Hanna Arvela

[Jiksi]

Hannalla ei ole vielä omaa ketjuaan, vaikka onkin ehtinyt julkaista jo toisen omakustanteen nimeltään Kaikki omiaan. Sen arvostelu on nyt lisätty Kvaakiin.

Osa stripeistä sijoittuu Karhupuistoon, jonka avulla saa maistiaisen Kaikki omiaan -julkaisusta.

[roju]

Must Hanna on paljon parempi kuin tuosta arvostelusta voisi päätellä. Naispuolinen Happy Horse. Paitsi pointtia välillä enemmän kuin pelkkä housut nilkoissa -shokeeraus.

[Timo Ronkainen]

Periaatteessa piirrostyyli ei satunnaista lukijaa vakuuta, mutta sisältö on kyllä rautaa.

Timo

[Dennis]

Totta, sisältö rokkaa kybällä, harvinaista että joku tekee nykyään "kantaaottavaa" sarjakuvaa ja vieläpä vastavirtaan, nythän pitäisi pääministerin mielestä pitää päänsä kiinni jos ei ole kivaa sanomista yhteiskunnasta.

Hyvä H Arvela!!!

[Petteri Oja]

Minuun kolahti Mistä on pienet tytöt tehty vielä paljon kovemmin kuin Kaikki omiaan. Ei ole huono silti jälkimmäinenkään.

[VesaK]

Minuun kolahti Mistä on pienet tytöt tehty vielä paljon kovemmin kuin Kaikki omiaan. Ei ole huono silti jälkimmäinenkään.

Allekirjoitan tuon myös. Mistä on pienet tytöt tehty on ilkeilyssään hervoton, klassikon aseman ansaitseva opus. Mutta hyvää shittiä on myös "Kaikki omiaan". Itämetroseksuaali, heh heh.

[Petteri Oja]

Hanna Arvelan uusimman teoksen pääosassa on bussikuski.

Kaikilla on mielipide bussikuskeista. Yleensä vähä-älyisiksi möhömahoiksi leimatut linja-auton kuljettajat tuomitaan helposti ihmiskunnan pohjasakaksi. He eivät tervehdi, he ajavat pysäkkien ohi kiusallaan ja mahdollisesti haisevatkin pahalta. Sanoisitko Kuskille Päivää ravistelee näitä ennakkoluuloja ja kyseenalaistaa ihmisten käytöstä niin bussikuskeja kuin muitakin asiakaspalvelualan työntekijöitä kohtaan.

Sanoisitko Kuskille Päivää kaupoissa nyt.

[PurPur]

Kaikilla on mielipide bussikuskeista. Yleensä vähä-älyisiksi möhömahoiksi leimatut linja-auton kuljettajat tuomitaan helposti ihmiskunnan pohjasakaksi. He eivät tervehdi, he ajavat pysäkkien ohi kiusallaan ja mahdollisesti haisevatkin pahalta. Sanoisitko Kuskille Päivää ravistelee näitä ennakkoluuloja ja kyseenalaistaa ihmisten käytöstä niin bussikuskeja kuin muitakin asiakaspalvelualan työntekijöitä kohtaan.

Hyvä mainos. Ensin isketään tiskiin ennakkoluuloja oikein olan takaa, ja sitten "ravistellaan" niitä.

[Curtvile]

entinen naapuri ja kaveri on TUKLn palveluksessa.
Täytyy muistaa vinkata että alan miehistä ja naisista on oikein "ammattikirjallisuutta"

[Jukka Laine]

Tosiaan, kuskeille voi tätä mainostaa.
Arvostelu

[Hans]

Suosittelisin tätä kyllä myös tai varsinkin asiakkaille. Keskivaiheilla on onnistuneesti kuvattu, miten kuskin mahdollinen alkuinnostus hiipuu vuosien varrella mökötykseksi.

En muuten usko, että Arvela olisi ottanut tähän vaikutteita Jupulta tai Hagelbergiltä, vaikka kumpikin saattaa toki tulla lukiessa mieleen.

Tavallaan aika riipaiseva kirja. Mua kyllä välillä myös nauratti.

[Jukka Laine]

Kash, en huomannut että kuski vanhenee tuon keskivaiheilla olevan sarjan mittaan joka sivulla, mutta selväähän se on kun tarkemmin katsoo.

Ehkä se olisi pitänyt laittaa kirjaan ensimmäiseksi.

[Esa O.]

Hanna Arvelan uusimman teoksen pääosassa on bussikuski.

Teokseen liittyvä opinnäytetyö.
"Say Hello To the Driver" : sarjakuvan käyttö sanoman välittämisessä

Opinnäytetyön kertoo sarjakuva-albumin ”Say Hello To the Driver ” tekoprosessista. Kerron lyhyesti sarjakuvan historiasta ja kerronnasta ennen kuin paneudun kyseisen albumin työstöprojektiin. Analyyseillä syvennän henkilökohtaista suhdettani sarakuvaan taiteen lajina.

Sarjakuvamuotoinen kerronta on vanhaa perua, eikä sille ole määriteltävissä selvää alkua. Esimerkiksi keskiajalta peräisin oleva Bayeux´n seinävaate esittää historialliset tapahtumat kuvakertomuksena, eli sarjakuvana. Myös sarjakuvalle tunnusomainen puhekupla tunnettiin jo keskiajalla, joten sarjakuvan kerrontatekniikka on oleelliselta osin ollut olemassa jo kauan.

Sarjakuva on laaja yleiskäsite, joka ei viittaa sisällöllisesti yhteismitalliseen alueeseen. Yhteisenä nimittäjänä on vain ilmaisumuoto ja väline. Sarjakuvalla on oma kielensä ja se ilmestyy painotuotteena, omana lehtenä, albumina, kirjana tai osana sanoma- tai aikakausilehteä. Puhtaaksi piirretty sivu on originaali, vasta painettuna/monistettuna se on sarjakuvaa.

Sarjakuva-albumin teko on laaja ja vaativa projekti johon ei ole syytä lähteä, ellei kuvan ja sanan liitto ole tuttu ilmaisukanava. Sarjakuva on kuin yhden miehen elokuva, jossa ohjaaja toimii käsikirjoittajana, kuvaajana, lavastajana, leikkaajana jne. Lajin hienous piilee siinä kuinka vähällä voidaan saada aikaan enemmän kuin paljon ja saattaa konkreettisesti lukija juuri haluttuun tilanteeseen.

”Say Hello To the Driver ” albumin kaksi ensimmäistä sivua piirrettiin jo vuonna 2006. Albumin tarinat ovat lähteneet linja-auton kuljettaja Samuli Sarénin jokapäiväisestä työelämästä. Käytän ironiaa keinona asettaa asioita naurun alaiseksi ja omasta mielestäni oikeaan tärkeysjärjestykseen. Minua innoittaa sarjakuvantekijänä arjen pienet ja lähes merkityksettömät yksityiskohdat, jotka omaksutaan normaaliksi ja niellään pureskelematta. Pyrin tuomaan näitä tilanteita ihmisten silmien eteen tavalla, jolla ne on vaikea sivuttaa.

Sarjakuva voi haluttaessaan olla voimakeino jota ei ole syytä sotkea kevyeen viihteeseen sen enempää kuin aivopesuunkaan.

[Jiksi]

Arvela käsittelee bussilla liikkumisen onnea ja autuutta myös julkaisussa Raivoa ja lamaannusta: Kiilan albumi 2010.