Luovuttaminen

[Juho]

Samperi, nyt ottaa pattiin. On lyijykynällä tehty 15 sivuinen (lyhyt kuin mikä ) zombi sarjis valmiina, ja nyt ei sitten jaksa tussilla tehdä. Grh.

Siinä se luovutustauti iskee.

[Emppu]

Se riippuu ihmisestä, että mikä on motivaatio piirtämisen taustalla. Minä piirrän sarjakuvia siksi koska ajattelen niitä joka tapauksessa koko ajan. Ihmissuhdekriisien keskelläkin kuitenkin salaa käsikirjoitan koko ajan mielessäni ja mietin, että mitenkähän tästä saisi sarjakuvan. Enkä pysty kuvittelemaan että eläisin piirtämättä sarjakuvia. Jos en saa mitään aikaan, niin tunnen tuhlaavani elämääni, ja silloin on vain istuttava alas ja piirrettävä, vaikka miten mieluummin joisin kaljaa tai pelaisin pleikalla. Paikoitellen se sitten on hauskaa ja joskus sitä kokee onnistumisen fiiliksiä.

Siis no tarkoitin sitä, että se sivusommittelun jälkeinen työstö ainakin itselle paikoin melkein yhtä teknistä kuin animaation viimeistely: pakko vain puurtaa, koska kokonaisuus on oleellisempaa kuin yksityiskohta. Siis toisin sanoen se sivusommittelun jälkeinen työstö tuntuu enemmän sellaiselta...aivot narikkaan-touhulta, mitä periaatteessa pystyisi tekemään minkälaisessa olosuhteissa tahansa, jos vain pystyy piirtämään. En nyt vähättele tällä piirtämisen tärkeyttä tai arvoa, päinvastoin, se on kuitenkin sellainen asia sivusommittelun jälkeen, jolloin voi huokaista helpotuksesta tyyliin "nyt tarvii vain piirtää". Näin ollen mä kyllä yhdyn siihen, että piirtäminen on vain se pakollinen paha, vaikka se välillä tuntuu paljon paremmalta. :B
Ja sitä mä halusin alleviivata, että kun kuitenkin "tavikset" pitävät piirtämistä/maalaamista rentouttavana touhuna, mutta kun sitä tekee kaksi-kolme tuntia per päivä, välillä hampaat irvessä pakottamalla, niin se...negatiivisempi purina aiheesta on ainakin omassa lähipiirissäni joskus nostattanut "miksi sä sitten teet sitä, jos sä et tykkää siitä"-kysymyksiä. Toisaaltaan sekin sitten riippuu, käsittävätkö he sen enemmän harrastuksena vai työnä, mikä nuoremmille on tietenkin tyypillisempi vastaanotto.

[JJ Naas]

Siinä se luovutustauti iskee.

No niin, tässä ketjussa on jo jos jonkinlaisia käytännön vinkkejä. Aiotko testata niistä jotain vai onko ketjun tarkoitus olla vain paikka jossa valitella omaa saamattomuuttaan?

[Juho]

No niin, tässä ketjussa on jo jos jonkinlaisia käytännön vinkkejä. Aiotko testata niistä jotain vai onko ketjun tarkoitus olla vain paikka jossa valitella omaa saamattomuuttaan?

Ehkäpä kumminkin testata?

[Ami]

Ensin sanon että en löytänyt mitään aihetta tästä.

Joten, minulla on ärsyttävä ongelma. Jos jokin mättää sarjakuvassa (en nyt tarkoita että esim. yhdessä ruudussa pieni virhe) niin jätän koko roskan sivuun ja aloitan uuden sarjakuvan jostakin ihan muusta. Luovutan ihan liian helposti. Olen tehnyt miljoonia sarjakuvia jotka eivät ole ikinä valmistuneet.

Ja sama käy myös, kun olen saannut piirrettyä sivun, ja katson kokonaisuutta, tulee tunne että tämähän on karmea vaikka muut mitä sanoisivat.

Jos työt jäävät kesken koska näyttävät huonoilta, voi ratkaisuna lähteä tavoittelemaan hyväksyvämpää asennetta omiin töihinsä tai suunnitella niin lyhyitä juttuja, että jaksaa tehdä uudelleen sen, mikä valmiissa työssä omiin silmiin mättää.

Jälkimmäinen ohje sopii loistavasti myös pitkäjännitteisyyden puutteeseen. Aikaansaavuutta voi yrittää parantaa myös jakamalla ison työn pienempiin osiin ja aikatauluttamalla niin että voi keskittyä yhden osan (esim. yhden sivun) tekemiseen kerrallaan. Pitkäkin työ on vain sivu + sivu + sivu + sivu... ja yhden sivunhan aina jaksaa.

Muita on helpompi neuvoa kuin noudattaa ohjeita itse. Minulla on nyt kesken 3 pitkää sarjakuvaa...

[bats]

Meikä ei luovuta. Siis tässä asiassa, muussa elämässä kyllä, aina ja kaikkialla. Sarjakuvanpiirtämisessä se vaan tuntuu helpolta, olla luovuttamatta. Vaikka tulisi kuinka paskaa, niin piirrän ainakin sen sivun loppuun. Ja sitten revin sen ja heitän roskakoriin. 

Mulla on myös sama kuin JJ Naasilla. Mulla on pakko olla joku luova keino ilmaista itseä, keino tehdä ja luoda jotakin. Kun en osaa esim. soittaa mitään, ja koska olen aina piirtänyt, se on aina tuntunut oikealta, niin piirrän. Mun silmissä ihmiset jotka eivät luo asioita, ovat harmaita ja kuolleita kaloja, jotka virtaavat elämän akvaariossa vaan siksi että siellä on joku keinotekoinen pyörre. Minä sentään tuotan jotain, vaikka ne olisi pelkkiä kuplia jotka hajoaa joskus.

Outo juttu muuten: oma kuolema ei tunnu pahalta, mutta se että mun luomat sarjakuvat sun muut kuvat hajoaa joskus (viimeistään kun tää universumi tuhoutuu, jos ne vaikka olis aikakapselissa) tuntuu paljon pahemmalta, ja murheellisemmalta. Haluisin että mun taide elää ikuisesti.

[SnowMan]

Outo juttu muuten: oma kuolema ei tunnu pahalta, mutta se että mun luomat sarjakuvat sun muut kuvat hajoaa joskus (viimeistään kun tää universumi tuhoutuu, jos ne vaikka olis aikakapselissa) tuntuu paljon pahemmalta, ja murheellisemmalta. Haluisin että mun taide elää ikuisesti.

Samoin.. En omasta elämästä välitä niin paljoa kuin tuotoksista.

[Korro]

Samoin.. En omasta elämästä välitä niin paljoa kuin tuotoksista.

Muista Snow että elämässä on muutakin kuin Taide.Onse tärkeää että ei luovuta vaikka ei tulisikaan julkaisukelpoista kamaa.Koko ajan minulle vahvistuu se mihin Taide-alalle suuntaan,ei ole pitkään aikaan tullut mieleenkään luovuttaa.
Kyseessä saataa olla Masennuksen oireita jos tekee mieli luovuttaa? Ei voi tietää..

[[kivi]]

Outo juttu muuten: oma kuolema ei tunnu pahalta, mutta se että mun luomat sarjakuvat sun muut kuvat hajoaa joskus (viimeistään kun tää universumi tuhoutuu, jos ne vaikka olis aikakapselissa) tuntuu paljon pahemmalta, ja murheellisemmalta. Haluisin että mun taide elää ikuisesti.

Jylhiä mielipiteitä nuorilta tekijöiltä. Kuitenkin pitää muistaa, että kaikki tähän asti piirety, ja varmaan vielä monet tulevatkin jutut on vasta harjoittelua sitä oikeaa, historiaan jäävää piirrosduunia varten.

Tuossa iässä mä hävitin kaiken mitä siihen asti olin koulussa tai kotona kirjoittanut tai piirtänyt, että pääsisin aloittamaan puhtaalta pöydältä ja päästäkseni vertailusta eroon. Jälkeenpäin ajatellen se oli tietysti tosi tyhmästi tehty, nyt olisi kiva tietää millaisia töitä oli koulun kuvaamataidossa, kouluaineissa, mitä piirsin kotona ja piirsinkö oppikirjoihin? (Luultavasti.) Tiedän kuvittaneeni kasoittain luokkalehtiä - nyt olisi kiva nähdä millä tavalla ratkaisin perspektiivit 12-vuotiaana.

Mutta en mä edelleenkään siedä nähdä yhtään omaa työtäni esimerkiksi seinällä, tai ylipäätään muistuttamassa siitä miten olen ennen tehnyt. Se oli silloin, tulevaisuus kiinnostaa paljon enemmän, koska vielä on niin paljon tehtävää ja kuitenkin niin vähän aikaa.

Sittemmin olen säästänyt kaiken mitä piirrän, mutta ei esille vaan laatikoihin ja kansioihin. Aina joskus käyn niitä läpi, ja jatkan siitä mihin 10 tai 20 vuotta sitten jätin kesken.

Kivi, 44 vuotta.

[bats]

Minulla on hauskasti päinvastainen juttu: Minulla on hyllyn päällä laatikko, joka on täynnä vanhoja lapsuuden piirustuksia, maalauksia ynnä muuta. Jotenkin niitä on vaan kiva säilyttää. Ne toimivat muistutuksena siitä, että olen ollut luova ja tykännyt piirtää ja muutenkin tuottaa kuvia pienestä pitäen. Minä en niinkään välitä siitä, että ne lapsuuden kuvat ovat tekniseltä tasoltaan huonoja.

Tavallaan minua ehkä pelottaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, piirtäminen tuntuu helpommalta kun on todisteita siitä, että on ennenkin osannut piirtää. Minulla on myös vähän erilainen suhtautuminen töihini yleensä, sillä minä yleensä tykkään katsella tekemiäni piirustuksia. Olen myös aika kotisokea omille töilleni. Se on varmaan kaksipiippuinen juttu, toisaalta en ole liian kriittinen mutta toisaalta en ehkä ole tarpeeksi kriittinen. Tykkään piirustuksistani sellaisina kuin ne ovat. En tiedä mikä sitten on paras tapa suhtautua piirustuksiinsa, ehkäpä sellaista ei olekaan. On vain jokaisen oma tapa.

[SnowMan]

Kyseessä saataa olla Masennuksen oireita jos tekee mieli luovuttaa? Ei voi tietää..

No on tässä välillä vähä masentunu fiiliski ku kaikki menee välillä päin petäjistöä niin piirroksissa kuin muussakin.

[Orjan May]

Bats ja Snowman,

Ymmärrän teitä kovin hyvin. Mullakin oli p....(sensuroitu) kausi ja nyt sain taas jotakin aikaiseksi pitkästä aikaa. Tyydyin vaan lukemaan sarjksia ja viettämään aikaa kirjastoissa etsien taidekirjoista jotain uusia tuulia piirtämiseen. Pitäisi kokeilla öljyvärejä.  Meinasi mennä hermot kun mikään ei onnistunut ja muutenkin elämässä kaikki on ihan pihalla. On vieläkin. Mutta tsempataan vaan eikä ajatella menneitä. Kesä tulossa ja eiköhän se luovuus teihinkin palaa takaisin vielä. Uskokaa vaan.
Ja bats....älä morkkaa piirustuksiasi. Olen sen virheen tehnyt ja se vaan lisää morkkista ja pahaa oloa. Ehkä meistä ei koskaan tule mitään  suuria kansainvälisiä huippu sarjakuva-piirtäjiä , mutta pääasia on se, että on kiva tuherrella jotakin. Eix vain?

Hauskaa kesän odotusta teille!

[bats]

Orjan May: En minä morkkaakaan, kun puhuin lapsuuden piirustuksista. Nykyisin pidän kyllä piirustuksistani. Tai siis olen aina pitänyt piirroksistani, mutta ne lapsuuden piirrokset ovat tekniseltä tasoltaan huonoja.

[Juho]

Nyt päätin sitten vääntää pitkän sarjakuvan. Jo se on hemmetti jos tämä ei nyt onnistu.

[SnowMan]

Nyt päätin sitten vääntää pitkän sarjakuvan. Jo se on hemmetti jos tämä ei nyt onnistu.

Koeta sinä edes onnistua. Minulla on jäänyt kesken ainakin viisi kun en ole jaksanut/keksinyt jatkoa.