Rasteroituminen

[Jarmo]

Eikös tuon voisi selevällä kielellä sanoa niinkin että rasterointi hävittää ohuet viivat ja toisaalta jos haluaa esittää hienoista viivaa piirroksessa niin ei kannata rasteroida ollenkaan. 

Toisen selvä on toisen epäselvä. 

Tämähän se olisi suotavinta. Tässä siis vaan välähdyksenomaisesti tajusin, että jos jostain syystä ei ole tehty viivaa rasteroitumattomaksi bittikartaksi, pääsee (suunnilleen) samaan lopputulokseen vielä tulostusvaiheessa linjatiheyttä nostamalla.

[Timo Ronkainen]

pääsee (suunnilleen) samaan lopputulokseen vielä tulostusvaiheessa linjatiheyttä nostamalla.

Ainoa asia on se, että miten sarjakuvantekijä voi sen tehdä? Kun se ei ole siellä painossa.

Timo

[Reima Mäkinen]

Tässä siis vaan välähdyksenomaisesti tajusin, että jos jostain syystä ei ole tehty viivaa rasteroitumattomaksi bittikartaksi, pääsee (suunnilleen) samaan lopputulokseen vielä tulostusvaiheessa linjatiheyttä nostamalla.

Siis nostamalla kuinka suureksi? Mustanko originaalin vain? Vai kaikkien osavärien? Aika utooppiselta kyllä kuulostaa. Mutta periaatteess jos ja kun taittajat haluaa (minultakin) 300dpi:n värisarjista tai kuvaa, niin kyllähän se musta viiva siinä aika muhjua sitten on.

Sitä paitsi miten tämä muka onnistuu? Mustanhan pitäisi silloin olla siinä rasteroitumattomassa bittikartassa sitten ainakin antialiasoitumattomassa (olipas vaikea taivuttaa tuo) muodossa. Muutenhan se rasteroituu niiden viivan vierekkäisten lähes mustien sävyjen vuoksi.

Ainoa asia on se, että miten sarjakuvantekijä voi sen tehdä? Kun se ei ole siellä painossa.

No, mut ystävällinen ja vailla kiirettä hommia tekevä taittaja voi sen tehdä. :-)

[Curtvile]

No, mut ystävällinen ja vailla kiirettä hommia tekevä taittaja voi sen tehdä. :-)

Onko tämä pääsiäispupun ja joulupukin kaveri?

[Jarmo]

Ainoa asia on se, että miten sarjakuvantekijä voi sen tehdä? Kun se ei ole siellä painossa.

Ei mitenkään (ellei sitten rasteroi viivaa valmiiksi photarilla tai jollain).

Tämä on nimenomaan painon kanssa yhteistyössä toteutettava juttu, eikä tätä tarvitse/kannata tehdä jos voi vielä jotenkin helposti nostaa sen mustan omaksi bittikarttatiedostokseen.

Siis nostamalla kuinka suureksi? Mustanko originaalin vain? Vai kaikkien osavärien? Aika utooppiselta kyllä kuulostaa. Mutta periaatteess jos ja kun taittajat haluaa (minultakin) 300dpi:n värisarjista tai kuvaa, niin kyllähän se musta viiva siinä aika muhjua sitten on.

Pelkän mustan osavärin linjatiheyttä. Joko suureksi (jos tarvitaan vielä harmaata) tai todella suureksi (jos ei tarvita). Näiden välinen raja riippuu painosta ja käytetystä paperista, painossa ehkä tiedetään kuinka suurella linjatiheydellä vielä toistuu jotain sävyjä.

Sitä paitsi miten tämä muka onnistuu? Mustanhan pitäisi silloin olla siinä rasteroitumattomassa bittikartassa sitten ainakin antialiasoitumattomassa (olipas vaikea taivuttaa tuo) muodossa. Muutenhan se rasteroituu niiden viivan vierekkäisten lähes mustien sävyjen vuoksi.

Tässä kohtaa juuri tulee kyseeseen harmaatasojen toiston uhraaminen toistotarkkuuden eteen. Niiden antialiasoinnista syntyneiden harmaatasojen toistoon ei tarvita koko 256 sävyn harmaaskaalaa, riittää jos toistuu muutama sävy. Eli jos normaalisti käytettäisiin vaikka 80 l/cm tiheyttä, toisi 120 l/cm n. 50% lisää tarkkuutta ja luultavasti vielä jonkin verran sävyjä.

Näinhän ei voi sitten tehdä lehdessä yhden kuvan/sivun vuoksi. Koko painoarkilla on samat rasteriasetukset, eli esim. A2 arkkipainossa samat rasterit pärähtävät 8 A5 sivulle kerrallaan.

[Timo Ronkainen]

Ei mitenkään (ellei sitten rasteroi viivaa valmiiksi photarilla tai jollain).

Sitäpä juuri, että sillä samalla vaivalla ja helpomminkin voi erottaa mustan viivan omaksi 1bit-tiedostokseen. Sitäpaitsi kaikki rasteroitu kuva on periaatteessa loppupeleissä pelkkää 1bittistä kuvaa. (koostuu siis niistä mollukoista).

Timo

[Jarmo]

Juu en varsinaisesti ehdotakaan, että tekisi alkutyön tahallaan pieleen päästäkseen myöhemmin tulostusteknisellä kikkailulla paikkaamaan. Mutta ei linjatiheyden vaihto siis hirveän suuri vaiva ole, pelkkä tulostusasetus.

[JanneT]

Sellainen on askarruttanut että tehtäessä värillistä ääriviivaa, joka siis rasteroituu painossa 300dpi:ksi, kannattaako viiva tehdä suoraan 300dpi kokoon, jolloin rasteroitumista viivan reunalle tulee vähemmän mutta viivasta tulee sahalaitaisempi vai korkeampaan resoluutioon ja resamplata ennen painoon viemistä 300dpi:ksi, jotta viivasta tulisi 'pehmeämpi' mutta rasteroitumista tapahtuu enemmän?

[Veli Loponen]

En ymmärrä, miten toi tiedoston resoluution muuttamisen viivyttely vaikuttaisi asiaan. Itse siis valitsisin sen ekan vaihtoehdon. Sehän ei sitä tee sahalaitaiseksi, vaan rasteroi (tai ainakaan tähän mennessä mulla ei ole kertaakaan niin tapahtunut).

[JanneT]

En ymmärrä, miten toi tiedoston resoluution muuttamisen viivyttely vaikuttaisi asiaan. Itse siis valitsisin sen ekan vaihtoehdon. Sehän ei sitä tee sahalaitaiseksi, vaan rasteroi (tai ainakaan tähän mennessä mulla ei ole kertaakaan niin tapahtunut).

Tarkoitan että jos piirrän ääriviivan suoraan koneella 300dpillä reunasta tulee tällainen (400% suurennos):


ja jos piirrän ääriviivan 600dpi:llä ja resamplaan 300dpi:ksi reuna antialiasoituu:


Eli kumpi olisi värilliselle ääriviivalle, jota ei siis saa painettua yli 300dpi:llä  (tai en ole ainakaan keksinyt miten), parempi vaihtoehto?

[Reima Mäkinen]

Jos se sun ääriviiva on jotain muuta väriä kuin puhdasta cyania tai magentaa, niin sehän koostuu jo sitten siitä syystä rasteroiduista pinnoista. Teoriassa... puhtaassa C- tai M-viivassa (vino viiva valkoisella pohjalla) saattaisi silmä tuolla resolla erottaa palikoitumista, mutta käytännössä ei kuitenkaan niin selvästi kuin K-mustassa 300dpi:n ääriviivassa.

Eri asia on sitten se että 300dpin kuvassa se yhden pikselin viiva on tietenkin paksumpi ja myös tummemman näköinen kuin olisi resoa pudottamalla syntynyt (pehmennetty viiva). Tämä huomio liittyy lähinnä piirrostyyliin, eli jos tyylisi on hyvin pikkutarkka ja sisälytää yksityiskohtia kuten hienoa rasteria, 300dpi ei siihen oikein sovi.

Summa summarum. Kannattaa varmaan kattoa ihan näytöllä että mikä näyttää hyvältä. Jos on laatupaperi ja korkea painoresoluutio niin luulen että loppuvaiheessa 300dpi:ksi pehmennetty antaa hieman liikkumavaraa. Mutta eipä suoraan 300dpi:in tekeminenkään varmaan mikään iso moka ole.  

P.S. Noi sun Imageshack -kuvat ei muuten näy mulla ja betonisaappaat ketjun linkeistäkin taitaa tällä hetkellä vain yksi toimia?!

[JanneT]

Kiitos, Reima. Kuvat ovat tosissaan menossa lehteen Heatset-aukeamalle, joissa parempilaatuista paperia eli ei varmaan pisteet leviä niin paljoa. Teen siis ohjeesi mukaisesti vähän korkeammalla resolla ja pehmennän. Rastereita, hiuksenohuita tai tiheitä viivoja yms. ei kuvissa esiinny.

Betonisaappaat ovat "maan alla" vielä tovin, mutta blogi tulee myöhemmin uudelleen toimintaan, nyt taitaa toimia linkki vain sinne kilpailuun, jossa Betonisaappaat on Concrete Boots-nimellä mukana.

Imageshackin näkymättömyyttä ihmettelen, minulla näkyy ihan hyvin. Näkyvätkös nuo edellisen viestin esimerkkikuvat muilla?

[Esa O.]

Näkyy ainakin minulla nuo punaiset viivat?

[T.Kokkila]

Noita viivan vaihtoehtoja olen joskus pohtinut itsekin. Riippuu ehkä tosiaan tapauksesta. Yleensähän kyse on lisäksi nimenomaan mustasta viivasta.

Kuvanhan voi skaalata ainakin Photoshopissa myös niin ettei viivan rasteroitumista tapahdu: "Image size" ja valitse resample image-valinnasta "Nearest neighbor".