Sarjakuvalehden toimittaminen

[Lurker]

Mikä merkitys on sarjakuvalehden toimittamisella? Mitä työtä se oikein on ja onko se tärkeätä?

Miksi Aku Ankka jäi henkiin ja muut, kilpailevat sarjakuvalehdet, kuihtuivat ja kuolivat pois. Näkkäriarvostelussa todettiin näin:
Vuonna 1968 Akun ohella ilmestyivät myös Nakke Nakuttaja (1955–2002) sekä Retu ja kumppanit (1966–1974). (...) Yleinen mielipide oli, että Nakke oli jopa hauskempi lehti kuin Aku, mutta Akun tarinat vain olivat jostain syystä parempia.
(...)
Näin jälkeen päin on ilmiselvää, että Akun toimitustyö oli ylivertaista Nakkeen ja Retuun verrattuna. Myös sen kieli oli niin elävää, hauskaa ja mukaansatempaavaa, että se vei mennessään.

Nakella olisi ollut mahdollisuuksia, ja tavallaan se on yhä olemassa Tom & Jerry -lehtenä. Mutta tottahan se on, että aika kehno lehtiriepu se loppuvaiheissaan oli. Ansaitsi mennä.

Erinomainen toimitustyö ei silti välttämättä lehteä pelasta, jos vaikka Non Stopia muistellaan. Päätökset lehden jatkamisesta, menestyvänkin, tehdään joskus toimituksen ulkopuolella, kun keskitytään "ydinosaamiseen" ja vielä tärkeämpiin lehtiin.

Hyvä toimittaminen on silti aina lukijan etu. Kelpo suomennokset, oikoluku, materiaalivalinnat, lukijapalautteen ottaminen tosissaan jne.  Tärkeetä.

[Jukka Laine]

Retussa ja Nakessa oli lukijapalstat paljon ennen kuin Akun Oma Nurkka alkoi, ja lasten piirroksia julkaistiin kummassakin.

Akkis panosti sitten muuhun toimitukselliseen työhön.

[Lurker]

Retussa ja Nakessa oli lukijapalstat paljon ennen kuin Akun Oma Nurkka alkoi, ja lasten piirroksia julkaistiin kummassakin.

Nakke olikin ihan hyvin toimitettu ja erittäin menestyvä lehti "kulta-aikanaan". Sitten kun se toimittaminen repsahti, niin taso laski alle kaiken arvostelun. Paperin laatukin oli lopussa vessapaperia huonompaa.

Naken formaattikin oli ihan näpsäkkä, 50-luvun lakanalehti muuttui 60-luvulla hiukan Akkaria pienemmäksi. Tiedä häntä oliko ns. toimituksellinen ratkaisu. Eri hahmojakin oli vaikka muille jakaa, materiaali oli monipuolista.

[Reima Mäkinen]

Toimitustyötäkin on niin monenlaista, kuten voimme Marvelin lehtien apinalaatikoista lukea. Kaikki ei siis liity sisältöön, vaan toimituksissa tehdään myös markkinointiin ja talouteen liittyviä päätöksiä.
Mienkiintoinen ilmiö ovat nämä harrastuspohjalta toimivat/toimineet, mutta hyvinkin ammattimaisiin tuloksiin yltäneet kustantamot Apollo ja Punainen jättiläinen.

[Jukka Laine]

Nakke olikin ihan hyvin toimitettu ja erittäin menestyvä lehti "kulta-aikanaan". Sitten kun se toimittaminen repsahti, niin taso laski alle kaiken arvostelun. Paperin laatukin oli lopussa vessapaperia huonompaa.

Muistan saman yhtiön aikuisten lehdestä Naken mainoksen 70-luvulta:
Nakkea tekemässä on isiä ja äitejä. Eivät he halua antaa lastensa käsiin huonoa lehteä.

[Timo Ronkainen]

1950-luvun Nakeissa oli kumman lyhyet puhekuplatekstit. Semmosta töksäyttelyä, kolmen sanan lauseita ja isolla kirjasimella. Oli ehkä tahallista ja suunnattu pikkulapsille. Akua tehtiin (ja tehdään) niin, että teksteistä saattoi nauttia vähän vanhemmatkin, jopa aikuiset, jolloin lukijapohja laajenee automaattisesti = isompi levikki. Naken lukijoina oli yhä pienemmäksi jäävät lapsisukupolvet. Viiskytäluvulla oli vielä suuret ikäluokat ja sitten  jokainen seuraava sukupolvi oli pienempi ja kun lukijoiden ikähaitari on toimituksellisesti pidetty jossain 3-8 välillä, niin...

Timo

[[kivi]]

Muistan saman yhtiön aikuisten lehdestä Naken mainoksen 70-luvulta:
Nakkea tekemässä on isiä ja äitejä. Eivät he halua antaa lastensa käsiin huonoa lehteä.

Niin, valitettavasti ne isät ja äidit eivät sitten kuitenkaan olleet hyviä kääntäjiä, tai osanneet karsia huonoja sarjoja pois; riitti kunhan lopputulos oli tarpeeksi vetinen ja ketään loukkaamaton. Nakke olikin parhaimmillaan sellaisten lukijoiden keskuudessa, joille tarinan juonta tärkeämpiä ovat iloisen väriset kuvat ja huokoinen paperi johon oli hyvä sutata kynillä ja jota saattoi syödä.
;-)

Hyväkin toimitus kaatuu helposti siihen, ettei työstä makseta kunnollista palkkaa. Esimerkiksi Egmontin tuotanto vilisee esimerkkejä siitä, kuinka nakkirahoilla ei kerta kaikkiaan viitsitä käyttää yhtään ylimääräistä aikaa siihen, mikä olikaan tarinan vitsi, tai mitä jokin kielikuva todella tarkoitti. Kuitenkin toimitus on täynnä ihmisiä joille sarjakuvat ovat vakava harrastus ja tärkeä asia; onko sitten oikein luottaa siihen että työ tulee tehtyä kunnolla pelkästä rakkaudesta vaikka siitä ei saa rahallisesti riittävää korvausta, sitä en tiedä..?

Kivi

[Tertsi]

Mitä muuten sarjakuvan kääntämisestä maksetaan per sivu/per albumi?

[Lurker]

Timon viestiin viitaten: Jarillehan oli tainnut jäädä melkein traumat Naken järjettömän runsaasta huutomerkkien käytöstä.

Ettei nyt menisi ihan Nakke-keskusteluksi, vaikka aihe meille niin rakas onkin, niin yritetään nyt löytää muitakin esimerkkejä...

Lasten Maailma -jutussa vedettiin aika pitkät linjat, lopussa vähän improvisoiden siitä, kuinka kauan jokin lehti voi evolutionäärisesti elää muuttuvassa maailmassa. No, tässä tapauksessa kyse ei ollut niinkään "samasta" lehdestä vaan sen toimituksellisesta inkarnaatiosta tai kustantamon linjasta julkaista tietyntyylistä lehteä.

[[kivi]]

Mitä muuten sarjakuvan kääntämisestä maksetaan per sivu/per albumi?

Riippuu aivan kustantamosta. Jotain voi päätellä siitä, että parhaiten maksavat tahot myös keräävät eniten kiitosta korkeatasoisesta käännös- ja toimitustyöstä.

Mitä taas toimeentuloon tulee, hyväkin palkka on liian pieni jos työtä ei kyetä tarjoamaan niin paljon kuin sitä pystyisi tekemään.

Mielelläni vastaisin tarkemmin, mutta sarjakuvasuomentajana pääasiassa Aku Ankka -lehdessä ja AA Taskukirjoissa yli 10 vuotta toimittuani minua sitoo vaitiolovelvollisuus.

Kivi

[Reima Mäkinen]

Riippuu aivan kustantamosta. Jotain voi päätellä siitä, että parhaiten maksavat tahot myös keräävät eniten kiitosta korkeatasoisesta käännös- ja toimitustyöstä.

Mutta ei kustantamo kiitoksella elä. Väittäisin että pelkästään käännöksen ja toimitystyön laatun panostamalla ei välttämättä kauheasti nosteta levikkiä, tai edes pidetä syöksykierteeseen joutunutta läsyä hengissä. Paskasti (siis tosi halvalla) toimitettukin sarjakuva tekee kyllä kauppansa, jos vain tuote muuten sopii markkinoille. Korkea laatu on siis vain kustantajan hyvyydestä (tosi harvoin) tai työntekijöiden (niiden harrastajien) selkänahasta tuotteeseen sukeutuva omiinaisuus. Negatiivisia esimerkkejä en nyt viitsi nostaa, mutta kuluttajan kannalta positiiviselta puolelta mainittakoon vaikka Watchmen/Vartijat. Ei siinä varmaan montaa eurosenttiä jäänyt kääntäjälle urakasta tunnissa käteen.

[[kivi]]

Mutta ei kustantamo kiitoksella elä. Väittäisin että pelkästään käännöksen ja toimitystyön laatun panostamalla ei välttämättä kauheasti nosteta levikkiä, tai edes pidetä syöksykierteeseen joutunutta läsyä hengissä. Paskasti (siis tosi halvalla) toimitettukin sarjakuva tekee kyllä kauppansa, jos vain tuote muuten sopii markkinoille. Korkea laatu on siis vain kustantajan hyvyydestä (tosi harvoin) tai työntekijöiden (niiden harrastajien) selkänahasta tuotteeseen sukeutuva omiinaisuus.

Jep jep. Minkä vuoksi tuotteen laatu on paikka mistä sopii säästää, mutta esimerkiksi mainos- ja markkinointikuluja ei tarvitse kyseenalaistaa?

Se, mikä menestyy milloinkin, on niin monen tekijän summa ettei siinä investoinnit tai rahan puute kuitenkaan ratkaise. Pitää olla oikea tuote oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja sitten sen pitää löytää kohderyhmänsä näiden omia kanavia myöten kuitenkaan poikkeamatta sellaisille kanaville jotka kohderyhmälle ovat "vääriä". Vasta kun tämä ikiliikkuja saadaan pyörimään omalla painollaan, voidaan toivoa että mikäli ei suorastaan tehdä vääriä valintoja - mainosteta uutta Asterix-albumia Ratto-lehdessä ja Poliisi-TV:n mainoskatkolla - saadaan keskinkertaista huonompikin tuote myymään isona bulkkina.

Perinteisestihän meillä ei ole mitään tietoa siitä, minkä takia jokin sarjakuva myy ja joku toinen ei. Kautta historian vuodesta 1951 alkaen Aku Ankan toimitus ja julkaisija (Sanoma, SMF) ovat olleet aivan huuli pyöreänä ja ihmetelleet miten kummassa Akkarista tuli niin suosittu ja yrittäneet keksiä sille milloin mitäkin selityksiä, Otava ei ensinkään tiennyt mitä tehdä kun Tinttejä ja Lucky Lukeja yhtäkkiä haluttiinkin ostaa joka kyläkaupasta. Semic ja sen jo mainittu seuraaja eivät oikeastaan näe mitään eroa Calvin&Hobbesin, Far Siden ja Myrkky-lehden Pera Pervon seikkailujen välillä, noin niinkuin myytävänä tuotteena - miksi niihin pitäisi panostaa eri tavalla tai joihinkin jopa enemmän?

Ja miksi Agentti X9 oli hyvä, mutta 70-luvun Sarjakuvalehti aika roskaa? Miksi Tex Willer oli suositumpi kuin Hopeanuoli? Miksi Jippo-lehdessä sarjakuvat olivat sitä huonointa antia?

Non-Stop kuoli siihen, että se julkaisi liian paljon sellaista materiaalia jonka samaan aikaan sai jo albumina. Tintti ja Picarot oli valitettavasti viimeinen naula arkkuun.

 

Negatiivisia esimerkkejä en nyt viitsi nostaa, mutta kuluttajan kannalta positiiviselta puolelta mainittakoon vaikka Watchmen/Vartijat. Ei siinä varmaan montaa eurosenttiä jäänyt kääntäjälle urakasta tunnissa käteen.

Watchmeniin suomeksi pätenee sama kuin Jalavan Sandmaneihin - kyseessä on tuote joka kaikilla harrastajilla on jo alkukielellä, ja jonka kohderyhmä ei varmaan juuri kasva siitä että se tuodaan englantia osaamattomien lukijoiden keskuuteen. Kuriositeettijulkaisu siinä missä Barks Libraryn toimittaminen suomeksi - siis, sehän ei ole "alkuperäinen Barks-kirjasto" enää sitten kun se on käännetty ja uudelleen tekstattu, onpahan vaan joku mustavalkokäännös.

Pessimistisyyden puuskassa ajattelee hän,

Kivi

[echramath]

Mitä työtä se oikein on

Tähän ei vielä tullut vastausta. Mitä sarjakuvatoimittaja tekee, ihan käytännössä, mistä tyypillinen työpäivä koostuu?

[Jiksi]

Watchmeniin suomeksi pätenee sama kuin Jalavan Sandmaneihin - kyseessä on tuote joka kaikilla harrastajilla on jo alkukielellä, ja jonka kohderyhmä ei varmaan juuri kasva siitä että se tuodaan englantia osaamattomien lukijoiden keskuuteen.

Kovakantinen myytiin silti aikanaan loppuun ja elokuvan myötä Egmont julkaisi sen myös pehmeäkantisena.

Harrastajana minä kuulun niihin, jotka ostavat mieluumin suomalaisen julkaisun.

[[kivi]]

Harrastajana minä kuulun niihin, jotka ostavat mieluumin suomalaisen julkaisun.

Mutta yleisen käännöstason takia pitää usein ostaa silti myös alkuperäinen että tietää mitä tarinassa puhuttiin. Tai purra hammasta ja tukkia korvissa huutava ääni, joka kertoo että taas on idiomi käännetty sanasta sanaan ja yrittää ehdottaa mitä kuplissa alunperin luki.

Oon vahvasti sitä mielipuolta, että muutamankin vieraan kielen opettelu on pieni hinta siitä, ettei tarvitse lukea käännösjulkaisuja. Kyse ei ole ainoastaan sarjakuvista, myös dekkari- ja ihan oikeakin kaunokirjallisuuskääntäminen on kehittynyt entisaikojen hyväntahtoisen osaamattomasta mutta huolella toimitetusta häpeällisen huolimattomaksi ja täysin toimittamattomaksi.

Eräs kotimainen kirjailija jopa kerran päissään totesi, että hänestä "Matoisa lankku" tavoittaa hyvin englanninkielen sanan Wormwood hengen. No tuskin. Wormwoodhan on hulluruoho, koiruoho ja tarkoittaa myös katkeraa pettymystä.

Siinä ei kovat kannet paljon auta. Sialle rusetti ja kultarengas kärsään.
:-(

Kivi