Yleensähän totalitääristen maiden vapailla markkinoilla tuotettu viihde-viihde tuppaa olemaan joko slapstick-huumoria tai romanttista eskapismia. Koska se on yhteiskunnallisesti harmitonta ja se myy. "Münchausen" tulee kolmannen valtakunnan viihteestä ensiksi mieleen.
Suomisen perhe, Katto-Kassinen, Pekka Töpöhäntä, Melukylän lapset , Vaahteramäen Eemeli.. ei tuota oikein autoritääriseen yhteiskuntaan osaa liittää.
Tuota juuri ajoin takaa, siteerauksessani keskustelijan hdc viestistä, esittämällä Älli & Tällin joka jäi hänen määritelmänsä ulkopuolelle.
Mielestäni perhearvoja korostava sarjakuva ei ole mitenkään oletusarvoisestii fasistista, vaikka fasistit korostuneesti perhearvojen perään kuuluttaisivatkin. Eikä se perhearvojen mitä ikinä siihen sisällyttääkään puolesta puhuminen tai toitottaminen ole mitenkään automaattisesti fasismia. Kovan luokan propellipäähän sitä pitäisi olla että näkee kaiken itsestä oikealle (tai vasemmalle) ideologisesti samankaltaisena, vieläpä äääripään joukkona.
Nuo mainitsemasi esimerkit, no enhän minä ole vetänyt mitään yhtäläisyysmerkkejä perhekuvauksen ja faskismin välille.
Kirjoittaja