Kuusikymmentäluvulla olisi ollut absurdi ajatus, että natsit voisivat nousta uudelleen niin, että niitä vastaan tulisi jälleen taistella.
Ollaan luettu aivan eri historiateoksia siis.
Italiassa ja jenkeissä on juurikin nousun aikaa, Rockwell & co.
Iso osa hipeistäkin flirttaili vähintään yhtä häpeämättömästi kuin Bowie 70-80luvulla.
Ja nyt en yritä dissata jiksiä. Monin tavoin maamme on lintukoto ja miksi kutsun suurinta osaa järkkäreistäkin cosplayaajiksi, voin omakohtaisesti kertoa että on ihan tavallista olla yleisötilaisuudessa niin että 2 kääntöveistä on näkyvissä ja nämä toivottavat korkeintaan tervetulleeksi.
(kyllä, yleensä siviilissä kannan aina useampaa teräaseeksi laskettavaa työkalua mukana)
Kummaksi se menee silloin kun itse kävelen tapahtumaan, baariin tai vaikka huvipuistoon eikä kukaan reagoi mutta kaveriini jonka perimässä on ~10% romanivähemmistöä tsekataan. Aina.
Me kun emme uutisoi täällä edes omia poliittisen väkivallan tekoja, saati maailman. Laskemme mihin liioittelua tai uutisoinnin vähyydestä johtuen allegoria on vieras. Saatamme tajuta neuvostoscifissä miten ovelasti kierretään sensuuria ja kerrotaan yhteiskunnan epäkohdista, 2000ADssa tai amerikkalaisessa supersankarisarjakuvassa siitä tulee päälle liimattua ja comicsgaten vikisijöiden mukaan politisoitua.
Eivätkä ne lue. Eivät Spiegelmania, eivätkä muutakaan.
Tällä hetkellä kannattaa lukea vaikkapa George Takein(omiin kokemuksiin perustuva) They called us the Enemy sarjakuva amerikkalaisista keskitysleireistä 1940-luvulla. Niitä on nykyäänkin Yhdysvalloissa.
Tuhoamisleirejä ei.
Vielä.
Ongelma on sama, ne jotka pitäisi saada lukemaan eivät niin tee ja luotetaan (minusta) sokeastimutuun ja ihmisten hyväntahtoisuuteen eikä uskota että olemme vain taikauskoisia laumaeläimiä.
Itse en erottele totalitaristisia järjestelmiä nykyisin nousussa olevan äärioikeiston enkä äärivasemmiston välillä. Eivät saa ymmärrystäni, eivätkä ansaitse vuoropuhelua.
Se on rajattu vain ihmisoikeuksiin pohjaaville tahoille.
