Suomalainen sarjakuva täytti 100 v. viime vuonna!

[Reijo]

Pilakuvista ja esityksistä vielä:

Joissakin vanhoissa lehtijutuissa kerrotaan myös taikalyhtyesityksistä ja niitä varten valmistetuista kuvasarjoista. Nämäkin siis jonkinlaisia diakuvaesityksiä. Luettavaksi tarkoitettu teksti niiden ohessa.

'Pilakuva' näyttäisi olleen komedian synonyymi, koskapa ohjelmallisissa iltamissa ja ihmisnäyttelijäteattereissakin niitä esitettiin.

Tuo kyselemäni 15 pennin kirjasto on ollut kuvalehti, rinnakkaisnimenä sillä Uuden Kuvalehden Muistojen lehti. Julkaisu taisi jäädä yhteen numeroon, sisältönä siinä isänmaallisia yms. kuvia. Savonlinna (no 56 20.5.1899) tietää kertoa, että "kuvat tulevat isoja, niin että niitä voi seinällekin panna". Ei siis sarja- tai pilakuvatusten kanssa mitään tekoa.

[Jari Lehtinen]

Korjauksena edelliseen postaukseeni: Tuulispää-kokoelman toiseksi ja kolmanneksi ainoat Aspelinit. Sitten on vielä yksi eri puolueiden vaalienalusmeininkiä ivaileva kansikuva, joka ei taida erottua kunnolla Kvaak-resoluutiolla. Löytyy teoksen sivulta 63.

[Reijo]

Heino Aspelinista ja Tuulispäästä kerrotaan hieman myös Suomen lehdistön historiassa (osa 8, 1991). Ari Uino kirjoittaa pilalehdistöstä Kurresta Pahkasikaan. Kuvituksena on Väkemiehen kevätlempi.

Tekstissä kerrotaan, miten Aspelin muisteli työskentelyn aloittamista Tuulispäässä 1909. Avustukseksi tarkoitettu juttu kädessä hän meni toimitukseen Onni V. Tuiskun puheille:

- Mikä tämä on?
- Se on päätoimittajan kynä. Sillä kirjoitetaan kaikki Tuulispään parhaimmat vitsit.
- No mikä laitos tuo on?
- Se on Tuulispään kuuluisa paperikori.
- No, entä tämä korkea pöytä?
- Se on piirtäjän pöytä.
Ja siihen Aspelin sitten istutettiin ja tuo korkea pöytä ja korkea tuoli olivat sittemmin syynä moneen unettomaan yöhön.

[Jyrki Vainio]

Marja Ylösen Pilahistoria-kirjassa on yksi kuva, joka lienee Aspelinia... Tyyli on erilainen, mutta signeeraus näyttäisi matsaavan?



Kirjan tekstistä en muista / en nyt pikaisella silmäilyllä löydä mainintaa hänestä.

[Jyrki Vainio]

Tuli mieleen tarkistaa myös eräs Taikin kirjastossa näkemäni väitöskirja Aspelinin osalta. (Juhani Mylläri: Poliittinen karikatyyri suomalaisissa pilalehdissä 1868-1917, Jyväskylän yliopisto, 1983). Ja kas, sisällysluettelosta löytyi hänestä lukuisia mainintoja. Unohdin ottaa kirjastokorttini reissuun mukaan (särmä mikä särmä), joten jäi nopean silmäilyn asteelle, mutta poimin talteen seuraavat pätkät, jotka vaikuttivat kiinnostavilta. Korostukset minun.

Sivu 96:

Heino Aspelinin työt muistuttavat jossakin määrin kahden suuren pilapiirtäjämme, Furuhjelmin ja Gebhardin piirroksia. Niissä on usein Gebhardin harvinaista varmuutta viivatyöskentelyssä, mutta laajojen sävytettyjen pintojen käyttämisessä ja kuvan yleisvaikutelman luomisessa ne muistuttavat taas Furuhjelmin karikatyyrejä. Aspelinin saama koulutus Polyteknillisessä opistossa ja Kööpenhaminassa vastaa Furuhjelmin opintoja, mutta vaikutteita ovat antaneet hänelle lähinnä joko Furuhjelmin Münchenistä tuomat herätteet tai suoraan Simplicissimuksen esimerkki. Toisaalta Aspelin oli hyvin omaperäinen taiteilija ja A. Favénin ohella aikansa etevin suomalainen henkilökarikatyristi. Hänen henkilökuvilleen on ominaista tekotavan varmuus ja sujuvuus, joka ei rohkeastakaan karikoinnista huolimatta mene liiallisuuksiin, sekä luonteva eloisuus. Mahdollisesti Aspelinin karikatyyrit ovat vaikuttaneet häntä nuoremman Toivo Vikstedtin tyyliin.Suomalaisten lehtien ohella Aspelin kuvitti tanskalaisia ja ranskalaisia.
Aspelin oli koulutuksestaan huolimatta ammatiltaan liikemies, jonka harrastuksiin kuului myöhemmin suojeluskuntatyö; hän edusti sitoutunutta pilapiirtäjätyyppiä, joka kokoomuspuolueen jäsenenä kuvitti lähinnä Tuulispäätä, joskin tosin avusti ilmeisesti "aisaparinsa" Furuhjelmin toimesta myös Movitzia, Flugsvampenia ja Kerberosta.

Näistä lehdistä lisää sivulta 77:

Yhdessä Hugo Aspelinin (sic) kanssa Furuhjelm perusti lisäksi kerran vuodessa ilmestyneen noin 40 sivuisen ja selvästi Simplicissimuksen vaikuttaman Flugsvampenin 1907, joka tosin ilmestyi vain kaksi kertaa. Lehti ei käsitellyt paljonkaan poliittisia aiheita vaan tyytyi harmittomaan huumoriin ja taiteellisesti korkeatasoisiin värillisiin pilakuviin.

Ja vielä kuvaus mielenkiintoisesta tapauksesta, jossa Aspelinin piirros herättää tsaarivallan sensuurin huomion, mutta lehden väki suojelee häntä (s. 280-281):

(vuonna 1912) käytiin myös oikeistolaista Tuulispäätä vastaan pitkäksi venynyt oikeusprosessi. (...) Vasta Suomen itsenäistyttyä palasi Tuulispää oikeudenkäynnin historiaan vuonna 1918. Silloin (...) nimimerkkiä Pilkkakirves käyttänyt Onni V. Tuisku kertoi seuranneista tapahtumista. Hän oli ensin itse väittänyt oikeudessa piirtäneensä syytteen aiheuttaneen kuvan, mutta koska häntä ei uskottu, siirrettiin oikeuden istuntoa, jotta syyttäjä saisi selville, kuka kuvan todella oli piirtänyt. Lähes kuukautta myöhemmin jatkuneessa istunnossa syyttäjänä toiminut Eskelinen niminen henkilö myönsi, että hän ei ollut saanut selville piirtäjää. Tekikö hän tämän tahallaan, ei tiedetä, mutta Heino Aspelinin tavanomainen signatuuri oli selvästi näkyvissä kuvan alareunassa. Vastaava toimittaja sai syyn niskoilleen - mikä lienee muutenkin ollut tapana - ja Tuulispää tuomittiin maksamaan 500 markkaa sakkoa.

P.S. Ketjun otsikkoon voisi tässä vaiheessa varmaan laittaa Heino Aspelinin nimen?

[juhanit]

Mahtava löytö, Ilpo L!
Kun Väkevämiestä lukee, niin lännen vaikutteet näkyvät enemmän kuin vahvasti.
Innoittaja, esikuva ja anarkismin antajahan on naapurimaamme Oskar Andersson (1877-1906) ja hänen surrealistinen Mannen som gör vad som honom faller in (tai jotain sinnepäin). Samalla hienolla aaltopituudellahan seikkaili sitten 1920-luvun lopulta alkaen Helsingin Sanomissa Akseli Halosen Herra Pulliainen.

Älkää surko!

Juhani

[Heikki Kaukoranta]

Kansalliskirjaston kamoissa on kätkössä vaikka mitä. Hauska, että Ilpo on ollut ahkerana. Hieno bongaus.
Tänä aamuna juuri Pekka Tarkka kommentoi radiossa kysymystä siitä, onko meillä poliittisen satiirin perinnettä. Sehän kysymys on nyt ajankohtainen Jari Tervon uuden kirjan takia.
Tarkka muistutti - paitsi omasta keppihevosestaan Joel Lehtosesta - 1900-luvun alun poliittisesta pilalehdistöstä.

Tuo 1900-luvun alku - hamaan kansalaissotaan ja itsenäistymiseen asti - oli meillä poliittisen satiirin ylittämätöntä kultakautta.
Lehtiä ilmestyi nimekkeinä laskien muistaakseni vallan satamäärin. Niistä tosin useimmat olivat ääri lyhyikäisiä. Mutta oli muutama iso, pitkäikäinen ja usein ilmestyvä. Tuulispää oli niistä yksi. Fyren oli kova ruotsinkielinen. Ja sitten Kurikka, jota mainittiin sosialidemokraattien epäviralliseksi pää-äänenkannattajaksi. - Ja muitakin toki.
(Tuonaikainen pilaheistö on niin pahuksen monipuolistakin, että sitä on voitu käyttää varhaisen stadin slanginkin lähdeaineistona - )

Pilalehdet kannattaisi käydä sivu sivulta läpi. Onneksi Ilpo pyörii näköjään edelleen Kansalliskirjaston kokoelmien ympärillä...

*** Heikki K.

[Lurker]

Ja ovathan meillä olleet ilonamme myös suomenruotsalaiset ystävämme. Onkohan kukaan käynyt ruotsinkielisiä lehtiä sarjakuvamielessä läpi... GARM tietty on tuttu Tove Janssonin takia, mutta onhan niitä ollut muitakin.

[Timo Ronkainen]

Noh, joka tapauksessa kotimaisen sarjakuvan 100v. -juhlia vietetään ensi vuonna ja siihen liittyy tämä pian alkavien sarjakuvafestareiden ohjelma:

13:30
Kalervo Pulkkinen ja Juhani Tolvanen keskustelevat Helsingin nimistöstä
Sarjakuvan juhlavuonna 2011 Helsingin kadut saavat sarjakuva-aiheisia nimiä. Keskustelemassa sarjakuvaneuvos Pulkkinen ja toimittaja Tolvanen.
Paikka: Laituri(vanha linja-autoasema).

Timo

[Aino Sutinen]

100 vuotta suomalaista sarjakuvaa on myös avoin hanke yhteistyöehdotuksille. Lisätietoa seuran sivuilla. Juhlavuoden pääsihteeri on Laura Lyhykäinen ja taustaorganisaatio Sarjakuvan tiedotuskeskus.

[Curtvile]

Eilen oli ilahduttavaa nähdä sarjakuvan 100 vuotta suomalaista sarjakuvaa -projektista television uutislähetyksessä.
Kalle Hakkola antoi hyvän ja ammattimaisen kuvan ja olen useimmat teeseistään valmis allekirjoittamaan.
Itse peräänkuuluttaisin myös ihan Ammatillistakin koulutusta, mutta juuri näin homma pitää hoitaa.

[Spip-orava]

Näyttää että myös Kemin lumilinna juhlistaa 100vee sarjakuvaa. Sielläpäin on ilmeisen lämpimät kelit ollut kun avaavat linnan vasta tammikuun lopussa. Katsotaan tuleeko Ville Rannan hahmoja jäisinä versioina vai rahastavatko ihmisiä ankoilla ja härnäävät Disneyn lakimiehiä... Mustiksen pääkalloluola olis ollut cool juttu sinne.

[Jyrki Vainio]

Teuvo Termosen toimittama kirja Suomalaista postikorttitaidetta, osa 3 (1987) tietää kertoa Heino Aspelinista (ja tämän perillisistä) seuraavaa:

Mainospäällikkö, taiteilija Heino Lemmitty Aspelin syntyi 18.7.1881 Helsingissä ja kuoli samassa kaupungissa tammikuussa 1957.
Aspelin valmistui ylioppilaaksi v. 1901. Levottomien sortovuosien pyörteissä hän vuonna 1902 siirtyi Tanskaan ja pari vuotta siellä vietettyään hän muutti Ranskaan. Suomeen Aspelin palasi vuonna 1907. Hän on toiminut mm. pankkialalla ja arkkitehtiliitossa mainospäällikkönä. Tehnyt kymmenkunta julistetta, kuvittanut teknillisiä lehtiä sekä pilalehtiä, Kerberos ym. Piirtänyt lukuisia karikatyyrejä mm. Laulumiehistä. Tehnyt taidetta vuoden 1912 jälkeen vain harrastuksena.
Varhaisin postikorttityö on ilmeisesti vuodelta 1909. Kustannusliike Launiksen julkaisema korttisarja esittää karikatyyrejä tunnetuista kansalaisista. Sarja on harvinainen ja siitä tunnetaan vain muutamia kappaleita.
(tait. pojan Eero Haapkylän haastattelu 7.8.1986)
 

Jaakko Puokan kirja Kolmipäinen koira - Topi Vikstedt, 1920-luvun taiteilija ja hänen maailmansa (1983) puolestaan tietää mainita, että Aspelinin piirroksia on ilmestynyt ainakin vielä Topi Vikstedtin toimittamassa pilalehti Puntarissa (jonka ilmestyminen jäi kolmeen numeroon vuonna 1925): Aspelin listataan lehden piirtäjien joukossa.