Sarjakuviin sijoittaminen?

[bats]

Minua kiinnostaisi kuulla näkemyksiänne sarjakuviin liittyvästä sijoittamisesta.Olen ymmärtänyt että ainakin Jenkeissä tällaistakin tehdään, sarjakuvilla ja action-figuureilla yms.

Eli, oletteko ostaneet tai myyneet sarjakuvia tai oheistuotteita sijoitusmielessä? Tai haluaisitteko tehdä niin?

Täällä on tämä ketju jo, mutta ajattelin että tässä ketjussa voisi keskustella yleisesti kokemuksista eikä vain sijoituskohteista.

[Divine]

Sarjakuvaa hieman sivuten: Huutelin kerran erästä Tom of Finland -figuuria Huuto.netistä, en oikein itsekään tiedä miksi. Kaipa ajattelin, että jos saan sen halvalla, niin ehkä joku sen joskus haluaisi ostaa kalliilla. Hinta nousi sitten tässä ei oo mitään järkee -tason yläpuolelle, joten ei tarvinnut enää siitäkään asiasta hämmentyä.

Ja sitten on se yksi Lassi ja Leevi -albumin myynti 'sijoitusmielessä', josta kerroin aiemmin.

[bats]

Tuota tuota, minulla olisi nyt tärkeä kysymys, jota en osaa oikein muuallekaan sijoittaa.

Miten te uskotte näiden uusien Marvelin (mitä ilmeisimmin) menestysleffojen vaikuttavan Marvel-sarjakuvienne hintaan? Kannattaisiko nyt hamstrata Suomi-Marvelia?

[Lönkka]

Marveli mihin Suomessa olisi aikoinaan (=varmaankin ennen syntymääsi) kannattanut sijoittaa ovat nuo 60-luvulla ilmestyneet Ihmesarjat, mutta toistaalta tuskinpa niiden arvo edelleenkään laskee. Voi tosin joutua odottelemaan esmes toiset 50 vuotta että saa niistä kunnon koron sijoitukselleen kun ne on nykyisin jo sangen tyyriitä

Mitään ei kannata hamstrata.
Enimmäkseen tulee huteja (siis esmes suhteessa 20-1).
Osta mielummin sellaisia juttuja joista tykkäät. Yksi kutakin.

[Jukka Laine]

Jotkut 90-luvun liimaselkäiset marvelit ovat jo kiven alla hyväkuntoisina. Niiden liima vanhetessaan kuivuu ja kun lehden avaa 10 vuoden tauon jälkeen kuuluukin raks ja sivut tippuvat. Näiden hinta on todennäköisesti korkealla kunhan aikaa vielä kuluu.

[Tertsi]

Mä olen "sijoittanut" muutamaan Franquinin Gaston-intégraleen. Saa nähdä, milloin noiden hinta esim. tuplaantuu. Lähtöhinta oli n. 100 euroa.

Sijoitukseksi voinee laskea myös The Modesty Blaise Companion -kirjan ostamisen. Se on vielä avaamattomana pakkauksessaan. Vähän tuntuu siltä, että tämä oli huti-ostos.
Ostin normi-version. En De Luxea signeerauksen kera. Tarjouksia otetaan vastaan.  

edit:
Kas, ensimmäinen Gaston on aika hinnoissaan. Ja noita mulla on vaan se yksi lukukappale!   (kaiken lisäksi Marsu productions oli vielä pakannut sen huonosti, joten kulmat on pikkuisen rutussa. En kuvittelisikaan saavani siitä tuollaista maksimihintaa.)

[Jiksi]

Tämä Janne Suomisen arvostelu Lumonetissä sai minut hetkeksi mietteliääksi.

Itse harrastan sarjakuvia lukemistarkoitukseen, mutta tietyllä keräilymentaliteetilla, mihin ei kerran hankituista sarjakuvista luopuminen sovi. Näin yksittäisten sarjakuvien arvonnousu lämmittää kyllä mieltä, mutta ilman luopumista se ei koskaan konkretisoidu, joten en koskaan ole ajatellut sarjakuvan hankkimista sijoitusmielessä. Disney-sarjakuviin en koske pitkällä tikullakaan, joten tästä eteenpäin oma logiikkani voi Disney-harrastajien silmin olla hyvinkin nurinkurinen. Tämä ketju ei ole juuri keskustelua synnyttänyt, mutta haastakaa nämä minun ajatukseni, jos teille on selvää millä logiikalla ihmiset sijoittavat sarjakuviin.

Jos ajatellaan asiaa aivan yksittäisen kuluttajan kannalta (jolta siis keskimäärin puuttuu ammatikseen kauppaa sarjakuvilla tekevän resurssit ja potentiaalinen ostajakunta), puhutaan aina yhden yksittäisen opuksen hankkimisesta, ei mistään volyymikaupasta.

Jos yksittäisen julkaisun hankintahinta olisikin korkea, sen arvonnousu jää kai poikkeuksia lukuun ottamatta suhteellisesti vähäiseksi. Jos taas julkaisu ei alkujaan ole ollut kovin hintava, sen arvon moninkertaistuminenkaan ei oikein käy sijoituksesta.

Kun tähän suhteuttaa sen, että käsiin jää aina vääjäämättä ne opukset, jotka eivät käy lopulta millään kaupaksi, tarvitaan siis mittava asiantuntemus, että kykenee divareista ja kirpputoreilta poimimaan hyvään hintaan sellaisia opuksia, mitkä kykenee voitolla myymään eteenpäin. Kovin pienimuotoiselta tämä kuulostaa, jos puhutaan vakavasti sijoitustarkoituksella tehdystä kaupankäynnistä. Lisäksi tässäkin taitaa piillä vanha asuntokaupan totuus, jonka mukaan voitto syntyy ostaessa, ei myydessä. Onko muuta logiikkaa olemassakaan, jos harrastaa sarjakuvia sijoitusmielessä?

Tähän sitten hieman samaa asiaa sivuavaa tekstiä, jota kirjoittaessani toivon, ettei tämäkin ketju käänny heti kovakantiset vs. pehmeäkantiset -väittelyyn, mutta ainakin korkealaatuisia julkaisuja suosivan nykytrendin voisi kuvitella avittavan siinä suhteessa, ettei arvo notkahda pahasti: julkaisuja on entiseen lehtihyllytarjontaan nähden verrattain vähän niin nimikkeiden määrässä kuin painosmäärissä mitattuna.

Osa näistä julkaisuista myös siirtyy nopeasti harrastajien koteihin (esimerkkeinä mieleen nousevat Incal ja Hämähäkkimiehen näköisvuosikerta 1980), ja kuvittelisin kovakantisten ostajien tietenkin olevan jossain määrin minun kaltaisiani henkilöitä, jotka eivät mielellään omistamistaan opuksista luovu.

Käänteisesti voidaan tietysti ajatella nykysuuntauksen myös vähentävän lukijakuntaa, samalla kun lukijat ovat edelleen eriytyneet jenkki- ja eurosarjakuvan sekä mangan harrastajiin, millä olisi maksuhalukkaiden ostajien määrän vähentyessä myös toisensuuntainen vaikutus julkaisujen arvoon.

[K.I.P]

Mielestäni pelkkänä sijoituskohteena sarjakuva ei kannata.
Voihan kohteen arvo noustakin, mutta yleisemmistä sijoituskohteista (osakkeet,korot yms.) saanee varmemman, korkeamman ja jatkuvan tuoton.
Lisäksi on säilytys ongelma ja sarjakuvan väistämätön haurastuminen ajan myötä (ainakin liimat).

Eriasteiset uusintapainokset syövät myös aina keräilykysyntää, koska vain lukemisen takia kohdetta etsivät ostavat niitä, eivätkä jahtaa ykköspainosta.

Tässä pätenee sama, kuin muussakin taiteessa.
Osta sitä mikä miellyttää ja nauti siitä.
Arvonnousu voi tulla siinä sivussa, jos on tullakseen.

[Reima Mäkinen]

Eli, oletteko ostaneet tai myyneet sarjakuvia tai oheistuotteita sijoitusmielessä? Tai haluaisitteko tehdä niin?

Ainoa kerta kun olen asiaa miettinyt oli silloin kun tuli päätös että Dragon Ballin ekat osat vedetään kipareilta pois sen pedofiliakohun vuoksi. Siinä olisi kenties voinut tienata melko nopealla (lue viikkojen tai kuukausien aikana) aikataululla muutaman kympin. Päätin että en moiseen lähde, koska en moista toimintaa arvosta.

Kuten täällä on todettukin kyse on yksittäisten kirjojen ja lehtien arvonnoususta. Pitäisi tietää mille on tulevaisuudessa kysyntää. Jos itsekin lukee, pitäisi hankkia lukukappale erikseen, sillä keräilymarkkinat ovat vain minttikappaleille. Ja mitä useamman kappaleen laitat myyntiin sitä vähemmän harvinainen/haluttu se sitten on. 

Mielenkiintoinen tapaushan oli Hauhion "Maan mies Marsissa", joka oli pitkäään melko huimissa hinnoissa, mutta sitten kun kirjoja löytyi jostain laatikollinen ja sana levisi keräilyarvo tavallaan romuttui.

Sarjakuvat ovat kuitenkin painotuotteita, joita ei ole suunniteltu säilyviksi kovin pitkään eli siinäkään mielessä niihin sijoittaminen ei tunnu kovin järkevältä. Toisaalta mikä tahansa mihin laitat paljon rahaa kiinni on sijoitus. Ehkä sarjakuvat ovat yhtä hyvä sijoitus kuin esimerkiksi auto, lieneekö kukaan koskaan vertaillut. 

[bats]

Sarjakuvat ovat kuitenkin painotuotteita, joita ei ole suunniteltu säilyviksi kovin pitkään eli siinäkään mielessä niihin sijoittaminen ei tunnu kovin järkevältä

Tästä tuli mieleen, että mitenköhän kauan nykyään julkaistavat amerikkalaiset paperbackit ja hardcoverit tai eurooppalaiset/suomenkieliset pehmeäkantiset ja kovakantiset säilyvät hyväkuntoisina? Entä sarjakuvalehdet?

[Jiksi]

Toisaalta mikä tahansa mihin laitat paljon rahaa kiinni on sijoitus. Ehkä sarjakuvat ovat yhtä hyvä sijoitus kuin esimerkiksi auto, lieneekö kukaan koskaan vertaillut. 

Hyvä pointti. Mielestäni olisi hassua rinnastaa sarjakuviin sijoittaminen perinteisiin sijoitusmuotoihin enempää kuin autonostoakaan.

Sen sijaan olisi erinomaisen jännä kuulla, millaiseen (ansainta)logiikkaan sarjakuviin sijoittaminen perustuu, olettaen että tällaisia henkilöitä edes Kvaakista löytyy.

Mielestäni tuo Tertsin esimerkki on sitä tyypillisintä asiantuntemukseen perustuvaa sijoittamista.

[Lönkka]

Tästä tuli mieleen, että mitenköhän kauan nykyään julkaistavat amerikkalaiset paperbackit ja hardcoverit tai eurooppalaiset/suomenkieliset pehmeäkantiset ja kovakantiset säilyvät hyväkuntoisina? Entä sarjakuvalehdet?

Kaikkien kohdalla: niin pitkään kun niitä säilyttää hyväkuntoisina.

Joillain omistajilla tämä voi olla sekunnin osia.
Toisilla taas vuosikymmeniä.