Supersankarisarjakuvien sisältämä politikointi on oikeastaan aika väsynyttä, koska se on yleensä aina fasismisatiiria tai -ironiaa tai jotain sellaista. Übersmench! Olisivat vaan ihan reilusti fantasiaa ja satua, koska ei niillä oikean maailman kanssa ole oikein mitään tekoa, edes allegorisesti. Watchmen olkoon poikkeus, siinä juttu toimi.
V niin kuin verikosto olikin sitten jo ihka selvä anarkismin tutkielma.
...
ei itse asiassa, niissä on liikuttu alunperin päivänpolttavissa aiheissa eikä aina edes allegorisesti.
Supersankarien sota akselivaltoja vastaan alkoi aiemmin kuin Helmi sataman iskun jälkeen.
1950-luku oli hyssyttelyä ECn kaaduttua kaikessa sarjakuvassa mutta moni supersankarisarjakuva on peripoliittinen.
Tämän ne meistä jotka 70-lukua ja 80-luvun alkua muistavat itse asiassa tietävät, osa vain kaunistelee muistikuviaan.
mm. sarjainfo osin ansioitui esimerkiksi Judge Dreddin mollaamisella.
Ironia ja allegoria ovat eri vaikeita.
2000AD oli vahvasti anti-thatcherilaista kuten V for Vendettakin( joka on laaja-alaisempi vain anarkismin tutkielma)
supersankarisarjakuvasta kannattaa lukea mm. Ex Machina jossa sankarin voima on itse asiassa vain edesauttanut siihen todelliseen voimaan ja valtaan:
pormestariksi.
Käsittelee monella tavoin kompromisseja, kähmintöjä ja muita demokratian hienoja piirteitä.
Yksi opus supersankarisarjakuvasta tulisi nostaa:
Emperor Doom
David Michelinien ja Bob Hallin graafinen romaani vuodelta 1987 käsittelee tuota Lurkeria siteeratakseni "fantasiaa ja satua".
tarinassa Doom ottaa koko planeetan haltuunsa supersankareihin kohdistuvan mielenhallinnan avulla.
Perushuttua.
Mutta: Doom aloittaa saharan uudelleenistutuksen, hoitaa kehitysmaiden velkaongelmaa,saa NLn vetäytymään Afganistanista, aloitta ydinaseriisunnan ja muistaakseni purki apartheidinkin.
Kostajat saavat kuitenkin kiitos Ihmemiehen(ei McGyver) horroskauden oman vapaan tahtonsa takaisin ja kukistavat Doomin koska:
"ihmisten on saatava päättää itse elämästään"
hienoa
Kirjoittaja