Olen liittynyt Suomen sarjakuvaseuraan elinaikanani nyt kaksi kertaa ja yhtä monta kertaa perunut jäsenyyteni. Molemmat takinkäännöt off-linjalle johtuvat siitä, etten halua olla pelkästään Sarjainfon tilaaja, vaikka lehti sinänsä mainio onkin.
Aiemmin asuin pk-seudun ulkopuolella, joten seuran jäsenyydestä ei Sarjainfon lisäksi ollut mitään iloa. Nykyisenä espoolaisena olen taas ollut vuosia päätoiminen opiskelija, joka ei liikuntaa lukuunottamatta ole ehtinyt juuri muuta harrastaa opiskelun ohessa. Avustajana sarjisfestareilla olen sentään ollut kahdesti, sillä ns. roudarina olo on mukavaa, jos siitä saa jonkin palkan (esim. metallifestareille lipun/liput, sarjakuvafestareilta pysyvimpänä muistona hauskan paidan tms.) ja samalla tuntee tehneensä jotain hyödyllistä & omaa näkövinkkeliään avartavaa toimintaa.
Täytyy nyt miettiä, pitäisikö sittenkin liittyä joskus uudestaan seuran jäseneksi, sillä tässä keskustelussa on esitetty monia hyviä perusteluja jäsenyyden puolesta. Niistä tärkein on mielestäni sarjakuvataiteen arvostuksen kohottaminen erinäisissä byrokratiakoneistoissa, jotta taiteilijoiden olisi edes hieman helpompi saada apurahoja projekteihinsa.
Minua tuskin koskaan tullaan katsomaan taide-apurahan arvoiseksi, koska minulta puuttuu alan koulutus. Monille muille apurahoja soisin kuitenkin mielelläni siksi, että päivätyön lisäksi voi olla hankalaa tehdä mitään erittäin kunnianhimoista projektia julkaisuvalmiiksi asti. Hyvien ideoiden ja puolivalmiiden töiden jääminen pöytälaatikkokamaksi olisi/on todella ikävää varsinkin, jos syynä on yksinomaan ajan puute. Suomen sarjakuvaseura on siten mielestäni tässä aivan oikealla asialla
Kirjoittaja