Sarjakuva politiikan välineenä?

[Matti Karjalainen]

Vasta myöhemmin Hergén tarinoissa näkyy aivan toisenlaista, melkeinpä vasemmistolaista, maailmankuvaa.

"Tintti ja picarot" taitaa olla tunnetuimpia näistä toiseen suuntaan kantaa ottavista tarinoista. Tintti ajelee skootterilla päässään kypärä jossa on rauhanmerkki, unohtamatta kolmannen maailman politiikkaa koskevia kannanottoja. Valta vaihtuu näennäisesti parempaan suuntaan, mutta todellisuudessa mikään ei muutu ja poliisit päivystävät edelleen slummien reunamilla.

Noin 20 miljoonaa tapettua (nälkään tai muuten) oman maan kansalaista, kertonee jotain....

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, etteikö kyseinen albumi olisi ollut hyvin neuvostovastainen. Ja sivuttiinhan sen jälkeen maailmanpolitiikkaa muutenkin, "Sinisen Lootuksen" lisäksi "Ottokarin valtikka" taitaa pohjata Itävallan ja Saksan välisiin suhteisiin 1930-luvulla kaikkine Messerschmitteineen päivineen.

[K.I.P]

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, etteikö kyseinen albumi olisi ollut hyvin neuvostovastainen.

Senhän tiesi jo siitäkin, että oli julkaisukiellossa Suomessa kymmeniä vuosia.
Tai en tiedä oliko "virallisesti" kielletty, mutta itsesensuurissa™ kuitenkin.
Oli ehkä:
Vastoin sovittua linjaa™
Vaarantaa Suomen suhteet™
Neuvostovastainen™
Ei ole soveliasta julkaista™
jne. jne. jne.
Siis SARJAKUVA !

Suomi - Kielletään kaikki varmuuden vuoksi.....
Radio Jerevanilta on kysytty onko Suomi vapaa ?
Me vastaamme: Tottahan toki, kunhan ensin sovimme mitä se tarkoittaa...

Tulikin aiheen tiimoilta mieleen:
Kirjastojen "myrkkykaapeista" on joskus ollut juttuja.
Mattihan voisi alan miehenä tehdä artikkelin kaappien sarjakuvaosastosta ?

[PurPur]

Neuvostoseikkailu oli suorastaan tilaustyö. Päätoimittaja, oikeistomielinen katolinen pappi, apotti Norbert Wallez halusi sarjakuvan avulla lapsille näyttää mikä jumalaton pakanamaa se Neuvostoliitto oikein on.

"Tintti Amerikassa" ilmestyi samassa lehdessä, ja saman päätoimittajan alaisuudessa. Wallezin ideologia suhtautui kriittisesti sekä bolsevismiin että amerikkalaiseen elämänmuotoon. Eli hän oli lähinnä fascisti.

Tietenkin näiden sotienvälisen ajan ei-kapitalististen, antikommunististen aatesuuntien sijoittumisesta oikeisto-vasemmisto-akselille väitellään tänäkin päivänä, ja vasemmistolaiset ja oikeistolaiset heittelevät niitä toisilleen kuin kuumaa perunaa.

Minusta Tintti oli vain hyveellinen partiopoika, jonka maailmankuva syveni huomattavasti vuosikymmenien varrella.

[Matti Karjalainen]

Senhän tiesi jo siitäkin, että oli julkaisukiellossa Suomessa kymmeniä vuosia.
Tai en tiedä oliko "virallisesti" kielletty, mutta itsesensuurissa™ kuitenkin.

Veikkaan itsesensuuria, sillä en muista lukeneeni mistään että Suuri ja Mahtava Naapuri olisi missään vaiheessa tehnyt siitä noottia. Se olisi varmaan jonkinlaisen uutiskynnyksenkin ylittänyt.

Mattihan voisi alan miehenä tehdä artikkelin kaappien sarjakuvaosastosta ?

Heh, onhan näitä joskus pohdiskeltu. En ole itse ollut työelämässä kuin 2000-luvulla, mutta "veteraanien" mukaan 1980-luku oli erityisesti sarjakuvasotien aikaa ja sarjakuvaa pidettiin virallisesti sinä pahjanpohjimmaisena materiaalina, vaikka myrkkykaappeja tuskin on ollut olemassa (pikemminkin päinvastoin, eli kaikki sarjakuva oli kategorisesti lastenosastolla - sieltähän minä olen itsekin ensimmäiset Manarani löytänyt).

Muistelisin lueskelleeni joitakin vuosia sitten ehkä 80-luvun alkupuolella kirjoitettua vihkosta, jossa kirjoitettiin arvostelevan luettelon omaisesti sillaisesta sarjakuvatarjonnasta kirjastoihmisille. Se oli melko hupaista luettavaa, arvosteltiinhan Pellefanttia ja Maailman Vahvinta Nalleakin väkivallan käyttämisestä ongelmaratkaisutilanteissa.

Heikki Poroila taisi muistaakseni kirjoittaa viimeisimmän sensuurikeskustelun aikaan, että Milo Manaran tuotantoa olisi poistettu pornografisena kirjastosta. En muista mistä kirjastosta oli kyse, ehkä Keravasta.

[Lönkka]

Matin kommentit antavat mielenkintoisen kuvan sarjaskuvasta (kirjasto)politiikan välineenä -sopii paremmin kuin hyvin ketjun aiheeseen!

[PurPur]

Muistelisin lueskelleeni joitakin vuosia sitten ehkä 80-luvun alkupuolella kirjoitettua vihkosta, jossa kirjoitettiin arvostelevan luettelon omaisesti sillaisesta sarjakuvatarjonnasta kirjastoihmisille. Se oli melko hupaista luettavaa, arvosteltiinhan Pellefanttia ja Maailman Vahvinta Nalleakin väkivallan käyttämisestä ongelmaratkaisutilanteissa.

Mahdollisesti tuo on sangen werthamilainen Lapsi ja joukkotiedotus vuodelta 1975.

Siinä oli kuvanäytteitä Tarzanista, Kung-fu-lehdestä ja Mustanaamion lukijapalstalta, mutta myös Pellefantista (heittelee lumipalloja, hyi hyi) ja Maailman Vahvin Nalle-lehdestä iso ruutu, missä susihukka on joutunut ampiaisten pistämäksi.

Äitini, joka pyöri demokraattisissa edistyspiireissä 70-luvulla, luki tuon kirjasen ja heitti kaikki Zoomini roskiin.  

edit. eikun nyt muistan että Pellefantin väkivaltaisia ongelmanratkaisuja  arvostelikin Suomen Sarjakuvaseura suuressa sarjakuvalehtikatsauksessaan 1980.

[echramath]

Veikkaan itsesensuuria, sillä en muista lukeneeni mistään että Suuri ja Mahtava Naapuri olisi missään vaiheessa tehnyt siitä noottia. Se olisi varmaan jonkinlaisen uutiskynnyksenkin ylittänyt.

Raid Over Moscow -pelin kanssahan ylettyi. Neuvostoliitto yritti kieltää pelin levittämisen, mutta suomalaiset sanoivat, että kun se nyt ei varsinaisesti riko lakiakaan, ei sitä voi kieltää, ja siitähän tuli listaykkönen.

Tinttiä Neuvostojen maassa ei julkaistu ranskaksikaan uudestaan ennen 70-lukua. Ehkä sitä ei nyt ensimmäiseksi oltu tarjoamassakaan Suomeen ja kun se oli paitsi neuvostovastainen, myös mustavalkoinen ja huono, ehkä päätös jättää se julkaisematta oli helppo.

(ja vaikka se nyt sitten antoikin tavallaan hyvän kuvan Neuvostoliitosta – siinä on samaa henkeä kuin kirjoihin säilötyissä neuvostokaskuissa – niin lähteet olivat kyllä aika epämääräisiä)

[K.I.P]

Raid Over Moscow -pelin kanssahan ylettyi. Neuvostoliitto yritti kieltää pelin levittämisen, mutta suomalaiset sanoivat, että kun se nyt ei varsinaisesti riko lakiakaan, ei sitä voi kieltää, ja siitähän tuli listaykkönen.

Heh !
Itsekin pelasin tuota täysillä 64:lla
Kyllä siitä taidettiin oikein eduskunnassa kysellä "edistyksellisten™ " piirien toimesta.
Ps. pelissä oli hieno loppu kun sai pelattua läpi.

[tuukkapoika]

Onko kukaan ehtinyt jo lukea Kiilan julkaisemaa Raivoa ja lamaannusta antologiaa? En ole löytänyt siitä hirveästi arvosteluita mistään. Aihe kiinnostaisi: "Albumin teemoja ovat muun muassa ilmaston lämpeneminen, feminismi, ydinvoima ja arjen moraalikysymykset"

[Nanna]

Neuvostoliitto yritti kieltää pelin levittämisen, mutta suomalaiset sanoivat, että kun se nyt ei varsinaisesti riko lakiakaan, ei sitä voi kieltää, ja siitähän tuli listaykkönen.

Keväällä 1985 SKDL:n kansanedustaja Ensio Laine teki eduskunnassa Raid Over Moscow -peliä koskevan kirjallisen kyselyn, jonka johdosta pelistä alettiin kieli poskessa teettää t-paitoja ja sen sellaista, mutta ei kai Neuvostoliitto sentään yrittänyt puuttua suomalaisiin pelimarkkinoihin? Kirjoitan gradua pelejä koskevista mediapaniikeista, joten olen tätäkin tapausta uteliaisuuttani kaivellut. Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.

[Reima Mäkinen]

Minusta Tintti oli vain hyveellinen partiopoika, jonka maailmankuva syveni huomattavasti vuosikymmenien varrella.

Ei, kyllä Tintti on pahasti vinksahtanut äijä. Kun puhtaan sarjakuvan poliittisuudesta puhutaan pikemminkin sen tarjoamasta maailmankuvasta (ja ratkaisuista), eli vähän sama juttu kuin Akkarin kanssa.

Kun Sarjakuvaseura teki -80-luvun alussa teemanumeroa jossa arvotettiin silloin ilmestyneitä lehtiä yksi osa arviointia liittyi juuri sarjakuvan edustamaan maailmankuvaan sekä sen tuotantokoneistoon, tuottajamaahan jne.

Vielä tulee mieleen Freddy Miltonin piirtämät Nakke-albumit, joita Suomessa julkaistiin 20-30 vuotta sitten. Pidin niistä juurikin niiden poliittisen ja ideologisen ulottuvuuden vuoksi. Se ulottuvuus aukeni aikuislukijalle, vaikka sarja oli olevinaan vain hasuua lastensarjakuvaa.

[Antti Vainio]

Keväällä 1985 SKDL:n kansanedustaja Ensio Laine teki eduskunnassa Raid Over Moscow -peliä koskevan kirjallisen kyselyn, jonka johdosta pelistä alettiin kieli poskessa teettää t-paitoja ja sen sellaista, mutta ei kai Neuvostoliitto sentään yrittänyt puuttua suomalaisiin pelimarkkinoihin? Kirjoitan gradua pelejä koskevista mediapaniikeista, joten olen tätäkin tapausta uteliaisuuttani kaivellut. Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.

Jotain meidän oman kotimaisen stalinismin kuolinkourinstuksia. Neuvostovastaisuus yritettiin täällä kieltää lailla (takana mm. Lipponen, Väyrynen, Liikanen sun muita). Renny Harlinin aika mitättömän Born Americanin sensurointi tuli samasta suolesta.

[echramath]

mutta ei kai Neuvostoliitto sentään yrittänyt puuttua suomalaisiin pelimarkkinoihin?

Olisi kai pitänyt ilmaista itseäni tarkemmin. Juurihan tuosta oli jossain puhetta, ilmeisesti NL otti lähinnä epävirallisesti lähetystöpuolella yhteyttä, mutta tulivat siihen tulokseen, ettei juttua kannata lähteä julkisesti puimaan.

[JJ Naas]

Kirjoitan gradua pelejä koskevista mediapaniikeista, joten olen tätäkin tapausta uteliaisuuttani kaivellut. Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.

Erittäin kiinnostava aihe. Ketjun aiheesta suistumisen uhasta huolimatta tekisi mieleni kysyä, että mitä pelejä olet jo valinnut käsiteltäväksi?

[Jiksi]

Ymmärtääkseni Raid Over Moscow -myllytys oli omana aikanaankin ihan vain paikallinen farssi.

Lehtihyllyistä löytyy Pelit 2/2010, joka käsittelee tätä tapausta. Erityisen hauska kohta on, kuinka naapurimaa arvosteli MikroBitin juttua kyseisestä pelistä.