kirja on Alan Mooren "Writing for Comics", mutta sepä ei olekaan how-to-do -kirja. Suosittelen sitä kaikille, joita tarinan kertominen sarjakuvana kiinnostaa.

[echramath]

Sehän on näemmä alkukielellä internetmyynnissä peräti alle kympillä, eli ei sitä Graalin maljaa nyt ihan loputtomiin kannata etsiä jos nyt on suorittanut lukion englannin oppimäärän hyväksytysti.

[Hannu Lipponen]

MIelestäni Mike Mignolan Hellboyta kannattaa tutkailla sen erinomaisen tunnelmaluontikyvyn vuoksi, erityisesti "still" ruutuja käyttämällä. MIes on mielestäni tuonut jotain todella uutta sarjakuvakerrontaan. Ei tarinointiin, vaan nimenomaan kerrontaan. "Haunting" lienee sopiva termi.