Aku Ankan taskukirjojen erikoisjulkaisut

[Henendo]

Miqz puhelikin jo aiemmassa viestissä Taskarin sankarit 2 - Oikeuden puolustajat -opuksesta. Käytäntöni on, etten arvostele kokoelmaopuksia, jotka sisältävät aiemmin julkaistuja sarjoja, tarina tarinalta. Näin ollen teen vain pienen listan kirjan hyvistä ja huonoista puolista.

Hyvät puolet:
+ Sisältää muutamia hyviä tarinoita
+ Sisältää ennenjulkaisemattoman klassikon
+ Mukana saa hienon keräilykotelon

Huonot puolet:
- Suuri osa tarinoista on tuoreita tapauksia
- Jos nämä sarjat edustavat tyylilajinsa parhaimmistoa, täytyy huolestua
- Taikaviitta valtaa täysin kirjan (odotetusti)
- Superhessu jää taka-alalle (odotetusti)
- Hahmokavalkadi on valitettavan pieni (odotetusti)
- Hinta on järkyttävä tarinoiden tason ja tuoreuden perusteella

Huonojen puolien keksiminen oli syystä tai toisesta helpompaa.

[Roomalainen kynttilä]

Ehdin jo miettiä, ostaisinko vai en, mutta taidan luottaa kahteen edelliseen viestittäjään ja säästää viattomat seitsemän euroani.

[OP]

Pyh ja pah. Oikeuden puolustajia odotin neljästä osasta kaikkein vähiten, mutta ihan vain sen takia, että muut aiheet herättivät enemmän mielenkiintoisia ajatuksia. Tämä taskari oli kyllä silti aikamoinen pettymys.

Oikeastaan kirjaasa oli vain neljä tarinaa, joista voin sanoa pitäneeni (eivt ole parhausjärjestyksessä):
Taikaviitta ja tuntematon sankari - Hieno, nykyaikainen Taikistarina Faracilta. Cavazzano loistaa piirroksillaan.
Taikaviitta ja salakuuntelija - Martina on hyvä käsikirjoittaja, yksinkertainen ja selkeä juoni, mutta silti hyvin tehty. De Vita on mahtipiirtäjä.
Kuumaa kemiaa - Omistan myös taskarin 314, josta tarina myös löytyy. Mårdøn Smet on todella omalaatuinen piirtäjä - tyyli on todella upea. Täytyy toki kehua myös Andreas Pihlin käsikirjoitusta.
Likainen kaupunki - Ennen julkaisematon klassikko oli maittava pala. Ei mikään superhieno, mutta kuitenkin parempi kuin suurin osa pokkarin sarjoista.

Sitten kirja noin yleensä...
Pelkkää supersankarisarjakuvaa! Luulin, että kun on kyse oikeiden puolustajista, mukana ovat myös poliisivoimat! Mutta että vain Taikista, Superhessua ja muutama muu tarina päälle! Taikaviitta on toki hyvä hahmo, mutta kun tarinat tässä opuksessa on valinnut joku kaistapää. Kaikki kolme Superhessun seikkailua olivat surkeuden huippu.
Toivon todella, että seuraava sarja osa, Etsivä löytää, sisältää parempia sarjoja niin ankkain kuin hiirten puolelta, eikä vain jotain ATPtä (tästä tarinasarjasta siis en välitä tipan tippaa)!

[Henendo]

Toivon todella, että seuraava sarja osa, Etsivä löytää, sisältää parempia sarjoja niin ankkain kuin hiirten puolelta, eikä vain jotain ATPtä (tästä tarinasarjasta siis en välitä tipan tippaa)!

Toivottavasti mukana olisivat Rankku Kanuuna sekä etsivä Kaasi kumppaneineen. Kaiken kruunaisi joku ehdottoman klassinen Mikki-dekkari (ennennäkemättömän klassikon paikalle olisi nyt ehkä hyvä sauma saada jotain tällaista?).

[OP]

Toivottavasti mukana olisivat Rankku Kanuuna sekä etsivä Kaasi kumppaneineen. Kaiken kruunaisi joku ehdottoman klassinen Mikki-dekkari (ennennäkemättömän klassikon paikalle olisi nyt ehkä hyvä sauma saada jotain tällaista?).

Itse en olisi Rankun puoleen kovin innoissani, mutta Kaasi ehdottomasti mukaan! Voi vain toivoa, että klassikon paikalla on ehta Mikki-dekkari, ja muutenkin kunnolisia Mikin salapoliisintöitä vanhoilta mestareilta. Aika näyttää...

[Koninkaulus]

Oli kyllä aikamoisen onneton tämä supersankariosa. Faracin tarina ja muutama muu olivat kokoelmateokseen pääsyn arvoisia, mutta iso osa sarjoista oli semmoista tusinakuraa, että uudelleenjulkaisu on lähinnä noloa. Superkarhut, Sähäkkä superroisto...anteeksi vain, mutta luulin, että tässä ei ollut tarkoitus esitellä Taskarihistorian huonoimpia supersankaritarinoita.

Ennenjulkaisematon Taikis vuodelta -89 oli kirjan toiseksi vanhin tarina...Minun mielestäni tällaisessa koosteessa mennään pahasti metsään, jos valtaosa tarinoista on julkaistu viimeisen kymmenen-viidentoista vuoden aikana. Haluan nähdä vanhoja klassikoita täydellä värityksellä, ja tuoreemmista tarinoista vain sellaisia, jotka tasonsa puolesta mukaan sopivat. Tämä oli melkoinen fiasko.

[Henendo]

Taskarin sankarien kolmas osa, Etsivä löytää, on ilmestynyt. Ja voi, mitä herkkua se olikaan! Kyllä nyt sain sitä, mitä tilasin: rytinällä klassisia Mikki-dekkareita! Annan jokaisesta tarinasta lyhyen kommentin. Kiinnittäkää huomiota siihen, millaisia herkkupaloja sisällysluettelosta löytyykään.

Mustan aaveen arvoitus, Guido Martina - Romano Scarpa, AATK 55 + erikoisnro Kalin kynsi
Mikki-dekkarien aatelia! Klassikkojen klassikko! Jokaisen Taskarin ystävän tulisi joskus saada lukea tämä tarina.
Perijätär pulassa, Bob Langhans - Pier Dario Pennati, AATK 221
Heikompi tuotos, muttei sentään aivan toivoton. Tämä on tanskalainen Aku-dekkari, joten sen saattaakin arvata.
Väärän rahan verstas, Gian Giacomo Dalmasso - Massimo De Vita, AATK 84
Lyhyehkö, mutta sujuva Mikki-dekkari. En kutsuisi tätä klassikoksi, mutta hyvää tavaraa silti.
Välineurheilua, Rudy Salvagnini - Andrea Lucci, ensijulkaisu
Kappas, kirja sisältää peräti kolme ennenjulkaisematonta tarinaa! Tosin kaksi niistä on yksisivuisia Rankku Kanuuna -hupailuja. Tämä on Rankuista ensimmäinen. Ei huvita.
Menetetyn muistin tapaus, François Corteggiani - Giorgio Cavazzano, AATK 191 + Ankantekijät 8
Enpä nyt tiedä, oliko tämä oikea valinta kirjan pitkäksi Rankku-seikkailuksi, mutta hyvin sain sen nieltyä. Hauskuuttakin löytyy.
Neljäs ulottuvuus, Romano Scarpa, AATK 73 + erikoisnro Kalin kynsi
Mikki-dekkarien aatelia! Klassikkojen klassikko! Jokaisen Taskarin ystävän tulisi joskus saada lukea tämä tarina. Tämä on yhtä klassinen tapaus kuin kirjan aloittanut Mustan aaveen arvoitus. Sarjan loppukahakka kuuluu ehdottomasti henkilökohtaisiin suosikkeihini.
Kadonnut pakettiauto, Guido Martina - Romano Scarpa, AATK 59
Sujuva Mikki-dekkari. Sisältää aiempia vähemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta korjaa sen muilla ominaisuuksillaan.
Etsivä-ässät, Gianfranco Cordara - Emilio Urbana, ensijulkaisu
Toinen ensijulkaisunsa saava yksisivuinen Rankku. Ei edelleenkään huvita.
Rouva Tuppuraisen arvoitus, Gianfranco Cordara - Lara Molinari, AATK 238
Löytyy täältä vielä toinenkin pitkä Rankku-sarja. Mukavaa jälkeä. Harmi vain, että ne parhaat Rankut jäivät uupumaan kirjasta.
Salaperäinen herra Mosteri, Guido Martina - Giovan Battista Carpi, AATK 36 + Teema 7
Toinen Akun tähdittämä sarja kirjassa, ja samalla viimeinen. (Joku voisi tosin sanoa, ettei Aku tähdittänyt sitä ensimmäistäkään) Tämä tarina onkin taasen loistavaa työtä. Martina pitää taitavasti kylvämänsä erikoisuudet hallinnassa.
Katalat korukaapparit, Guido Martina - Romano Scarpa, ensijulkaisu
No jaa, tämä oli pienoinen pettymys. Onko kaikki hyvät Mikki-dekkarit jo julkaistu?

Tästä paketista löytyy paljon Guido Martinan ja Romano Scarpan jälkeä. Vaikka kaikki tarinat eivät yltäneetkään kovin korkealle arvosteluasteikossani, löytyy tästä niitäkin, jotka kohosivat niin ylös, että korvaavat helposti muiden puutteet. Suosittelen erityisesti niille, jotka arvostavat vanhoja, italialaisia, Mikki-dekkareita.

[Janne]

Onko kaikki hyvät Mikki-dekkarit jo julkaistu?

Scarpan kohdalla varmaankin, vaikka veikkaan, että mehen 1990-luvun huippupitkissä Mikki-tarinoissa voisi olla potkua. Sen sijaan Bottaron, Chierchinin, De Vitan ja Carpin huippu-Mikkejä on takuuvarmasti tusinoittain julkaisematta. Varmaan myös Cavazzanolta löytyisi jotain kiintoisaa.

[Miqz]

Joo, vaikka sisältö on per se timanttia, mulla pisti silmään se, että monet tarinat saivat jo kolmannen julkaisunsa. Muutaman kohdalla jopa aika nopeasti, mm. menetetyn muistin tapaus.

[OP]

Joo, vaikka sisältö on per se timanttia, mulla pisti silmään se, että monet tarinat saivat jo kolmannen julkaisunsa. Muutaman kohdalla jopa aika nopeasti, mm. menetetyn muistin tapaus.

Siltä vaikuttaa, Menetetyn muistin tapaus on mielestäni todella hieno tarina mutten olisi kaivannut sitä tähänkin opukseen.

Kehveli, unohdin koko taskarin. Pitää käydä huomenna ostamassa.

[OP]

Etsivä löytää oli tosiaan perin mukava paketti, vaikkei kesäkuun teemanumeron tasolle ylläkään.

Kaikki Mikki-dekkarit olivat oikeita helmiä, varsinkin Mustan aaveen arvoitus parivaljakolta Martina ja Scarpa.
Rankuista yksisivuiset olivat selvästi täytetarinoita, jotta taskariin saadaan 400 sivua. Huonoja molemmat. Pitkistä tarinoista taas Menetetyn muistin tapaus oli loistava, kun taas Rouva Tuppuraisen arvoitus kaamea tarina.
Kahdesta Aku-tarinasta Perijätär pulassa sopi tähän taskariin vallan mainiosti, vaikkei kovin ihmeellinen ollutkaan. Salaperäinen herra Mosteri sen sijaan ei ollut kovin salapoliisimainen, alkua lukuun ottamatta. Muuten oiva tarina.

Paras Sankarit-opus tähän mennessä. Seuraavaa odotan neljästä kaikkein eniten, toivottavasti on hyvä.

[Koninkaulus]

Scarpan kohdalla varmaankin, vaikka veikkaan, että mehen 1990-luvun huippupitkissä Mikki-tarinoissa voisi olla potkua.

Vaan kun eipä todellakaan ole edes kaikkia Scarpan 60-luvulla itse kirjoittamia Mikkejä meillä julkaistu. En tiedä, miten paljon missäkin näistä on dekkarointia, mutta huikeita tarinoita ovat varmasti:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++257-AP
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++288-AP
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++596-AP.
Tämäkin tarina sietäisi saada uusintajulkaisun jossakin kirjassa, joka jonkun olisi jostain mahdollista joskus löytääkin...

Myös 70- ja 80-luvuilta on julkaisematta paljon Scarpan käsikirjoittamia Mikkejä, jotka näyttävät hyvin houkuttelevilta. Muutamia esimerkkejä:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1047-C
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1073-A
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1114-B
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1252-A
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1301-A
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1447-A
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TP++++6-1
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1468-AP
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1536-A

Sitten tosiaan ovat nämä Jannen mainitsemat superpitkät 90-luvun tarinat, jotka kieltämättä kiinnostaisivat rutosti. Laitetaan jokerikorttina vielä tämä mielenkiintoisen oloinen aikakonetarina.

Ja tässä eivät todellakaan ole kaikki Suomessa julkaisemattomat Scarpan hiiritarinat, jokainen voi käydä Inducksista tutkimassa, millaista herkkua vielä on täällä näkemättä. Sieltä löytyy vielä esimerkiksi vino pino tarinoita, joissa Kuru Korppi on pääosassa. Muidenkin käsikirjoittamissa tarinoissa on tuon jo mainitun 90-luvun aikakonejutun lisäksi erittäin paljon muitakin, jotka näyttävät huomattavasti kiehtovammilta kuin esimerkiksi tämä nyt julkaistu lyhykäinen ja vaisu Guido Martinan tarina. Ei pidä ymmärtää väärin, toki on aina upeaa, kun Scarpaa ja/tai Martinan Mikkiä julkaistaan, mutta kun selvästi niin paljon parempaakin olisi vielä julkaisematta, niin harmittaa.

Kirjan ainoa ensijulkaisunsa saanut pitkä tarina oli siis jonkinlainen pettymys. Muita huomioita:

— Mukana on Romano Scarpan paras tarina kautta aikain, Neljäs ulottuvuus. Vanhaan suomennokseen tottuneelle uusi käännös vaatii totuttelua, ja joissakin kohdissa pidän enemmän vanhasta, mutta onhan tämä tavallaan toki parempi. Suurin ongelma tässä on kuitenkin väritys. Kokonaan väritetty tarina on sinällään ajatuksena jees, mutta nyt värit eivät matchaa. Katsokaa vaikka hahmojen vaatteita tai, huoh, Mikin kasvoja, joiden sävy vaihtuu kahden sivun välein. Sietämätöntä.
— Mustan aaveen arvoitus on niin ikään fantastinen tarina ja uudelleenjulkaisunsa ansainnut, mutta tähän on sitten revitty jostain Mikille epäitalialainen kokobeige naama. Myös uusi suomennos tökkii paikoin tässäkin. Taksimatkaan liittyen mainittavat rahasummat ovat aivan päin honkia tässä uudessa käännöksessä. Alkuperäisessäkään suomennoksessa summat eivät vastanneet kuvia, mutta olivat sentään toisiinsa nähden loogisia. Tässä niissä ei ole mitään järkeä.
— Tarinoiden taso vaihtelee taas paljon. Edellämainittujen lisäksi Martinan klassikot Kadonnut pakettiauto ja Salaperäinen herra Mosteri ovat tietenkin ensiluokkaisia, samoin kuin Corteggianin Menetetyn muistin tapaus, joka tosin julkaistiin uudelleen vasta muutama vuosi sitten. Dalmasson ja De Vitan Väärän rahan verstas on myös mainio, vaikkei sitä kaikkien aikojen Mikki-dekkarien joukkoon voikaan laskea. Sen sijaan Perijätär pulassa ja Rouva Tuppuraisen arvoitus ovat tarinoita, joita ei missään nimessä olisi tarvinnut toista kertaa julkaista.
— Sisällysluettelossa on saavutettu varmasti jonkinlainen ennätys virheiden määrässä. Emilio Urbanon nimi on kirjoitettu väärin. Rankku Kanuunan italiankielinen nimi on kirjoitettu väärin. Kaiken kukkuraksi Taskarin erikoisnumero Kalin kynsi on kirjan mukaan ilmestynyt vuonna 1988 (oikeasti kymmenen vuotta myöhemmin). Virhe toistuu kahteen kertaan.

[Jari Lehtinen]

Mitä, ei Altacrazin karkuria? Kokoelma olkaatten mitätön.

[Henendo]

Mitä, ei Altacrazin karkuria? Kokoelma olkaatten mitätön.

Vastahan se julkaistiin Taskarin teemanumerossa 14, Laki ja järjestys.

[Janne]

— Mukana on Romano Scarpan paras tarina kautta aikain, Neljäs ulottuvuus.

Paljon sanottu, mutta ei kovin paljon liikaa. Tarinaa lukiessa tuli tunne, että tätä ei voi ylittää. Mielikuvituksekas olisi ehkä paras sana kuvaamaan seikailua. Mutta on niitä muitakin yhtä hyviä...

Julkaisemattomat Scarpan Mikki ( ja miksei myös Ankka)-tarinat ovat pääsääntöisesti varmasti roimasti yli keskiarvon. Perustan aiemman väittämäni sille, että viime vuosina julkaistuissa Scarpa-tainoissa on mukana ollut yllättävän monta keskinkertaista seikkailua mukana. Ehtymättömänä pidetty Scarpan julkaisemattomien tarinoiden runsaudensarvi alkaa siis osoittaa ehtymisen merkkejä. Syy, miksi odotan eniten juuri 90-luvun pitkiltä tarinoilta, on se, että niitä on julkaistu tähän mennessä ainoastaan yksi. Syy muiden julkaisemattomuudelle ei takuulla ole niiden huonous, vaan niiden pituus.