Oikeistolainen sarjakuva

[Olli T]

Olisiko Tintti, ainakin osittain? Tintin kaverit (Haddock ja Tuhatkauno) ovat varakkaita, virkamiehet (Dupond ja Dupont) ovat kyvyttömiä, kaikki ulkomaalaiset ovat vähintäänkin outoja ja kuuhunkin lennetään ennen venakkoja. Myönnettäköön että viimeisestä Tinttien lukukerrasta on luvattoman pitkä aika.

[Jiksi]

Kun en koskaan ole tätä kirjastosta lainannut, en ole varma miten se luokitellaan, mutta ilmeisesti Hannu Konttisen Tämä jumalten ala! kertoo mainosalasta ja kokoaa "Markkinointi & Mainonta -lehden sarjakuvia 1977–2006". Lisää näitä opuksia löytyy Konttisen sivuilta.

Eivätkö myös Dilbert ja B. Virtanen ole työelämästä kertoessaan sopivia esimerkkejä? Vaikka henkisesti päähahmot toisinaan kapinoivat työelämää itseään vastaan, he kuitenkin ovat valinneet ja pitäytyvät valkokaulusammatissaan (tai itse asiassa hieman kömpelö blue collar on heidän kohdallaan oikea nimitys)?

EDIT: No heh heh, Matti

Et ole koskaan kirjastosta lainannut tätä nimenomaista opusta vai yhtään mitään? 

[Jukka Laine]

Tämähän tuli sopivasti, vaikka supersankarit eivät olekaan vakavasti otettavia.

[Jiksi]

Olen toisinaan pohtinut, että sitcom jne. tv-sarjat ovat melko keskiluokkaisia kuvatessaan lähes järjestään ihmisiä, joilta ei puutu mitään.

Samalla tavoin Baby Blues, Jere tai Lassi ja Leevi ovat puitteiltaan hyvin keskiluokkaisia amerikkalaisia perhesarjoja. Keskiluokkaisuushan perinteisesti yhdistetään poliittisesti hieman oikealle.

[Antti Vainio]

Kukaan ei ole jostain syystä maininnut Frank Milleriä.  Pidän monestakin sen sarjakuvasta mutta en ymmärrä sitä sen maailmankuvaa ollenkaan, näyttää minusta puhtaalta fasismilta.

[Matti Karjalainen]

Kun en koskaan ole kirjastosta lainannut, en ole varma miten tämä luokitellaan, mutta ilmeisesti mainosalasta kertoo Hannu Konttisen Tämä jumalten ala!, joka kokoaa "Markkinointi & Mainonta -lehden sarjakuvia 1977–2006".

Et ole koskaan kirjastosta lainannut tätä nimenomaista opusta vai yhtään mitään? 

Hannu Konttinen luokitellaan ainakin Tampereella ihan muiden sarjakuvien pariin. Kuten jossakin Kvaakin kirjastoketjussa on käynyt ilmi, niin se on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaiken sarjakuvan kohtalo. Tietokirjallisuuteen ei päädy kuin muutama hassu opus, muistaaksen yhtenä tämmöisenä esimerkkinä Joel Andreasin "Koukussa sotaan" (historian luokka ysi) ja joissakin paikoissa myös Aino Sutisen "Taksi Kurdistaniin" (maantiedon luokka nelonen). Guy Delislen ja Joe Saccon sarjakuvia tämä ei koske, vaikka osa niistä on saanut lisäluokakseen nelosen. Hieman ristiriitaista, voisi joku sanoa.

[Curtvile]

Frank Milleria on minusta vaikea kategorisoida, toisaalta selkeän konservatiivinen mutta taas kuten NPRn haastattelussa toteaa:
amerikkalaiset ovat kuin hemmoteltuja kakaroita...meitä opetetaan uskomaan että kaikki näkökohdat ovat tasa-arvoisia..." ja jatkaa sujuvasti "viholliseen..joka on kuuden vuosisadan barbarian tasolla alistaen ja silpoen naisia....olemme taistelussa globaalia fasismia vastaan"[vapaa nopea käännös]
(noin kohdasta 30:30 eteenpäin)

Frank Miller kuulostaa muuten tässä aika pitkälti siltä miltä odotin Walter Kovacsin kuulostavan.

[Jyrkäle]

Olisiko Tintti, ainakin osittain? Tintin kaverit (Haddock ja Tuhatkauno) ovat varakkaita, virkamiehet (Dupond ja Dupont) ovat kyvyttömiä, kaikki ulkomaalaiset ovat vähintäänkin outoja ja kuuhunkin lennetään ennen venakkoja. Myönnettäköön että viimeisestä Tinttien lukukerrasta on luvattoman pitkä aika.

Ihmettelen, miksi Tintistä ei olla puhuttu enempää? Asiantuntijat, hoi! Minä en uskalla avata suutani täällä puhuakseni Tintistä, sillä aina on mahdollisuus että sanoo jotain väärin... Ja sitten... 

Alussao oli kuitenkin Tintti Neuvostojen maassa, joka on aivan hävytöntä propagandaa. Sen jälkeen on tietenkin tapahtunut irtiotto.

[Merrot]

Erinomainen aihe!

Tintti Afrikassa ainakin on myös selvästi oikeistolainen albumi. Tintistä täytyy kuitenkin mainita se, että sarjassa alkaa aika nopeasti näkymään yleinen humanismi ja kaikkien ihmisten kunnioitus. Ja ylempien sosiaaliluokkien edustajat esitetään monta kertaa pikemminkin vinosti hymyillen kuin ihannoiden. Itse tulkitsisin esimerkiksi Castafioren ivaamisen aika selkeästi naureskeluksi porvarillista maailmankatsomusta kohtaan. Eikös Haddock ole luonteeltaan aika vasemmistolainen hahmo ? Toisaalta tyypillisen ranskalaiseen (Ranska, ranskankielinen Belgia = sama asia   )tapaan paljastuukin että hän onkin jalosukuinen, eli on geeneiltään yläluokkainen. Ja sitten tosiaan hän jo scorettaakin itselleen perintölinnan.

Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, jossa työväenluokka muistetaan aina kuvata enemmän tai vähemmän sivistymättömänä karjana. Muutenkin sarjassa on harvinaisen tukeva imperialistinen, aristokraattinen ja teknokraattinen pohjavire. En keksi sarjasta mitään muuta epäporvarillista elementtiä kuin päähenkilöiden (ilmiselvä!   ) keskinäinen homoseksuaalinen jännite.

[[kivi]]

Ihmettelen, miksi Tintistä ei olla puhuttu enempää? Asiantuntijat, hoi! Minä en uskalla avata suutani täällä puhuakseni Tintistä, sillä aina on mahdollisuus että sanoo jotain väärin... Ja sitten...  

Alussao oli kuitenkin Tintti Neuvostojen maassa, joka on aivan hävytöntä propagandaa. Sen jälkeen on tietenkin tapahtunut irtiotto.

Herge ei missään nimessä ollut poliittinen henkilö, vaan, kuten kaikki hänet tavanneet kuvasivat, ikuinen katolinen partiopoika, melko lailla viaton. Hergen oppi-isä, työnantaja ja kuten nykyään sanottaisiin, manageri, pastori Norbert Wallez (jos oikein muistan nimen) sen sijaan oli hyvinkin oikealla poliittisesti. Hänen valtaansa Hergeen kuvastaa jopa se ettei Herge uskaltanut mennä uudelleen naimisiin. Joidenkin elämäkerturien mielestä Tintti Tiibetissä kertoo Hergen vapautumisesta isä Wallezin kuoltua, tällainen teema taisi muistaakseni esiintyä myös Hergen elämästä kertovassa elokuvassa.

Pitää muistaa että niin Tintti Neuvostojen Maassa, Tintti Afrikassa kuin Tintti Amerikassa edustavat maailmankuvaltaan senaikaista viikkolehtijournalismia pahimmillaan. Niitä ei koskaan ollut tarkoitettu jälkipolville, vaan päivittäisviihteeksi pienilevikkiseen katoliseen sanomalehteen. Vasta Sinisen Lootuksen myötä Herge oppi ymmärtämään vastuunsa, että sarjakuvilla on lukijoita myös tulevaisuudessa, ja nämä saattavat oppia asenteita sarjakuvista tai tuomita tekijän.

Asiasta on keskusteltu täällä enemmänkin, mm:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=printpage;topic=12292.0

Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, jossa työväenluokka muistetaan aina kuvata enemmän tai vähemmän sivistymättömänä karjana. Muutenkin sarjassa on harvinaisen tukeva imperialistinen, aristokraattinen ja teknokraattinen pohjavire. En keksi sarjasta mitään muuta epäporvarillista elementtiä kuin päähenkilöiden (ilmiselvä!   ) keskinäinen homoseksuaalinen jännite.

Blake & Mortimerin tekijä E.P. Jacobs on myös yksi Tintin piirtäjistä, ja monien Tinttien vaatteet ja taustayksityiskohdat ovat hänen suunnitelmiaan. Jacobs oli koulutukseltaan oopperalaulaja, ammatiltaan muotipiirtäjä ja hänen tuotannostaan löytyy omana aikanaan kaikkien aikojen pisin sellainen sarjakuva jossa ei ole yhtään naista edes sivuosassa. Bianca Castafioren hahmo on Hergen henkilökohtaista irvailua Jacobsin kustannuksella.

Monissa poikakirjoissa ei ole naisia, mitä ne suotta tekisivät hidastamassa juonta psykologia- ja tunnekuvauksilla? Blake & Mortimer on ennen kaikkea poikakirjatarinaa, samalla tavoin kuin Kapteeni E.W. Johnsin Biggles-kirjat, Jules Vernen seikkailut tai Karl Mayn seikkailuromaanit, joissa niissäkään ei juuri naishahmoja ole. Siihen aikaan ei vielä ollut kiintiöitä siitä, mitkä kaikki henkilöhahmot pitää muistaa ottaa mukaan.

K

[pertti jarla]

Sosiaalisesti rajoittuneet-sarjan käsikirjoittaja totesi luennoidessaan, että heidän sarjakuvansa on erilainen, koska tekijöiden maailmankuva on oikeistolainen. Ei se kyllä ainakaan satunnaisotannalla sieltä tule kovin selvästi esiin.

[Reima Mäkinen]

Oikeistolainen sarjakuva ei välttämättä pistä silmään, koska se on nykyarvojen mukaista. Tarkoitan tällä sitä, että elämme arvoiltaan suht oikeistolaisessa markkinatalousyhteiskunnassa ja ehkä sen asiaintilan hyväksymisen merkkinä voi pitää jo sitä, että systeemiä ei aktiivisesti kritisoi. Faktisestihan nykyään duunaritkin on taloudellisessa mielessä porvareita.

Eläkeläisistä puhumattakaan  . Niinpä Timpan Minun elämäni olisi siten hyvä nykypäivän vastine Tiitun sarjoille. Ainakin sen hepun ongelmat ja elämä siinä sarjassa näyttäytyvät kovin porvarillisina. Ehkä tähän porvarilliseen maailmankuvaan ja -ahdistukseen perustuu myös sen nuoremman polven suunnasta saama kritiikki. Minun elämäni sarjan "porvari" nukkuu huonosti, eikä syynä siihen ole todellakaan mikään vasemmistolaisista arvoista kumpuava maailmantuska, vaan oloneuvokset elämän sietämätön keveys.

Herge ei missään nimessä ollut poliittinen henkilö, vaan, kuten kaikki hänet tavanneet kuvasivat, ikuinen katolinen partiopoika, melko lailla viaton.

Kivi, hyvä. Partio on oikeistolainen järjestö ja partiolaiset ovat oikeistolaisia. Siten Partio-lehden sarjat voisi lukea oikeistolaisiksi. Ja voisi esitellä Jyrki Vainion suomen oikeistolaisimpana piirtäjänä (sillä hänellä on myös niitä militanttijuttuja   )

Muistan jonkun sarjakuvapiirien sisäisen kohun useamman vuoden takaa, jossa kiihtymyksen aiheena oli se piirtäjä (jonka nimeä en muista) joka piirsi jotain Sarvikuonojen maa -nimistä (tai jotain siihen suuntaan) sarjakuvaa ja joka piirsi myös enimmäkseen golfaus -aiheisia pilapiirroksia Playboyhin. Anyways, en muista muista mistä silloin kiisteltiin, muistan vain, että haukkumasanoina käytettiin sanoja "porvarillinen" ja "oikeistolainen".

Puhut Matti Remeksestä, mainosmiehestä, joka on sittemmin niittänyt mainetta myös dekkarikirjailijana. Hänen golf-aiheiset pilakuvansa Playboyssa voi tosiaan luokitella porvarillisiksi (koska golf on porvarien huvia). Kohu nousi noiden kuvien tiimoilta iltapäivälehdelle annetussa haastattelussa jossa Remes sanoi pilakuvien olevan piirtämisen F1-luokkaa ja sarjakuvan olevan sen rinnalla pikkupoikien puuhastelua. Tuo lainaus on nyt vetäisty hatusta, mutta sanoma oli joka tapauksessa tuo. Remeksen piirtämää Sarvikuonojen maata käsikirjoitti Pertsa Reponen. (nämä jutut löytynevät myös toisaalta Kvaakista)

Sosiaalisesti rajoittuneet-sarjan käsikirjoittaja totesi luennoidessaan, että heidän sarjakuvansa on erilainen, koska tekijöiden maailmankuva on oikeistolainen. Ei se kyllä ainakaan satunnaisotannalla sieltä tule kovin selvästi esiin.

Ei. Se että sarjan hahmot ovat IT/uusmediafirmassa töissä ei vielä tee heistä oikeistolaisia. Rividuunareita/koodareita/ ja jopa prekariaattia mielestäni edustavat. Mutta toisaalta naureskellaanhan siinä juurikin viherpiiperrykselle yms. köyhäilylle. Tässä mielessä Rojun esiin nostamat yhteiskunnassa vallitsevat oikeistolaiset arvot kyllä näyttäytyvät hienosti. Vaikka ollaan rupuhommissa, ei samaistuta työväenluokkaan vaan kuvitellaan että ollaan jotenkin parempia kuin muut... ja äänestetään kokoomusta.

Käytännössä Suomessa on (ollut) niin iso keskiluokka että sehän hautaa alleen sekä oikeiston että vasemmiston. Oikeistolaisia emme ole, vasemmistolaisiksi emme halua olkaamme siis demareita.  

[Lurker]

Eurosarjakuvasta on pakko mainita erittäin porvarillisena Black & Mortimer, ...

Black & Mortimer kuulostaa ainakin nimensä puolesta hyvinkin vaihtoehtoiselta!
;-)

Olisiko Tintti (...) kuuhunkin lennetään ennen venakkoja.

Jos Kuu on täynnä venakkoja, niin mielelläänhän sinne lentäisi!
;-)

Tintti-sarjisten rasismista ja oikeistolaisuudesta on keskusteltu paljonkin. Hyvä lähtökohta on tämä Jarin viesti.

[Merrot]

Black & Mortimer kuulostaa ainakin nimensä puolesta hyvinkin vaihtoehtoiselta!
;-)

Kesti hetken aikaa ennen kuin hokasin mitä tarkoitat.  Heh, jaa no jopas on nillitystä, haluat vissiin korostaa sivistyksellisiä luokkaeroja. Etsin sut käsiini vallankumouksen jälkeen niin katsotaan sit kuka huomauttelee ja kenelle    !

[Asko AA]

Tuli mieleen noi Suomi-korkkarit, varsinkin sisällisotaa ja "vaaran vuosia" käsittelvät finski-korkkarit lemusivat "fasisistista" hegemoniaa.

Kansalaissodan ja Vaaran vuosien Korkeajännitykset pyrkivät pikemminkin toteamaan ajan henkeä kuin pönkittämään jotain hegemoniaa. Avainhenkilöt ovat kommunisti Pekka ja jääkäriupseeri Vilho, jotka tuntuvat ärsyttävän aika tasapuolisesti niitä tahoja, joiden mielestä stoorien pitäisi olla enemmän kallellaan joko vasemmistolaisuuteen tai oikeistolaisuuteen. Keskeistä niissä on kuitenkin molempien osapuolien, heidän toimiensa ja keskinäisten jännitteidensä virittäminen tarinaan.

Tämähän on yksi perusongelma sarjakuvan mieltämisessä poliittisena. Jos esillä on jotain aatesuuntaa edustava hahmo, vaikka vain sivuhenkilönä, sen kuvitellaan liian helposti olevan heijastusta tekijän tai itse tarinan sitoutumisesta laajempaan aatekuvioon. Tässä mielessä korkkarien törnimäinen Kersantti Kivi on hyvin ristiriitainen sidekick-sankari -- ja aivan tarkoituksellisestikin. Sotilaslehtien arvosteluissa on kiivailtu siitä, kuinka korkkareissa suositaan "väinölinna-vääristymää" ja tehdään oikeistolaisista upseereista konnia tai pelkureita. Yllättävän innokkaasti ohitetaan Vilhon ja Kiven sankariteot ja -karisma. Niin kuin Tuntemattomassakin näin ollen Kariluodon, Kaarnan, Lammion ja kumppanien rohkeus ja kunnostautumiset.

Voin kuitenkin vakuuttaa, että "fasisistinen" hegemonia on heijastusta lukijan omista ennakkoluuloista (ja yliherkästä hajuaistista).