Oikeistolainen sarjakuva

[Jari Lehtinen]

Asiassa voisi päästä jonnekin jos heitetään ensin nuo yhtäläisellä tavalla ahdas- ja vastenmieliset vasemmistot ja oikeistot Electroluxin sukkaavaan pölypussiin ja pestään sen jälkeen kädet huolellisesti. Minua risoo, että vieläkin yleisönosastojen maailmanmestarit vaativat, että 2000-luvun ongelmiin pitäisi etsiä vastauksia joko 1700-luvun liberalismista tai 1800-luvun sosialismista, ja perään vielä sanotaan, että muita vaihtoehtoja ei ole.

Koko sanoilla ei edes sanota eikä tarkoiteta hölkäsen pölähtävää. Malliesimerkki numero yksi: Kauko Kare. Minusta Kauko Kare oli brittiläistyylinen liberaali, joka halusi lehdistön olevan  riippumaton ja kriittinen vallanpitäjiä kohtaan, mutta Kekkosen Suomessa sellainen ei tullut kuuloon. Niinpä kun Matti Kassila osti viimeisellä komisario Palmu-elokuvalla itselleen henkivakuutuksen vasemmiston nousun varalta, niin siinä Kauko Kareesta oli tehty Hitlerin puheita kuunteleva jäkättävä vanha natsi.

Nyt herää kysymys, mikä oli Kauko Kareen puoluekanta. Lukaisin tuossa vastikään Vip-lehteä 1970-luvun alusta. Siinä Kare itse määritteli itsensä sosiaalidemokraatiksi.

Jos jotain tolkkua haluaa, täytyy puhua konservatiiveista ja reformisteista. Itsestäänselvää on, että rintamalinja konservatiivien ja reformistien välillä ei kulje puolueiden välillä. Se kulkee puolueiden sisällä.

Sarjakuva on ilmaisumuoto, joka on onnistuneesti adoptoitu vastakulttuurin palvelukseen. Jos halutaan, asian voi käsittää niinkin, että vastakulttuuri otti haltuunsa sarjakuvan, koska konservatiivinen korkeakulttuuri ei halunnut siihen koskea. Nimensä mukaisesti vastakulttuuri ei ole sitä konservatiivisinta tarjontaa.

Mistään maailman uutuudesta ei ole kysymys. Jossakin epäilyttävyyksiin keskittyneellä sivulla näin joskus uskonpuhdistuksen aikaisia puupiirroksia, joissa pirut synnyttivät katolisia pappeja ulostamalla niitä peräaukostaan.

Mistä päästäänkin kunnon katolisiin konservatiiveihin, joita Suomessa on vaikuttanut ainakin kaksi kappaletta. Toinen on Timo Soini ja toinen Kari Suomalainen. Ja Kari Suomalainen toisti mielellään ainaista narinaa siitä, että hän ei pysty äänestämään eikä kannattamaan niitä ihmisiä joilla oli samat mielipiteet kuin hänellä, koska ne ovat niin idiootteja.

Ikivanha ja suorastaan patakonservatiivisin käsitys taiteilijan tehtävästä on että hän on hovinarrien perillinen. Hänen velvollisuutensa on olla ihmisen puolella kunkin hetkistä, minkä tahansa merkkistä valtaa vastaan. Tästä suoraan seuraa, että taiteilija jolla on poliittinen kanta, on mennyttä kalua, ali-ihminen, epäluoma, ja saatanan sikiö. 

[Matti Karjalainen]

Kiinnostavaa keskustelua.

Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava?

Pyörittelin tässä taannoin samantapaista kysymystä mielessäni kun törmäsin jollakin kokoelmalevyllä Moog Konttisen biisiin "Joulu Auschwitzissä". Se oli minusta juutalaisharppuineen sangen hauska esitys, mutta sitten bongasin YouTubesta saman biisin, tällä kertaa avoimen äärioikeistolaisen Mistreat-yhtyeen esittämänä. Eipä enää hymyilyttänytkään samalla tavalla.

Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämäni kuvaamiseen.

Muistelisin jostakin lukeneeni että "Ällissä ja Tällissä" oli kyse enemmänkin Francon diktatuurille naureskelemisesta.

[Otto Sinisalo]

Ja Kari Suomalainen toisti mielellään ainaista narinaa siitä, että hän ei pysty äänestämään eikä kannattamaan niitä ihmisiä joilla oli samat mielipiteet kuin hänellä, koska ne ovat niin idiootteja.

Mies oli näemmä oikeassa. Kauaa ei tarvitse surffata Homma-sektorin nettipäästöjä vuonna 2010, kun törmää Suomalaisen piirroksiin 80/90-luvun vaihteesta.

[Otto Sinisalo]

Toisinajattelijat-sarjakuvahan edustanee oikeistolaista ajattelua sarjakuvan muodossa. Sinänsä ko. strippi on riemastuttava konkurssi: teksti comic sansia, kuvat clipartia ja sisältö täyttä dadaa.

[Sanjo]

Muistelisin jostakin lukeneeni että "Ällissä ja Tällissä" oli kyse enemmänkin Francon diktatuurille naureskelemisesta.

En esittänytkään että se olisi suoraan hallinnon määräysten mukaan piirretty. Sarjakuva itsessään ei anna kovin mairittelevaa kuvaa salaisesta palvelusta.

Itse otaksun että Älli & Tälli on ollut sallittu rahvaan viihdettä, narrin toiminta on rajattu jollei suoraan viranomaisten mukaan niin narrin omien näkemysten tai itsesuojeluvaiston perusteella niin ettei tiettyjen rajojen yli astuta.

Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.

[Timo Ronkainen]

Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.

Harmiton naljailu aina sallitaan = vapauden illuusio. Siinä sivussa valtaapitävät jatkavat juoniaan. Antaa kansan luulla että vallankahvassa olijoita kritisoidaan jollain Ällitällillä.

Timo

[hdc]

Itse otaksun että Älli & Tälli on ollut sallittu rahvaan viihdettä, narrin toiminta on rajattu jollei suoraan viranomaisten mukaan niin narrin omien näkemysten tai itsesuojeluvaiston perusteella niin ettei tiettyjen rajojen yli astuta.

Oikeastaan pointtini oli se että ei ehdan fasistihallinnon alla fasistisessa maassa piiretty sarjakuvakaan välttämättä ole perheidyllien kuvausta ja "jaloa kansallismieltä" promotoivaa täysin ilmeistä propagandasarjakuvaa.

Jos oikeasti tuntisi espanjalaista populaarikulttuuria paremmin niin voisi tietty pohtia missä määrin Alli&Tällin asema liittyy siihen poikkeuksellisuuteen, miten sitä luettiin aikoinaan  tai mikä oli Ibanezin sijainti poliittisella kartalla. Jatkopohdintana pitäisikö mainita tässä Aku Ankka 50-luvun Suomessa? Tai myös 60-70-luvulla...ehkä paitsi sisältö ja julkaisualusta myös lukutapa voi vaikuttaa siihen poliittisuuteen, saman tarinan voi lukea monenlaisen filtterin läpi...

[Jari Lehtinen]

Ibanez ei puuttunut politiikkaan edes Francon kuoltua. Hän selitti, että sitä varten oli jo olemassa toiset piirtäjät. Sitten hän mainitsi jotakin kaksiteräisestä miekasta, joka pidemmän päälle käy tylsäksi.

Tietenkään ei käynyt päinsä esittää myöskään seksiä eikä väkivaltaa. Kurvikkaat naiset kumitettiin sensuurin toimesta tulitikuiksi.

http://www.elmundo.es/magazine/num141/textos/morta1.html

[Sanjo]

Harmiton naljailu aina sallitaan = vapauden illuusio. Siinä sivussa valtaapitävät jatkavat juoniaan. Antaa kansan luulla että vallankahvassa olijoita kritisoidaan jollain Ällitällillä.

Timo

Juuri näin, ei täysin ilmeistä kuten kirjoitin.

[Sanjo]

Ibanez ei puuttunut politiikkaan edes Francon kuoltua. Hän selitti, että sitä varten oli jo olemassa toiset piirtäjät. Sitten hän mainitsi jotakin kaksiteräisestä miekasta, joka pidemmän päälle käy tylsäksi.

Tietenkään ei käynyt päinsä esittää myöskään seksiä eikä väkivaltaa. Kurvikkaat naiset kumitettiin sensuurin toimesta tulitikuiksi.

http://www.elmundo.es/magazine/num141/textos/morta1.html

Vastaa otaksumaani, kiitos linkistä.

[bats]

Yksi näkökanta, jota ei ole mainittu, on että on olemassa tietty väestösegmentti, jota voisi kutsua "nörttioikeistolaisiksi". Oikein perusnörttejä, jotka - nykyään etenkin nettikirjoituksissaan - ilmentävät hyvin jyrkän oikeistolaisia näkökantoja, ääri-individualismia ja heikkojen jättämistä jalkoihin. Tähän näyttäisi tyypillisesti yhdistyvän esim. pikkutarkka sotahistorian ja -teknologian harrastaminen, mahdollisesti myös aseet.
Tähän segmenttiin kuuluu myös sarjakuvaharrastajia, etenkin Amerikassa ja etenkin supersankarisarjakuviin liittyen. Tästä porukasta kumpuaa myös sen alan sarjakuvien tekijöitä, joten jos näitä arvoja näkyy myös ko. sarjakuvissa, se on tavallaan ihan luontevaa.

Supersankarifanina kiinnostuin tuosta väitteestäsi. Voisitko selventää, mitä supersankarisarjakuvia erityisesti tarkoitat? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen Frank Miller, josta tässä keskustelussa onkin puhuttu. Onko muita?

Minulla on tätä väitettä tukien kyllä sellainen fiilis, että supersankarisarjakuvat ovat hyvin vahvasti nörttien voimafantasiaa Amerikassa, ja muuallakin. Eivät tietenkään pelkästään. Myöskin USA:n kulttuurissa supersankarit ja nörttiys liitetään hyvin vahvasti yhteen.

[Otto Sinisalo]

Supersankarifanina kiinnostuin tuosta väitteestäsi. Voisitko selventää, mitä supersankarisarjakuvia erityisesti tarkoitat? Ensimmäisenä minulle tulee mieleen Frank Miller, josta tässä keskustelussa onkin puhuttu. Onko muita?

Bill Willingham (Fables, joitain DC:n trikoojuttuja) on ainakin kohtuullisen vaahtosuinen hc-republikaani.

Esimerkiksi Mark Millar taas kertoo olevansa vasemmistolainen, mutta kaikkea mitä Millar sanoo ei tule välttämättä ottaa vakavasti. Toisaalta aika monissa 2000-luvun Marvel-sarjakuvissa on vertauskuvan kautta käsitelty Yhdysvaltain vähän vainoharhaista poliittista ilmapiiriä.

[Lurker]

Jenkeissähän, ja varsinkin Marvelilla, konservatiivit esitetään yleensä vähemmän mairittelevassa valossa supersankarisarjakuvissa - viime aikoina Kapteeni Amerikassa.

THE POLITICAL LEANINGS OF SUPERHERO COMICS ... REVEALED! - CBR
"Conservatives will always be the butt of jokes in superhero comics because of the writers writing them and the general lack of subtlety in superhero comics."

Toisaalta samassa jutussa: "The labels "conservative" and "liberal" have become so bastardized over the years that no one really knows what they mean anymore."

[PurPur]

Peijakas, kun jo päätin etten menekään tähän keskusteluun... tää on sitten viimenen kerta! Honestly!

Tuskin, koska täällä jopa työväestöä edustavat irwingoodmanit pääsevät karjumaan, että "verot vievät koko palkan kuitenkin", huolimatta siitä, ettei verotusaste täällä ole muita eurooppalaisia sivistysvaltioita olennaisesti isompi.

Elikkä Suomi on eurooppalainen sivistysvaltio, jossa vaan on juntteja ihmisiä...

Onhan sitäkin tutkittu että ostovoima ei Suomessa ole kummoinen, ja byrokratia ylimitoitettu.

Mutta verouskonnossa uskotaan hyvinvointia tuottavaan "näkymättömään käteen" joka ottaa rahaa taskustasi ja kohdistaa sen niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.
Kuten esmes paperinpyörittäjien palkkoihin.

Kumminkin verotuksen vaihtoehto on anarkokapitalismi ja sen kannattajat ovat joko ilkeitä tai tyhmiä tai parhaimmillaan molempia.

Tai ehkä vaan järkevämpi verotus olisi vaihtoehto.

Anarkokapitalistit ovat tasan ihan yhtä tyhmiä & ilkeitä kuin muutkin utopistit ja yleisesti -istit. Eli suosittelen uskaltamaan lukemaan  vaikkapa David Friedmanin tekstejä. Ei niistä turmellu.

Ylipäätään vasemmisto–oikeisto sellaisenaan tuntuu 1900-luvulle sidotulta akselilta. Varsinkin Suomessa tuntuu siltä, että vasemmisto on se jotenkin määritelty juttu, oikeistolaisia ovat sitten kaikki jotka eivät ole vasemmistolaisia.

Olen samaa mieltä. Jopa siinä määrin, että pidän sanaa "oikeistolainen" vasemmistolaisena pejoratiivisena terminä.

Kun libertarismia kerran sivutaan, niin Nolanin kartan voisi tässä yhteydessä mainita.

[Olli T]

Fablesistahan löytyy se yksi jonkin verran kränää herättänyt Israelin puolustuspuhe, jossa Bigby kehuu valtion kykyä selvitä vihamielisten naapureiden keskellä kostamalla kaikki loukkaukset moninkertaisesti takaisin. Rivien välistä voi mielestäni lukea jenkkien perustuslakityylisen aseenkanto-oikeuden kannatuksen ("a well-regulated militia"-mielessä, tähän tyyliin joudutaan puolustautumaan pahan keisarikunnan hyökätessä), viranomaisten voimavarojen lisäämisen puolustamista (salaisilla agenteilla on valta tarvittaessa suorittaa salamurhia), perhearvoja ja kovia rangaistuksia (kidutus, salaiset vankilat). Juma, enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan!