Oikeistolainen sarjakuva

[Mikko A]

Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita. Itse talouden rakenteet ei ole hävinneet mihinkään etenkään talouden globalisoituessa. (HUOM en tässä kuvailussa siis millään muotoa ota kantaa, onko näin hyvä tai miten pitäisi olla. Se olisi toisen ketjun aihe.)

Kun Roju ja Tiitu piti tampereella pari vuotta sitten yhteiskunnallisen sarjakuvan paneelin tms, esitin yleisökysymyksen joka koski aihetta että miksi paneeli oli puhtaasti puna-vihreä / vasemmisto pohdinta ja Voiman sponssaaman kilpailun promotapahtuma. Että eikö voi olla olemassa tai eikö voida nostaa esille myös jotain vaihtoehtoa, joka edustaa yhteiskunnallista sarjakuvaa olematta... no, se mitä yllä oleva varmasti antaa ymmärtää.
Taisi olla juuri Roju, joka kommentoi hieman alentuvan naureskellen ettei kokoomuslaisilla taida olla oikein kiinnostusta sarjakuvaan tms. En muista enää miten jatkokysymys meni, mutta se ohitettiin kintaan viittauksella tms. hukkaamatta hetkeäkään aikaa, että omahyväisen trendikäs vaihtoehtopolitiikka ei ehkä lopulta ole niin "ainoa olemassa oleva vaihtoehto" kuin se joillekin tuntuu olevan.

Ts. pitäisi ensin ehkä katsoa mitä on oikeistolaisuus ja toisekseen mikä ei. Sen sijaan että homma menee vaan hölmöihin letkautuksiin mitä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa myöskään vasemmisto intellektuelleista (heh)..  (edelleen lainaus aiemmin mainitusta paneelista "niillä on kai enemmän kiirettä tehdä rahaa kuin sarjakuvia").

Jos oikeistolainen sarjakuva tarkoittaa jotain suomen isompien puolueiden politiikan myötäilyä jossain propaganda sarjakuvissa, tuskin siinä on mitään järkeä. Oikeistolaisuudella ja siihen liittyvillä arvoilla (a'la paikallisromantiikka, luonnon arvostus, nationalismi, konservatiivisuus, ...whatever) on kuitenkin lopulta niin normaalin ihmisluonteeseen kuuluvia että ne voisi olla osa ihan mitä vaan tarinaa, ilman sen kummempaa alleviivausta. Kuitenkin asioilla tuppaa oleman hieman toisenlainen painolasti kuin vasemmalla. Kun esim. katsoo näitä suomalaisia harrastelija supersankari sarjiksia, missä on joku isänmaallinen "kapteeni suomi" tyyppinen hahmo, eikös niitä ole jo kahdella eri julkaisijalla? Joista molemmat ovat tehneet myös jakson missä skinhead tyyppinen suomiäijä ottaa selkäsaunan "oikealta isänmaanystävältä"? Josta ensisijaisesti tulee mieleen tietty mauton pakotettu rajanveto ja valmiiksi vittuilevan yleisön kosiskelu. Harvoin näkee sellaisia kantaaottavia sarjakuvia vasemmalta, missä jokainen narkkarin tai päästään vialla olevan kriminaalin ja hylkiön kohdalla on alleviivattava sitä että ne ei oikeasti edusta tätä "meidän" ajatusmaailmaa tai arvoja. Vaikka ko. kaltaiset tapaukset esim. oikeassa elämässä jatkuvasti omasta mielestään olisikin.
Kaikki teemat mitä sarjakuvissa yleensä käsitellään, on mahdollista käsitellä myös vaihtoehtoisesta näkökulmasta. Olisi aika hienoa jos vastenmieliset kokoomus-tyyppiset hommat jäisi jatkossakin vähemmälle, mutta kenties löytyisi jotain mikä puhuttelee muitakin kuin ns. urbaanin vaihtoehtoskenen nuoria aikuisia?

Teemu mäen artikkeli oli mainio. Ja siihen voi tavallaan hyvin verrata sarjakuvaskeneä. Ei tässä voi valittaa siitä, että oikeistolaista sarjakuvaa nyt erityisesti sorsittaisiin tai että maolaisklikki pitää valtaa sarjakuva skenessä. Kuka vaan voisi tehdä, jos haluaisi. Ja julkaiseminen on helppoa niin netissä kuin paperilla. Ja voisin kuvitella että menestystä niittäisi saman tien jos laatu olisi hyvä. En sisänsä edes toivo oikeistolaista sarjakuvaa, mutta jotenkin kriittistä joka ei ole niin turhanpäiväisen trendikäs ihmistyypilleen. Ellei sitten törkeyden ja väkivallan avulla kompensoida se lukemisen arvoiseksi

[Jyrkäle]

Partio on oikeistolainen järjestö ja partiolaiset ovat oikeistolaisia. Siten Partio-lehden sarjat voisi lukea oikeistolaisiksi. Ja voisi esitellä Jyrki Vainion suomen oikeistolaisimpana piirtäjänä (sillä hänellä on myös niitä militanttijuttuja   )

Tuo ensimmäinen väite on helpommin sanottu kuin todistettu. Historia kertoo oman tarinansa vasemmistolaistuneista lippukunnista 70-luvulla, mutta se nyt ei liity nykypäivän asioihin juuri mitenkään.

Mutta partiota leimaavat koti-uskonto-isänmaa -arvot eivät myöskään ole niin kovassa huudossa enää nykyään. Alusta asti partion perimmäinen tavoite on ollut rauhan turvaaminen maiden välillä. Tähän on pyritty nationalismin ja nurkkapatrioottisuuden aiheuttamien kuvitteellisten muurien murtamisella. Globaali 2000-luku on korostanut tätä huomattavasti.

Lisäksi pitää huomata että Suomessa partio on jotakin muuta kuin mitä se on Iso-Britanniassa tai Tansaniassa. Koska liike myötäilee helposti kunkin maan ilmapiiriä ja politiikkaa, ei sitä mielestäni voi lähtokohtaisesti pitää oikeistolaisena tai vasemmistolaisena.

Jotkut tietysti haluavat leimata oikeistolaiseksi kaiken, mikä ei pyri avoimesti vallankumoukseen... Mutta minä väitän että yhteiskunnassa on myös toimintoja joiden tarpeellisuutta pitää arvioida poliittisten näkökulmien ulkopuolelta.

Ja Vainio... Hänhän on partiolainen, eikä ainoastaan partiolehden sarakuvantekijä. Oikeistolaisuudesta en lähde veikkailemaan turhaan sen enempää, mutta Närhivartio kuvastaa mielestäni ihan hyvin sitä, kuinka oikeistolainen liike partio on.

[Reima Mäkinen]

Tuo ensimmäinen väite on helpommin sanottu kuin todistettu.

Suhteessa pioneeritoimintaan partio on oikeistolainen. 

Mutta vakavammin puhuttuna, semmoista aika liudentunuttahan kaikki on.

[Sanjo]

Kukaan ei ole jostain syystä maininnut Frank Milleriä.  Pidän monestakin sen sarjakuvasta mutta en ymmärrä sitä sen maailmankuvaa ollenkaan, näyttää minusta puhtaalta fasismilta.

Kirjoitin tuossa ketjussa Sarjakuva politiikan välineenä ajatuksiani Frank Millerin poliitisen vakaumuksen näkyvyydestä jonkin aikaa sitten.

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12292.45.html

Mies tuntuu aloittaneen nuorena kirkassilmäisenä libertaarina sekä objektivistina ja lipuneen neo-konservatiivien riveihin. Ainakin viime aikojen kannanottojen mukaan mies marssii ihan republikaanipuolueen yleisen linjauksen mukaisesti. Itse olen sitä mieltä että taiteilijalla on tullut katto vastaan ja *ponk* kolauksen jälkeen matka kulkee vain alaspäin, eli alennustilalla ei ole välttämättä mitään tekemistä rähmälläänolon kanssa.

Hämmästyttävän moni jenkkiläinen oikeistolainen viihdetaiteilija tuntuu tunnustavan libertaaria aatesuuntaa, South Park on täällä peräpohjolassa aika suosittu animaatiosarja jossa on omat poliittiset saarnausjaksonsa ja Penn & Tellerin Bullshit noudattelee jaksosta toiseen johdomukaisesti keskivertolibertaarin näkemyksiä.

Suomessa tuollaista ainakin periaatteen tasolla kiihkomielisen yksilökeskeistä posotusta ei koskaan ole nähty oikeistolaisena niin joskus kuulee esimerkiksi sellaisia ihmeellisyyksiä kuin South Parkkia kehuttavan anarkistiseksi.

Tavallaan libertarismin tunnustaminen on turvallinen tapa olla kapinallinen jenkeissä, vähän samaan tapaan kuin olla äärivasemmalla on kotimaisissa kulttuuripiirissämme. Ravistellaan aina vain niitä samoja pyhiä lehmiä.

[Otto Sinisalo]

Kirjoitin tuossa ketjussa Sarjakuva politiikan välineenä ajatuksiani Frank Millerin poliitisen vakaumuksen näkyvyydestä jonkin aikaa sitten.

Olet havainnut saman kuin minäkin aikanaan. Jos Millerin objektivistisuudesta on epäilyksiä, voi lukea Martha Washington Goes To Warin esipuheen, jossa Ayn Randia kiitellään oikein nimeltä. Sinänsä kyllä Millerin oikeistoilaisuudessa voi havaita siirtymän: aikanaan Millerin tarinoissa oli pahiksina myös Big Business, ei ainoastaan Big Government.

[Lurker]

Tuo tulkintojen ero johtuu varmasti siitä, että "kapina" ja rähinä hallitusta vastaan on USA:ssa leimallisesti oikeistolaista, meillä taas enemmän vasemmalle kallellaan. Maailmamme ovat nii-i-in erilaiset.

[Sanjo]

Olet havainnut saman kuin minäkin aikanaan. Jos Millerin objektivistisuudesta on epäilyksiä, voi lukea Martha Washington Goes To Warin esipuheen, jossa Ayn Randia kiitellään oikein nimeltä. Sinänsä kyllä Millerin oikeistoilaisuudessa voi havaita siirtymän: aikanaan Millerin tarinoissa oli pahiksina myös Big Business, ei ainoastaan Big Government.

Hieno artikkelisarja. Oikeastaan nuori Miller tuntui olevan paljon johdonmukaisempi oman poliittisen viitekehyksensä sisällä.

Fasistiksi en Milleriä Vainion tavoin ounastelisi, en edes 300n perusteella joka on mielestäni vain täysin pihalla olevan tyypin fantasia joka on kirjoitettu avaamatta yhtäkään historiankirjaa, enemmän siitä kuvastuu stereotyyppisen amerikkalainen tapa jakaa kaikki konfliktit hyvän ja vapauden puolustajiin ja totaaliseen mörköpahaan.
Fasistista kuvastoa 300 hyödyntää kyllä niin tehokaasti että muistaakseni Italiassa yksi  fasistipuolueen seuraaja on ainakin käyttänyt sarjakuvasta irrotettua falangimuodostelman kuvaa (otaksuttavasti täysin luvatta) vaalimainoksissaan.

[pertti jarla]

Hämmästyttävän moni jenkkiläinen oikeistolainen viihdetaiteilija tuntuu tunnustavan libertaaria aatesuuntaa, South Park on täällä peräpohjolassa aika suosittu animaatiosarja jossa on omat poliittiset saarnausjaksonsa ja Penn & Tellerin Bullshit noudattelee jaksosta toiseen johdomukaisesti keskivertolibertaarin näkemyksiä.

Myös amerikkalaiset skeptikot ovat aika pitkälti libertaristeja. Lakkasin käymästä heidän foorumeillaan kun niin moni keskustelu lähinnä kauhisteli sitä, että jossain kehdataan kerätä kansalaisilta veroja. Esim brittiskeptikoilla tätä outoa ilmiötä ei näy. Eivät ne Ayn Randin ajatukset mitenkään tieteellisiä ole.

Mitä Jyrki Vainioon tulee, hän ei ole erityisen vasemmistolainen, sen jyrkemmin en osaa sanoa. Ja sen taas voi sanoa aika monesta piirtäjästämme.

[Sanjo]

Myös amerikkalaiset skeptikot ovat aika pitkälti libertaristeja. Lakkasin käymästä heidän foorumeillaan kun niin moni keskustelu lähinnä kauhisteli sitä, että jossain kehdataan kerätä kansalaisilta veroja. Esim brittiskeptikoilla tätä outoa ilmiötä ei näy. Eivät ne Ayn Randin ajatukset mitenkään tieteellisiä ole.

Mitä Jyrki Vainioon tulee, hän ei ole erityisen vasemmistolainen, sen jyrkemmin en osaa sanoa. Ja sen taas voi sanoa aika monesta piirtäjästämme.

Luulen että tuon yliedustuksen takana on se että libertarismi on tavalaan luonteva kolmas vaihtoehto kahden ison puolueen jälkeen skeptikkojen ateistiköörille, sitten kun johonkin ryhdytään niin ei koskaan olla sitä maltillisesti vaan napit vedetään 11:sta ja jenkit kasvatetaan niin itseriittoisiksi (omasta mielipiteestä kiinni pitäminen on itseisarvo) että kriittisen ajattelun kannattajatkin hurahtavat randroideiksi joille markkinoiden näkymätön käsi on kuin transsubstantiaatio ikään.

AUH! Kirjoitinpa taas epäselvästi viittasin siis foorumikeskustelija Antti Vainion kommenttiin että Frank Millerin maailmankuvaa näyttää puhtaalta fasismilta. En todellakaan tarkoita että näkisin kummankaan Vainion olevan fasisti.

[pertti jarla]

Luulen että tuon yliedustuksen takana on se että libertarismi on tavalaan luonteva kolmas vaihtoehto kahden ison puolueen jälkeen skeptikkojen ateistiköörille, sitten kun johonkin ryhdytään niin ei koskaan olla sitä maltillisesti vaan napit vedetään 11:sta ja jenkit kasvatetaan niin itseriittoisiksi (omasta mielipiteestä kiinni pitäminen on itseisarvo) että kriittisen ajattelun kannattajatkin hurahtavat randroideiksi joille markkinoiden näkymätön käsi on kuin transsubstantiaatio ikään

Tavattoman hyvin sanottu. Ilmeisesti kaikenlainen maltillisuus ja purismista lipsuminen koetaan munattomuutena, jolle John Waunen haamu nauraa pilkallisesti.

[hdc]

Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...äänekkäästi big business -vastainen ja taisi olla myös aktivoimassa sarjakuvantekijöille jotain ammattiliiton tapaistakin aikoinaan mutta toisaalta vaikuttaisi minusta monella tapaa aika libertariaaniselta...

Muuten oikeistolaisesta sarjakuvasta tulee mieleen näitä joitain mainittuja näennäisen epäpoliittisia sarjakuvia tyyliin Baby Blues ja Jere. Joita minä siis luen myös. Tuovathan ne kuitenkin esiin omanlaistaan maailmankuvaa...
Verrokkina voi kuitenkin käyttää vaikka USAn 50-luvun tai vaikka Francon Espanjan tai 30-luvun Saksan perusviihdettä, sitä osaa joka ei ole suoranaista propagandaa, kaikissa korostettiin tavallista idyllistä suht keskiluokkaista perhe-elämää ja paha maailma on jossain ruudun ulkopuolella.

Lainatakseni Rojua vuodelta joku, "On poroporvarillista asua talossa ja syödä ruokaa."

[Jyrki Vainio]

Jos tämän keskustelun pohjana oli heitettyjä ajatuksia siitä, onko taiteen kenttä vasemmalle kallellaan, niin ehkä pieniä oireita sellaisesta on juuri sen tyyppiset asenteet, että jos joku asia ei ole avoimesti vasemmistolainen, niin se tarkoittaisi jotenkin sen olevan sitten ihan ÄÄRIoikeistolainen. Tämä tuskin pitää paikkaansa. Minä piirrän armeijan lehteen ja Partio-lehteen, mutta tosiasia on, että Suomessa enemmistö ikäluokan miehistä käy armeijan ja Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö (70,000 jäsentä). Kumpikin asia on niin suuri, että ei todellakaan ole ääri yhtään mitään, vaan mahdollisimman arkista, tavanomaista keskitietä.

Toisekseen, tekeekö sarjasta vasemmistolaisen/oikeistolaisen sarjan sisältö vai sen julkaisukanava? Minulla ovat nuo em. lehdet, mutta ketjussa aiemmin mainittu Timppa Mäkelä, jonka Minun elämääni leimattiin edellä porvarilliseksi, piirsi pitkään sarjoja vasemmistolehti Kansan Uutisiin. Eli siis kumpi näistä kertoo enemmän hänen poliittisista kannoistaan, vai onko sarjoilla poliittinen kanta, joka on tekijästään riippumaton?
(Vai onko tämä kaikki vain sitä Suomen perinnettä, että ammattitaitoisia piirtäjiä on niin vähän, että heitä palkataan jäsenkortteja kyselemättä lehteen kuin lehteen - näin tehtiin jo 1900-luvun alussa, jolloin työnantajina olivat hyvinkin poliittisesti virittyneet pilalehdet).

Mitä tulee edellä keskusteltuihin amerikkalaissarjoihin, niin Steve Canyonin oikeistolaisuus ei varmastikaan liity Korean sotaan saati toiseen maailmansotaan, vaan Vietnamin sotaan ja sarjan viimeisiin vuosiin: aikaan, jolloin suuri osa yhteiskunnasta oli hyvin avoimen sodanvastaista ja tämä sarja liputti edelleen valtion virallisten instituutioiden puolesta.
Sama ilmeisesti pätee myös Al Cappin Li'l Abneriin, vaikka en tiedäkään sarjan sisällöstä sen tarkemmin, miten tämä ilmeni. (Mutta myöhempinä vuosinaan Al Cappistä yritettiin tehdä konservatiivista talk show kiihkoilijaa, mutta tälle tuli joku seksiskandaali koulutytön kanssa, joka pysäytti nämä aikeet).

Yksi näkökanta, jota ei ole mainittu, on että on olemassa tietty väestösegmentti, jota voisi kutsua "nörttioikeistolaisiksi". Oikein perusnörttejä, jotka - nykyään etenkin nettikirjoituksissaan - ilmentävät hyvin jyrkän oikeistolaisia näkökantoja, ääri-individualismia ja heikkojen jättämistä jalkoihin. Tähän näyttäisi tyypillisesti yhdistyvän esim. pikkutarkka sotahistorian ja -teknologian harrastaminen, mahdollisesti myös aseet.
Tähän segmenttiin kuuluu myös sarjakuvaharrastajia, etenkin Amerikassa ja etenkin supersankarisarjakuviin liittyen. Tästä porukasta kumpuaa myös sen alan sarjakuvien tekijöitä, joten jos näitä arvoja näkyy myös ko. sarjakuvissa, se on tavallaan ihan luontevaa.

Perinteisestä mediaväestä, etenkin lehtipuolella, on Amerikassa suuri osa ollut heikäläisittäin liberaaleja, kuten nykyoikeistomedia siellä on kovaan ääneen kritisoinut. (Jotka liberaalitkin tietysti meikäläisestä eurooppalaisesta näkökulmasta ovat hyvin oikealla). Tämä on näkynyt esim. siinä, että perinteisesti valtaosa poliittisista pilapiirtäjistä on ollut demokraatteja eikä republikaaneja. Jopa enemmän kuin niitä julkaisevat lehdet. Että siellä onkin todettu, että jos jostain löytyy aidosti republikaaneja poliittisia pilapiirtäjiä, niille olisi helppo kultatie auki, koska lehdet sellaisia kaipaavat toisten vastapainoksi. (Nyttemmin niitä on sitten myös ilmaantunut, pari myös sarjakuvapuolella, kuten Huonoimmat stripit keskustelussa on todettu).
Aiemmin yksi harvoja poikkeuksia oli Jeff MacNelly, joka oli avoimen konservatiivinen. Tämähän teki myös strippisarjaa Shoe, jota julkaistiin meillä Ilta-Sanomissa. Minun näkemäni perusteella tämä oli kuitenkin hyvin lattea ja keskinkertainen tekele, enkä osaa sanoa, näkyikö tämä arvomaailma miten sen sisällössä.

[Otto Sinisalo]

Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...

"Mielipuoli" on aika hyvä luokittelu. Sim on toki tehnyt valtavan pioneerityön englanninkielisen maailman vaihtoehtosarjakuvan parissa, mutta sittemmin jokin antoi mitä ilmeisimmin periksi kaverin psyykessä.

[echramath]

Verojen autuaaksi tekevä vaikutus onkin Suomessa jonkinlainen kansallisuskonto.

Tuskin, koska täällä jopa työväestöä edustavat irwingoodmanit pääsevät karjumaan, että "verot vievät koko palkan kuitenkin", huolimatta siitä, ettei verotusaste täällä ole muita eurooppalaisia sivistysvaltioita olennaisesti isompi. Kumminkin verotuksen vaihtoehto on anarkokapitalismi ja sen kannattajat ovat joko ilkeitä tai tyhmiä tai parhaimmillaan molempia. Edes minarkiaa en näe kokeilemisen arvoisena järjestelmänä.

Ylipäätään vasemmisto–oikeisto sellaisenaan tuntuu 1900-luvulle sidotulta akselilta. Varsinkin Suomessa tuntuu siltä, että vasemmisto on se jotenkin määritelty juttu, oikeistolaisia ovat sitten kaikki jotka eivät ole vasemmistolaisia. Ulkomaalaisuusvastaisuus on jotenkin automaattisesti "äärioikeistolaista", vaikka pyrkisi samalla sosialisoimaan kaikki tuotantovälineet.

[Sanjo]

Mitenköhän Dave Sim pitäisi luokitella...äänekkäästi big business -vastainen ja taisi olla myös aktivoimassa sarjakuvantekijöille jotain ammattiliiton tapaistakin aikoinaan mutta toisaalta vaikuttaisi minusta monella tapaa aika libertariaaniselta...

Ei mielellään sijoiteta minnekään, jonnekin oikealle jos on ihan pakko anti-modernisminsa puolesta. Mies ei ole oikein linjassa vallitsevien länsimaisten arvojen kanssa.

Muuten oikeistolaisesta sarjakuvasta tulee mieleen näitä joitain mainittuja näennäisen epäpoliittisia sarjakuvia tyyliin Baby Blues ja Jere. Joita minä siis luen myös. Tuovathan ne kuitenkin esiin omanlaistaan maailmankuvaa...
Verrokkina voi kuitenkin käyttää vaikka USAn 50-luvun tai vaikka Francon Espanjan tai 30-luvun Saksan perusviihdettä, sitä osaa joka ei ole suoranaista propagandaa, kaikissa korostettiin tavallista idyllistä suht keskiluokkaista perhe-elämää ja paha maailma on jossain ruudun ulkopuolella.

Lainatakseni Rojua vuodelta joku, "On poroporvarillista asua talossa ja syödä ruokaa."

Tuli tuosta mainitsemastasi Francon espanjasta mieleen Älli ja Tälli, siis käsittääkseni ihan oikeasti fasistisen autortäärisen hallinnon aikana julkaistu viihdesarjakuva joka ei ole umpitylsä eikä keskity ihanteellisen perhe-elämän kuvaamiseen.