Adrian Tomine

[Matti Karjalainen]

Käväisin ennen joulua kiertelemässä Helsingin levykauppojen ja sarjisliikkeiden valikoimia. Fennica Comicsissa silmiin pisti nimi Adrian Tomine.

Nimi ei ollut hirvittävän tuttu entuudestaan, mutta Fantagraphics-statuksen, ihmissuhdeaiheen, Amazonin suosittelugeneraattorin sekä erään albumin takakanteen painetun Nick Hornby -sitaatin (jos haluatte myydä minulle mitä tahansa, niin hankkikaa siihen kyseisen kirjailijan suositus) perusteella tulin ostaneeksi "Shortcomingsin" ja "Summer Blonden".

Mitä mieltä olette Tominesta?

"Shortcomingsista" kirjoittelin seuraavasti eräälle toiselle foorumille:

Adrian Tominen "Shortcomings" (Drawn & Quarterly, 2007) on sarjakuva ihmissuhteiden sietämättömästä vaikeudesta. Kolmikymppisten päähenkilöiden - Ben Tanakan ja Miko Hayashin - suhde on ajautunut karikkoon, josta on vaikea päästä takaisin selville vesille - mistä iso kiitos ensiksimainitun itsekeskeisyydelle ja vaaleisiin länsimaisiin tyttöihin kohdistuvalle mielenkiinnolle.

Kauniisti piirretty "Shortcomings" tuo jollakin tapaa mieleen  Woody Allenin elokuvat, ovathan päällimmäisinä teemoina ovat erilaiset neuroosit, seksuaalisuus, parisuhteet ja niin edespäin. New Yorkissakin piipahdetaan, mutta juutalaisuuden sijasta kuvataan aasianamerikkalaista yhteisöä.

Ei ehkä niin hyvä kuin odotin, muttei hassumpi ihmissuhdesarjakuva kuitenkaan.

[Rmäki]

Tominea on muistini mukaan suomeksi tullut Suuressa Kurpitsassa, ja eikös mies käynyt aikanaan Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla - olisiko ollut 1999? Oiva kertoja ja pätevä piirtäjä, jonka jutuista nautin kovasti, vaikka aihepiirinsä eivät ole ihan sitä kamaa jota yleensä heittäydyn lukemaan.

[mlietzen]

Mitä mieltä olette Tominesta?

Kukapa nyt ei Tominen jutuista pitäisi. Ilmaisunsa on kuitenkin niin hillittyä ja siinä määrin huumoritonta, että on ehkä sen vuoksi jäänyt hiukan varjoon, ainakin täällä pohjoisella ilmansuunnalla. Ja ovathan ne jutut myös hyvin amerikkalaisia.

Mitään pikaista täyttymystä Tominen jutuista ei varmaankaan saa, mutta niitä kannattaa hiukan märehtiä, palata pienen ajan päästä uudestaan. Shortcomings varsinkin kolahti itselläni viiveellä.

Varhaiset, lyhyemmät jutut ovat myös suositeltavia. Sleepwalk-kokoelman jutut ovat ehkä hiukan helpommin lähestyttäviäkin kuin nuo myöhemmät pidemmät.

[puro]

Pikkasen menee aiheesta ohi, mutta Mika ja Matti tuntuvat olevan tämän "suuntauksen" sarjisten ystäviä, olisko heittää muitakin tärppejä? Varmaan ainakin Craig Thompsonin Blankets kantsii lukea, mutta mitäs muita hyviä on?

[roju]

Lähestulkoon mikä vaan Daniel Clowes liippaa aika läheltä. Omia suosikkejani ovat Ghost World ja David Boring. Jotenkin lasken samaan tunnelmaan myös Sethin, Chester Brownin ja Chris Waren (joka on toki näistä mestari). Mutta kai nuo klassikot  on kirjastonhoitajalla* jo luettuna. Pitäiskin vilkaista, mitä Paul Gravett Sarjakuvaromaani-kirjassaan laittaa samalle sivulle...

*edit: aivopieru: jotenki sotkin, että ketjun aloittaja Matti tässä kyselee ja Puro vaan kommentoi. Mun ei pitäis olla aktiivinen inter netsissä aamuisin ennen heräämistä.

[Matti Karjalainen]

Pikkasen menee aiheesta ohi, mutta Mika ja Matti tuntuvat olevan tämän "suuntauksen" sarjisten ystäviä, olisko heittää muitakin tärppejä?

Alex Robinsonin "Box Office Poison" on ainakin yksi lukemisen arvoinen teos. Se on yksi suurimpia suosikkejani koskaan. Ja ehkä samaan "suuntaukseen" - olettaen, että tässä puhutaan ihmissuhdesarjakuvasta - voitaisiin lukea myös kanadalaisen Michel Rabagliatin sarjakuvaromaanit, joista "Paul Has a Summer Job" ja "Paul Goes Fishing" ovat likipitäen täydellistä ihmissuhdesarjakuvaa.

Edit: Näemmä Puro olitkin jo lukenut "Box Office Poisonin". Robinsonilta sitten seuraavaksi lukulistalle "Tricked".

[Hans]

Optic Nerve -lehtisten lukijapalautteesta selviää, että aika moni vierastaa Tominen kerronnan pysähtyneisyyttä ja sitä, ettei "mitään tapahdu". Toiset taas ovat haltioissaan. Kesällä kun törmäsin näihin, luin juttuja aika hypnoosissa, siis tykkäsin. Kyllä niissä mun mielestä tapahtuu paljonkin.

Täytyypä vielä tutustua noihin suositeltuihin Rabagliatin ja Robinsonin juttuihin.

[Lönkka]

Tomine on tolkuttoman pätevä piirtäjä ja kirjoittaja.

Alkuun jälki oli hyvinkin rosoista kuten varhaiset tuotokset kokoavasta 32 Stories -The Complete Optic Nerve Mini-Comics alpparista pystyy toteamaan, mutta vastaavasti myös taidot kehittyvät tarinoiden myötä huimasti. Valitettavasti vaan jälki jossain vaiheessa menetti letkeyttään tarkemman/realistisemman jäljen myötä. Samalla tarinat myös pitenivät ollen yhä enemmän ja enemän vaivihkaita eksisitentiaalisia slice-of-life juttuja.
Suosittelen ERITTÄIN lämpimästi tuota 32 Storiesia! (vaikkei muissakaan mitään hävettävää ole)

Valitettavasti vaan Optic Nerven viimeisin numero on ilmestynyt lokakuussa 2005, joten eipä Tomine ole kovinkaan tuottelias pitkään aikaan. Ainakaan sarjakuvarintamalla
Noh, eiköhän hän revi oleellisesti parempaa toimeentuloa joissain muissa graafisen alan töissä...

[Antti Vainio]

Kukapa nyt ei Tominen jutuista pitäisi. Ilmaisunsa on kuitenkin niin hillittyä ja siinä määrin huumoritonta, että on ehkä sen vuoksi jäänyt hiukan varjoon, ainakin täällä pohjoisella ilmansuunnalla. Ja ovathan ne jutut myös hyvin amerikkalaisia.

Hieno piirtäjä mutta tuossa tuli pähkinänkuoressa miksi en ole ikinä pitänyt. Tosikko egoisti jenkki-intelluektuelli ilman itseironian häivää. Muut ketjussa mainitut eivät ota itseään niin vakavasti ja onnistuvat ehkä siksi mielestäni olemaan syvällisempiä (hetkittäin).

[kaltsu]

Tominelta tullu uus kirja. Scenes from an Impending Marriage kertoo nimensä mukaisesti häihin valmistautumisesta. Lähestymistapa on selkeän omaeläkerrallinen eikä mitään sen suurempaa draamaa tarjoilla. Ihan näppärästi tilanteista on saatu hauskat puolet kaivettua esiin mutta Tomine ja puolisonsa ovat henkilöinä sen verran vaisuja (normaaleja) että vähän lattean jälkimaun kokonaisuus jätti omaan suuhun.

Piirustusjälki on Tominelta poikkeuksellisen rentoa, mistä tavallaan plussaa vaikka oon mä aina tykänny siitä jäykemmästäkin jäljestä.

Toisille saattaa upota tällä kertaa paremmin, ainakin Drawn!in John Martz hehkuttaa kirjaa näin:

"Until now I have never really connected with Tomine’s work. But there is something just right about these little stories presented in a 9-panel grid."

http://blog.drawn.ca/post/3734871030/adrian-tomines-scenes-from-an-impending-marriage