Viimeinen Batman-tarina

[Jiksi]

Viimeinen Batman-tarina on Egmontin uunituore, kovakantinen Batman-julkaisu.

Kyseessä on Neil Gaimanin kirjoittama, Andy Kubertin kuvittama ja Scott Williamsin tussaama tarina, joka kertoo Batmanin viimeisistä hetkistä – ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Aluksi en ollut päästä tarinaan sisälle, oli kuin Gaiman olisi vain sivuuttanut hahmon historian ja kirjoittanut mieleistään tarinaa. Oivallettuani koko homman jujun kolahti myös tarina kertarysäyksellä. Harvoin minulle on näin käynyt, mutta tämä oli jo toinen vastaava kokemus lyhyen ajan sisään, edellisen koin lukiessani Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga: 1910 -opusta.

Paljastamatta juonesta ja käsikirjoituksesta yksityiskohtia, perusajatus on hieman sama kuin Mark Millarin Kick-Ass-sarjakuvassa: Gaiman kertoo tarinan alkuosassa siitä, kuinka Batman voisi olla totta todellisessa maailmassa. Millarin tavoin Gaiman ei kuitenkaan ryhdy kuvainraastoon, vaan kirjoittaa tarinansa pääosin Batman-todellisuuuden lainalaisuuksien ehdoilla.

Tarinan jälkimmäinen osa kertoo puolestaan kuinka julkinen – populaarikulttuurin tunnettu hahmo – on samalla myös yksityinen: Batman on eri hahmo hieman sen mukaan, kuinka hahmon itse kukin kokee.

Aika kului mainiosti tarinan parissa, ainoa hieman vaivannut seikka oli pinnalle ajoittain nouseva metatekstuaalisuus, mutta ei sekään ehtinyt vähentämään tarinan arvoa.

Julkaisuna osa materiaalista on luonnoksia ja vanhan kierrätystä, joten loppupuolella ostaja kokee väistämättä saaneensa täytemateriaalia. Tästäkin huolimatta olen erittäin tyytyväinen julkaisuun ja minulle tämä oli aikoihin nautittavinta Gaiman-materiaalia, joka voitti minut puolelleen pienistä ennakkoluuloista huolimatta.

Tämä on taidokkaan kirjoittajan suuri ansio: kuvitella sellaista, mikä ei lukijan omassa mielikuvituksessa saattaisi syntyä ja kaiken lisäksi toteuttaa se paremmin kuin lukija siihen edes unissaan pystyisi.

Kenties tästä julkaisusta tulee samanlainen hitti Suomessa kuin Yhdysvalloissakin, minulla on ainakin sellainen tunne, että opuksella saattaa olla kulttiarvoa tulevina vuosina, joten hankkikaa nyt omanne, ettei myöhemmin tarvitse kuikuilla myynti-ilmoituksia!

[Michael Riddle]

Kenties tästä julkaisusta tulee samanlainen hitti Suomessa kuin Yhdysvalloissakin, minulla on ainakin sellainen tunne, että opuksella saattaa olla kulttiarvoa tulevina vuosina, joten hankkikaa nyt omanne, ettei myöhemmin tarvitse kuikuilla myynti-ilmoituksia!

Pöh! U.S.A.:ssa tarina oli vain hitti, koska se oli...

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

...ajankohtainen Batman lehtien ja Final Crisisin tapahtumien kannalta.

Suomessa ei tarinaa sisäistetä. Tarina oli samalla sekä vastine Alan Mooren suomessakin nähdylle "Mitä tapahtuikaan tulevaisuuden miehelle?" kuin myös Post-IC vastine Adventure Comics #462:ssa nähdylle Earth-Two Batmanin hautajaisille. Ensimmäinen viite saattaa joillekin mennä jakeluun, mutta toinen menee niin ohi että räjähtää.

[Jiksi]

Luettuani viestini jälkeen opuksen rauhassa loppuun, totesin olleeni liian hätäinen nimittäessäni julkaisun loppupuolen oheistarinoita täytemateriaaliksi. Niistä Gaiman on johtanut Viimeisen Batman-tarinan ideat, joten seikkailut näyttäytyvät siinä mielessä hyvinkin keskeisinä, olkoonkin etteivät ne varmasti ole perinteisempien supersankaritarinoiden ystävien mieleen.

Suomessa ei tarinaa sisäistetä.

Huolimatta siitä, että kaanon – eli sarjakuvahahmon historia, jonka muodostavat kaikki sarjakuvatodellisuuden tapahtumat – on tärkeä kovan linjan harrastajille, se ei suinkaan ole supersankarisarjakuvan tärkein arvo.

Keskeisintä on hyvä tarina, joka on myös toteutettu taiten. Oman lisäarvon saa irti tuntemalla kaanonin, mutta hyvin kirjoitettu tarina toimii ilman taustatietoja.

Tämäkin toimii, koska minulle on vaikea hahmottaa DC:n sotkuista historiaa, eikä se ole minulle lainkaan tärkeää. Jos siitä satunnaisesti kiinnostun, kaikki tieto on saatavilla vaivattomasti. Esimerkin vuoksi hahmotan vain summittain, mitä tarkoitetaan mainitsemillasi asioilla, eikä myöskään Adventure Comics 462 tapahtumineen ollut minulle lainkaan tuttu.

Lisäksi näkisin julkaisun menestykseen syiksi DC:n lehtien ohimenevien tapahtumien sijaan ensisijaisesti Batmanin lisääntyneen näkyvyyden Yön ritari -elokuvan ansiosta sekä tekijöiden, erityisesti Gaimanin, nimen houkuttelevuuden. Aihe on sekin jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, jos Batman on edes välttävästi tuttu, vaikka sitten niiden elokuvien kautta.

[Michael Riddle]

Luettuani viestini jälkeen opuksen rauhassa loppuun, totesin olleeni liian hätäinen nimittäessäni julkaisun loppupuolen oheistarinoita täytemateriaaliksi.

Itseasiassa minusta "täytemateriaali" on parempi kuin itse päätarina. Siis olettaen että se on sama kuin eng.kiel. kokoelmassa, eli Gaimanin muut Batmanit. Tosin se Batman: Musta ja valkoinen projektista mukaan otettu pätkä oli jo tullut luettua. Tosin sekin oli parempi kuin itse päätarina.

Huolimatta siitä, että kaanon – eli sarjakuvahahmon historia, jonka muodostavat kaikki sarjakuvatodellisuuden tapahtumat – on tärkeä kovan linjan harrastajille, se ei suinkaan ole supersankarisarjakuvan tärkein arvo.

Kaanonista en vielä sanonut mitään. Se tässä ei ole ongelma. Tarinalla vain ei ole suomalaisille samanlaista media-arvoa kuin Jenkeissä. Eikä tarinalla ollut laadullisesti mitään tarjottavaa, puhumattakaan uutuuden viehätyksestä. Juuri ne "täytetarinat" ovat syyni hankkia tämä opus. Vaikka ne eivät olekaan parasta mahdollista Batmaniä, ne silti täydentävät Batman kokoelmaani.

Lisäksi näkisin julkaisun menestykseen syiksi DC:n lehtien ohimenevien tapahtumien sijaan ensisijaisesti Batmanin lisääntyneen näkyvyyden Yön ritari -elokuvan ansiosta sekä tekijöiden, erityisesti Gaimanin, nimen houkuttelevuuden. Aihe on sekin jo lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, jos Batman on edes välttävästi tuttu, vaikka sitten niiden elokuvien kautta.

Kyllä veikkaan, että ne lukijat kaikesta huolimatta ottavat mielummin divarista tai kirjastosta Millerin Yön Ritarin, joka on se ainoa oikea, ja myös media-arvoltaan korkeammassa asemassa oleva "viimeinen Batman tarina". Gaiman + Yön Ritari-elokuva - tarina - media-arvo = plusmiinusnolla.

Ja pitää ottaa huomioon realismi siinä, että supersankari sarjakuvan yleisö, etenkin näiden kovahintaisten kovakantisten, on suhteellisen marginaalista näin mangan vallankumouksen jälkeisellä ajalla. Siispä kaikin tavoin ajatus siitä että tästä tulisi "hitti" on vaunuja eteenpäin vievän hevosen yliarviointia.

[Curtvile]

oma 2 centtiä:

laitoin omat, aiemman kokemuksen aiheuttamat, asenteeni syrjään ja luin teoksen läpi:

Viimeinen Batman tarina -albumi tarjoaa samaa kuin  edellinen Egmontin kovakantinen Batman julkaisu Batman & Ihmepoika Robin (Miller/Lee) eli uusille lukijoille "helposti lähestyttävän tarinan" = ei vaadi aiempien tapahtumien tuntemusta mutta sen tavoin tässä on paitsi valtava epäsuhta piirroksen ja käsikirjoituksen välillä myös käsikirjoituksen omatessa hyvän konseptin ja vasemmalla kertaalleen katkenneellä kädellä lääkityksessä kirjoitettu ylipitkä jaaritus tekstinä.

Molemmissa pyritään luomaan visio mitä Batman on ja mikä on arkkityypin merkitys: Miller on väkivaltaprovokaation vanki ja Gaiman kirjoittaa puhtasti satua.
Molemmat ovat näissä yleensä hyviä mutta yhdistelmä kompastuu kengännauhoihinsa.

Mikäli Batmanin hahmo kiinnostaa tämä kannattaa silti ostaa koska vaikka lafkan perustaja onkin toisen tekijän isä niin se että sarjakuvakoulun nimi on Kubertin sarjakuvakoulu ei ole aiheetonta.
Kuvitus on rikasta ja toimivaa.
Teksti ei.
Tarinankerronta ei vaadi uusia tuoreita ajatuksia vaan taitoa ja Gaiman on toki ammattikirjoittaja mutta kuten Miller- Lee
-parivaljakolla se että tuntee DCnsä etuperin ja takaperin ja osaa lainata muilta ei ole vielä tarina.
jos käyttää kuluneita kuvioita olisi ihan hauskaa että henkilöhahmoista saisi kiinnostavat tai keskenään eroavaiset.
Ei sitten väkisin.

Gaimanin voimannäytöiksi sarjakuvan saralla jää yhä mahtava Books of magic, Death sekä (minusta yliarvostettu) Sandman.
kahden numeron välityö ei edes kykene seisomaan omilla jaloillaan, taiteesta huolimatta.
Lisätarinat eivät minusta osoita tarinan ideoiden kypsymistä vaan sen että kirjoittajalla on tasan yksi asia sanottavana aiheesta mutta sanoo sen toistuvasti.

Ymmärrän toisaalta Egmontin kustannuspäätöksen, toisaalta en. tämä myy USAssa kuin häkä ja Gaiman on tunnettu ulkosarjakuvallisista ansioistaan(romaanit, elokuvasovitukset) ja formaatti sopii kirjakauppamyyntiin.

ja kun on lukenut aiemman Morrisonin sisällöllisesti ja draamallisesti superlatiivin kaaren....harmittaa.
Sisällön pitäisi ratkaista, ei formaatin tai näkyvyysarvon.

Piirrosjälki on jumalaista. Keskinkertaisesta tarinasta ei samaa voi parhaalla tahdollakaan voi sanoa samaa.

Surullista kyllä osaltaan valittu suomennoslinja takaa ettei Lepakkomies saa uusia faneja kuin englanninkielisiä sarjakuvia lukemalla ja elokuvien myötä.
Voihan olla että osa löytää vanhoja sarjakuvalehtiä divareista ja tajuaa mikä hahmon viehätys on.
Niitä yksilöitä jotka löytävät kaiken laadullisen tason Batman &Ihmepoika Robinista ja Viimeinen Batman tarina-albumista voi vain onnitella:
hienoa että on vähään tyytyväinen.  

[Michael Riddle]

Yhdyn Curtiin kaikessa, jopa itseltäni mainitsematta jääneestä kuvituksesta. Sanoisin kuitenkin, että tämä ei ole Kubertin parasta antia. Lyhyen tarkastelun jälkeen se minusta oli, mutta sitten tajusin, että tämä johtuu oikeastaan Gaiman surkeasta tarinasta. Kuvitus pääsee edukseen tuossa sen takia.

Tarkemman tarkastelun jälkeen kuitenkin huomaan, että Kubert on selkeästi ottanut tässä tilaisuuden irti, ja piirtänyt asioita, joita ei yleensä nykyään pääsisi Batman tarinoissa piirtämään kovin usein. Esimerkkinä tästä Jokerin auto ja useamman hahmon vanhemmalta ajalta oleva ulkoasu sekä eri tarinoissa näkyvät erilaiset tulkinnat hahmoista. Kubert ottaa ilon irti.

Tämä on toki hyvä asia, jos sattuu olemaan nostalgikko, Batman historiafriikki tai/ja on aina miettinyt, miltä mikäkin asia näyttäisi Kubertin kynästä tulleena.
Itse en kuitenkaan tunnusta näistä piirteistä mitään. Näin ollen tarina jää kokoelmaksi Kubertin kuvituksellisia visioita koskien Batmaniä, mutta ei hyväksi tarinan kuvitukseksi.

Kubertin hyvästä tarinakuvituksesta mainittakoon Batman vs. Predator, X-Men, The Incredible Hulk, Ultimate X-Men ja Thor lehtiin/tarinoihin tehty kuvitus. Mainittu Batman & poika oli minusta parempi Batman tarina kuin tämä.
Morrison/Kubert tiimi on parempi kuin Gaiman/Kubert. Plussaa kuitenkin vielä annettakoon Scott Williamsin tussauksesta, joka täydentää hyvin Kubertia.

[Allu]

Tänään luin, ja minä ainakin pidin. Oikein mukavaa Batmania. Kissanainen sai kyllä turhan paljon ruutuaikaa. Lopun lepakkosignaali-juttu oli nerokas mielestäni.

Ja onhan se aina kivaa, kun on suomenkielistä Batmania. 

[Lurker]

Lopun lepakkosignaali-juttu oli nerokas mielestäni.

Näin oli. Todella fiksua kuvakerrontaa...

...kuten koko tarinakin. Luojan kiitos tällaisiakin supersankaritarinoita tehdään. Gaiman on valovuosia muita edellä ymmärryksessään siitä, miten sarjakuvaa kirjoitetaan ja tehdään.

Kuvien alluusiot kaikkiin aikaisempiin Batman-tarinoihin antavat syvyyttä, jonka takia tarinan voi lukea monta kertaa ahaa-elämysten kera.

[Curtvile]

Näin oli. Todella fiksua kuvakerrontaa...

...kuten koko tarinakin. Luojan kiitos tällaisiakin supersankaritarinoita tehdään. Gaiman on valovuosia muita edellä ymmärryksessään siitä, miten sarjakuvaa kirjoitetaan ja tehdään.

Kuvien alluusiot kaikkiin aikaisempiin Batman-tarinoihin antavat syvyyttä, jonka takia tarinan voi lukea monta kertaa ahaa-elämysten kera.

oletko sinä vakavissasi?

kyse ei ole edes siitä että olisi vain yksi ainoa batman-tarina jota voi kertoa, se ainoa oikea tapa.
Mutta siis herran tähden tämä ja Batman ja Ihmepoika robin ovat samalla viivalla.
periaatteessa hyvät tekijät mutta ei vaan toimi.
kävin kahdessa eri liikkeessä keskustelun aiheesta ja molemmissa tuomio oli aika pitkälti sama: olisi vaan pysynyt Sandman linjalla.
suora sitaatti, ja huom. tehty kun liikkeessä oli muitakin asiakkaita:
"hieno kuvitus mutta silkkaa scheissea"
molemmissa paikoissa ihmeteltiin kustannusratkaisua.

onkos tämänkin kohdalla meriselitys " yhteispainatus muiden pohjoismaiden kanssa"?

[Petteri Oja]

Mutta siis herran tähden tämä ja Batman ja Ihmepoika robin ovat samalla viivalla.
periaatteessa hyvät tekijät mutta ei vaan toimi.

Höpö höpö. Millerin kirja oli saastaa mutta tämä kyllä toimi minullekin. Ei mitään elämää suurempaa mutta mainio tunnelma ja loppu jätti hyvän olon.

[Curtvile]

okei, eli siis on saavutettu vaihe jossa mikä tahansa menee läpi.
tässä maassa julkaistaan selvästi ihan liian vähän sarjakuvia.

lähinnä siis koska ajoittaisista mielipide-eroista huolimatta olen suhtautunut Jiksiin, Lurkeriin ja Petteri Ojaan henkilöinä joilla on jonkinlainen perspektiivi, oma suhtautumisensa toki mutta silti.

itseä kun lähinnä harmittaa miksi julkaista juuri tämä nimenomainen teos eikä vaikka Grant Morrisonin viimeisimpiä tarinakaaria?
Salen ja Loebin Pitkää Halloweenia tai jos tämä tarina kerran kiinnostaa niin kannattaa lukea Brian Talbotin  Batman Mask joka kertoo aika pitkälti saman tarinan -
paremmin

[Petteri Oja]

okei, eli siis on saavutettu vaihe jossa mikä tahansa menee läpi.
tässä maassa julkaistaan selvästi ihan liian vähän sarjakuvia.

Tietty jos vuodessa tulee yksi Batman-kirja niin sitä ei pääse vertailemaan muuhun uuteen Batman-matskuun, jos ei jaksa seurata Amerikka-julkaisuja. Uskon kyllä, että jenkeissä julkaistaan paljon parempaakin Batmania. Mutta siitä ei ollutkaan kyse. Itse pidin tästä. Milleri ei mennyt läpi.

[Curtvile]

joo ymmärrän tuota vasten.
on muutama metri batmaneja ja sitten niitä lehtiä päälle...

minulle eroa ei ollut koska molemmissa oli oikeasti hyvä konsepti idearunko pohjalla mutta kun toteutus käsikirjoituksellisesti , minulle, molemmissa kompastui kengännauhoihinsa ja junttasi pään ruman näköisesti asfalttiin.

[Korro]

Viimeinan Batman-tarina luettu,jäi vähän outo maku.Odotin paljon kun Neil kirjoittaa.
Kubertti oli mielestäni yllättävän vähän yksityiskohtia huomannut laittaa.
Tunnelman luonti alkusivuilta lähtien oli mielestäni vähän heikkoa.Ultimate sarjoissa mitä suomessakin on nähty niissä Kubert näytti kyntensä.Osasta kaupunki_maisemakuvista tuli mieleen All-star Batmanin kuvittaja Jim Lee.
Positiivista oli luonnossivujen näkyminen keskelläkirjaa,hyvä veto.'mini-tarinat' eli viimeisiä 20-sivua korsitavat tarinat olivat aika karuja.En pitänyt,jos olisin tiennyt millainen tarina oli luvassa en olisi välttämättä ostanut.Arvio:7+.

[Lurker]

Kubertti oli mielestäni yllättävän vähän yksityiskohtia huomannut laittaa.
(...)
Osasta kaupunki_maisemakuvista tuli mieleen All-star Batmanin kuvittaja Jim Lee.

Mutta niitä (mieli)kuvituksellisia yksityiskohtiahan oli niin paljon, ettei niitä varmasti kukaan kaikkia edes huomaa!

Ja yksi "idis" oli juuri se, että Kubert matki varmaankin kymmeniä Batmanin eri kuvitustyylejä. Tämä oli niinkusten tarina kaikista tarinoista ja hahmoista.