Sarjakuva politiikan välineenä?

[echramath]

Miten supersankarit voisivatkaan muuttaa maailmaa? Heidän supervoimansa ovat nimenomaan väkivallan voimaa. Ja väkivaltaa riittää tässä maailmassa ilman heitäkin. Jos maailman ongelmat voisi ratkoa väkivallalla, niin eläisimme jo utopiassa. Yritystä ei ainakaan puutu.

Ei niin väkivallan voimaa, vaan täysi ylivoimaista voimaa. Jos ajatellaan klisheisintä esimerkkiä, Teräsmiestä, kyllähän hän on melkolailla jumalaksi laskettava olento. Kuten noissa jo mainituissa inkarnaatioissa esitelläänkin, sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.

Mutta tätähän harvemmin nähdään, koska lopulta supersankarisarjakuvat ei taida olla kovin poliittisia noin ylipäätään.

[Lurker]

Ei niin väkivallan voimaa, vaan täysi ylivoimaista voimaa. Jos ajatellaan klisheisintä esimerkkiä, Teräsmiestä, kyllähän hän on melkolailla jumalaksi laskettava olento. Kuten noissa jo mainituissa inkarnaatioissa esitelläänkin, sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.
Mutta tätähän harvemmin nähdään, koska lopulta supersankarisarjakuvat ei taida olla kovin poliittisia noin ylipäätään.

Juuri näinhän The Dark Knight Strikes Again päättyi. Kuviteltu tarinahan se oli, mutta niinhän ne kaikki ovat, kuten muuan sarjakuvantekijä kerran sanoi.

[Timo Ronkainen]

sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.

Teräsmies sodassa. Lyhyeen olisi oikeasti päättynyt. Kuvan Action Comics -numero ilmestyi jo ennen kuin USA liittyi sotaan.
Alemman sanomalehtisarjan jakson tahtoisin lukea, Joulupukki ja Hitler samassa sarjassa!

[echramath]

Supersankarit puolustavat status quoa, tai oikeastaan kapitalistisen lännen status quoa.

"Tämä meidän maailma on paras maailmoista, parempata et sä voisi kuvitella toista".

Monet sankarithan puolustavat status quota paljon käytännönläheisimmistä eli kaupallisista syistä. Jos haluaa pyörittää loputonta viikottaista seikkailusarjaa, voi kyllä pelastaa maailman joka viikko, mutta voiko tehdä perumattomia muutoksia, jos se maailma pitäisi pelastaa taas ensi viikollakin?

Toisaalta monissa tarinoissa esitellään vaihtoehtoisia (omituisen väristen ihmisten asuttamia) maailmoja, jotka sitten voivat olla hyvinkin poliittisesti latautuneita dystopioita tai utopioita.

[Lurker]

Supersankarisarjakuvien sisältämä politikointi on oikeastaan aika väsynyttä, koska se on yleensä aina fasismisatiiria tai -ironiaa tai jotain sellaista. Übersmench! Olisivat vaan ihan reilusti fantasiaa ja satua, koska ei niillä oikean maailman kanssa ole oikein mitään tekoa, edes allegorisesti. Watchmen olkoon poikkeus, siinä juttu toimi.

V niin kuin verikosto olikin sitten jo ihka selvä anarkismin tutkielma.

Entä uusi suomalainen sarjakuvatekijä? Nuoret, innokkaat ja vihaiset sarjakuvantekijät varmaankin puhkuvat intoa laittaa maailma järjestykseen: sarjakuva poliittisena aseena. Aktivistipajoissa puuhataan kuvasarjoja täsmäiskuja varten. No, ehkä sellaisen aika on ohi.

Entä sarjakuvafinlandistit? Oliko joukossa yhtään ainoata poliittissävyistä sarjakuvaa.

[Jiksi]

Tässä aitoa poliittista sarjakuvaa kylmän sodan alkuvuosilta.

Kannet ja niiden sisältämät suorasukaiset viestit ovat omalla hirvittävällä tavallaan suorastaan upeita.

[bats]

Ei niin väkivallan voimaa, vaan täysi ylivoimaista voimaa. Jos ajatellaan klisheisintä esimerkkiä, Teräsmiestä, kyllähän hän on melkolailla jumalaksi laskettava olento. Kuten noissa jo mainituissa inkarnaatioissa esitelläänkin, sellainen olento voisi vaikuttaa poliittisiin suuntauksiin mitä moninaisimmin tavoin, estää sotia tai kääntää niiden kulun.

Mutta tätähän harvemmin nähdään, koska lopulta supersankarisarjakuvat ei taida olla kovin poliittisia noin ylipäätään.

Minusta Teräsmies on vähän huono esimerkki, koska hän on kuitenkin poikkeus supersankarien joukossa. Esimerkiksi useimmilla Marvelin ja DC:n supersankareilla voimat taitavat heilua jossain Hämähäkkimiehen ja Hulkin välimaastossa. Teräsmiehellä toki olisi voimaa muuttaa maailmaa jo yksinäänkin, mutta pidän häntä poikkeuksena. Toisaalta, Marvelin ja DC:n universumeissa supersankareita on sen verran runsaasti, että kyllä he varmaan jonkinlaisen hallitsevan luokan voisivat yhdessä muodostaa.

Supersankarisarjakuvien sisältämä politikointi on oikeastaan aika väsynyttä, koska se on yleensä aina fasismisatiiria tai -ironiaa tai jotain sellaista. Übersmench! Olisivat vaan ihan reilusti fantasiaa ja satua, koska ei niillä oikean maailman kanssa ole oikein mitään tekoa, edes allegorisesti. Watchmen olkoon poikkeus, siinä juttu toimi.

Supersankarisarjakuvat eivät kai yleensä ole tarkoituksella poliittisia, mutta voihan niitä silti analysoida poliittisessa mielessä. Tosin poliittisista supersankareista tulee mieleen 70-luvun Green Lantern/Green Arrow parivaljakon sarjakuvalehti, joka oli jännästi poliittisesti vasempaan latautunut. Näitä on ilmestynyt suomeksikin albumi.

Minun nähdäkseni supersankarisarjakuviin kuuluu tietty vakavuus ja tosimaailmaan sijoittuminen. Minulle ei tule mieleen yhtään supersankarisarjakuvaa, joka olisi juurikaan sadunomainen tai sijoittuisi fantasiamaailmaan.

[tmielone]

Minun nähdäkseni supersankarisarjakuviin kuuluu tietty vakavuus ja tosimaailmaan sijoittuminen. Minulle ei tule mieleen yhtään supersankarisarjakuvaa, joka olisi juurikaan sadunomainen tai sijoittuisi fantasiamaailmaan.

Tämähän kertoo vain siitä, että lukemasi supersankarisarjakuvat ovat korkeintaan 20 vuotta vanhoja. Lukaiseppa vaikka jokunen 50- tai 60-luvun Batman, niin huomaat millainen satuhahmo Batmankin on. Niitä tarinoita ei pysty kovin vakavalla naamalla lukemaan. Ei niissä ole tietoakaan todellisesta maailmasta.

Mites Ex Machinan poliittisuus? Itse en ole sarjaa lukenut, mutta eikös siinä supersankari hääri poliitikkona.

[Reima Mäkinen]

Kuten Hesarin eilisessä Masissa. Masi ja Predatorit...

Onko tämä jo melkein, hyvänen aika sentään, sodanvastaisuutta? Pasifismia.

Aivan. Ja poliittinen hahmo Masi on siinäkin mielessä että hän edustaa joukko-osastossaan silkkaa anarkismia (no, kyllä sarjan muutama muukin hahmo...) vastustamalla suurin piirtein kaikkea mitä järjestelmä vaatii ja edellyttää.

Onhan meillä hauska kotimainen kuriositeetti takavuosilta, Arsene Anarkisti. Nykypäivän poliittisista sarjoista tulee mieleen ensimmäisenä Kaisa Lekan blogi.

Sitä kyllä vähän ihmettelen miten tässä ketjussa on jäänyt mainitsematta Terry & the Piratesin ja Tinitin kaltaiset perusteokset? Alkuaikojen Tintti oli ihan tarkoituksella oikeistolainen ja promosi lisäksi vielä kolonistisiakin ajatuksia.

Minulle ei tule mieleen yhtään supersankarisarjakuvaa, joka olisi juurikaan sadunomainen tai sijoittuisi fantasiamaailmaan.

Esimerkiksi Teräsmies ja monet muutkin supersankarisarjakuvat kyllä siinä mielessä sijoittuvat fantasiamaailmaan että niissä on vaikkapa luonnonlait, tiede ja yhteiskunnan rakenne/mekaniikka kuvattu kaikkea muuta kuin todenmukaisesti. 

Mutta aivan kuten Timo ketjun alussa totesi. Melkein kaikki sarjat, tai ainakin kaikki hyvät, ovat tietyllä tapaa poliittisia, tai niiden takaa voidaan hahmottaa jokin ideologia.

[Matti Karjalainen]

Tässä aitoa poliittista sarjakuvaa kylmän sodan alkuvuosilta. Kannet ja niiden sisältämät suorasukaiset viestit ovat omalla hirvittävällä tavallaan suorastaan upeita.

Raymond Briggsin mestariteos "Minne tuuli kuljettaa" on mainittava myös tässä sienipilven varjoon jäävässä sarjassa, eikä siinä ole mukana minkäänlaista propagandaa toisen puolen erinomaisuudesta tai paremmuudesta niin kuin silmämääräisesti näyttäisi noissa jenkkilehdissä olevan.

[tmielone]

Nyt, kun ollaan A-pommin tunnelmissa listaan pitää lisätä vielä Hiroshiman poika. Sitä ei taidettu vielä mainita. Jos siitä ei löydä poliittista sanomaa, niin sitten ei mistään.

[JJ Naas]

Tuulen Laakson Nausicaa on ehkä enemmän filosofinen kuin suoraviivaisen poliittinen, mutta ihmisen itsetuhoisuutta käsitellään, ekologisia kysymyksiä ja pasifismia myös. Nausicaa on pasifisti, mutta ei voi välttyä tappamasta yksittäisiä ihmisiä pelastaakseen määrällisesti suurempia ihmisjoukkoja, tai ainakin jarruttaakseen heidän vääjäämätöntä tuhoutumistaan.

[PurPur]

Alkuaikojen Tintti oli ihan tarkoituksella oikeistolainen ja promosi lisäksi vielä kolonistisiakin ajatuksia.

Millä lailla Tintin tarkoituksellinen oikeistolaisuus sitten ilmeni? Neuvostomaa-albumissa? Mutta Tintti antoi myös Amerikan kuulla kunniansa.

Sen sijaan Sininen Lootus on todella propagandistinen ja yksislmäinen, kiitos Hergen kiinalaisen kaverin. Moni muu albumi kuten Särkynyt korva ja Tuhatkaunon tapaus ovat hyvinkin poliittisia, mutta' yleishumanistisella tavalla.

Kuten myös paras poliittinen sarjakuva,  Peyon Strumffaattori.

[Timo Ronkainen]

Millä lailla Tintin tarkoituksellinen oikeistolaisuus sitten ilmeni?

Neuvostoseikkailu oli suorastaan tilaustyö. Päätoimittaja, oikeistomielinen katolinen pappi, apotti Norbert Wallez halusi sarjakuvan avulla lapsille näyttää mikä jumalaton pakanamaa se Neuvostoliitto oikein on. Ja Hergé teki työtä käskettyä, oli oppi-isänsä apotin talutusnuorassa siinä määrin, että meni vieläpä tämän suosituksesta tämän sihteerin kanssa naimisiin. Sen jälkeen puffattiin Kongo-alpparissa pohjimmiltaan hyväntahtoista lähetystyötä. Vasta myöhemmin Hergén tarinoissa näkyy aivan toisenlaista, melkeinpä vasemmistolaista, maailmankuvaa.

Timo

[K.I.P]

Neuvostoseikkailu oli suorastaan tilaustyö. Päätoimittaja, oikeistomielinen katolinen pappi, apotti Norbert Wallez halusi sarjakuvan avulla lapsille näyttää mikä jumalaton pakanamaa se Neuvostoliitto oikein on.
Timo

Noin 20 miljoonaa tapettua (nälkään tai muuten) oman maan kansalaista, kertonee jotain....