Oho, nyt vasta huomasin tämän. Toi on aika tyypillinen sarjakuvanäyttely hyvässä ja pahassa. Insert tähän vuosikymmeniä käyty juupas-eipäs -keskustelu siitä, onko siinä järkee vai ei. Insert tähän eri mielipiteitä ja kompromissi: joo ja ei tapauskohtaisesti jne.
Juu, kaikista töistä ei ole originaaleja. Osa on tehty sähköisesti. Niistä on vain printit. Hanneriinalta oli Helsingissä hieno installaatiotyyppinen juttu, joka kuitenkin vahingoittui näyttelyn aikana ja on nyt korjattavana. Sitä ei valitettavasti nähdä Turussakaan, koska siellä näyttelypaikkana on baari, eikä työ sielläkään välttämättä olisi ihan turvassa.
Tuolla on muutama erityisen mielenkiintoinen ORIGINAALI, jotka poikkeavat painotuotteesta paljonkin. Tässä voisi sitten käydä ikuisuuskeskustelun aiheesta onko sarjakuva valmis, kun se julkaistaan ja todeta siitäkin, että se on tapaus- ja tekijäkohtaista.
Ihmisillä lienee eri syitä käydä katsomassa sarjakuvanäyttelyitä. Esimerkiksi originaalien tekniikka tai työvaiheet voivat kiinnostaa. Samoin syitä laittaa sarjakuvia esille seinille on monia. Tämä on enemmän oheistuote, mm. haettiin uutta yleisöä kirjalle. Taidenäyttelytyyppinen lähestymistapa ei ollut ensisijainen lähtökohta. Se olisi vaatinut alusta asti aivan erilaisen valintaprosessin ja resurssit, vähän niinkuin Kiilan näyttely Taidehallissa joku vuosi sitten.
Vielä muuten ehtii - näyttely on esillä keskiviikkoiltaan asti!
Aihe: Raivoa ja lamaannusta (Luettu 4528 kertaa)