Supersankarit haisevat (omituiselle)!

[Curtvile]

Tämä on yksi määritelmä ei siinä mitään.

Warren Ellis ja moni muu on kiinnittänyt huomion siihen miten supersankarit ovat reaktiivisia eivät aktiivisia eli kuten ilmaiset katalyyttitoimi:

Batmän elää maailmassa joka on täynnä supersankareita ja ihmeitä, bätmänin vastustajat ovat superrikollisia jotka näyttävät tekevän rikoksia lähinnä kiinnittääkseen lepakkomiehen huomion ja päästäkseen tappelemaan tämän kanssa. Mustanaamion tai tartsanin tai tex willerin vastustajat on tavallisia hemmoja jotka tekevät rikoksia saadakseen rahaa tai valtaa.

Batman kamppailee myös lukuisasti tavallisia rahaa ja valtaa havittelevia rikollisia vastaan, mutta entä ne sarjakuvat kuten Mark Hamillin mediakriittinen Black Pearl, jota voisi pitää realistisena stalkkeribatmanina tai Nat Gertlerin The Factor jossa on yksi supersankari mutta ainutkaan tarinoista ei kerro itse Factorista vaan ihmisistä joita toiminta koskettaa (tai ei):
Turhautuneet poliisit, mielenterveysongelmaiset, parisuhteessa kärvistelevät, rikolliset, bileisiin lähdössä olevat bi-tytöt ja uran pohjaan osuvat näyttelijät.
kyseessä on supersankarigenre vaikka spandex enimmäkseen loistaa poissaolollaan.

viitekehyksen huomiointi on tärkeä elementti mutta ymmärränkö oikein supersankari on supersankari vasta liki identtisen vastavoiman kautta?
Eli Dick Tracy on supervihollisia vastaan taisteleva tavallinen tyyppi?

[Jarmo]

Eli Dick Tracy on supervihollisia vastaan taisteleva tavallinen tyyppi?

Kävi itse asiassa Dick Tracy mielessä kun tuota kirjoittelin, mutta ehkä herra munan viholliset kuitenkin ovat pohjimmiltaan aika normirosvoja, vaikkakin vähän groteskeja ja tyyliteltyjä. Ainakin niissä mitä olen lukenut (suomeksi tulleita). Eikä tarvitse erikseen mainita miten lähellä tässä ollaan Jokeria, Pingviiniä tai kaksinaamaa. Tracy on kyllä mielestäni jopa lähempänä supersankaria kun musta-naamio.

Vetää rajan mihin vain, aina löytyy joku sarjakuva joka on ihan siinä rajan päällä köllöttämässä.

[Michael Riddle]

Kaikki olisi helpompaa, jos ottaisimme käsitteen "supersankari" kokonaan pois käytöstä, ja ajattelisimme näitä kaikkia mainittuja toimintahahmoina. Tuossa lienee varmaan syy tämän alueenkin nimeen...

[Jussi Tyni]

Olen varmasti sitten vähemmistönä, kun minua ei kauheasti haittaa supersankarisarjakuvien pitkä jatkumo. Minusta se on pikemminkin rikkaus, josta taitava käsikirjoittaja voi ammentaa ja toteuttaa hienojakin tarinoita. Mielestäni on vain kirjoittajan taidoista kiinni, muodostuuko jatkumo ongelmaksi. Otetaanpa pari esimerkkiä:

Ed Brubakerin ja Steve Eptingin & apureiden nykyinen Kapteeni Amerikka -saaga:

Voin tietenkin parinkymmenen vuoden Marvel-zombie -rupeaman takia olla jäävi sanomaan, mutta mielestäni Ed Brubakerin juoksusta aloittava lukija voi tulla ihan pystymetsästä. Winter Soldierit, Punakallot sun muut pitkän historian sivuhahmot tuodaan tarinaan mukaan tavalla, joka selittää heidät huomaamatta auki. Toisaalta tarinan kannalta ei ole mitään merkitystä, jos Punakallon aiemmista toilailuista ei ole mitään hajua. Tarinalla on selkeä alku ja erittäin selkeä loppu 25 numeron jälkeen. Josta taas jatketaan eteenpäin uusille urille.

Greg Pakin ja useiden kuvittajien Planet Hulk:

Hulk ammutaan edellisessä tarinassa avaruuteen. Tämä kuitataan ekalla sivulla ja se mielestäni riittää. Tämän jälkeen alkaa täysin itsenäisesti toimiva kokonaisuus, jossa sivuhahmotkin ovat pääasiassa uusia tuttavuuksia. Tarina loppuu oikeasti.

Tosin jatkuu sitten World War Hulkissa, mutta sitähän kukaan ei pakota lukemaan.

Kaksi edellistä ovat mielestäni valioluokan esimerkkejä viimevuosien Marvel-tarjonnasta.
DC-universumia tunnen huonommin, mutta esim. Grant Morrisonin Seven Soldiers of Victory oli selkeästi oma komea kokonaisuutensa. Tunnen todella huonosti DC-versumia, mutta ei tuon lukeminen tuottanut minulle mitään ongelmia hirvittävästä hahmolegioonasta huolimatta, kun maestro Morrison pisti parastaan.

Tässäkin ketjussa angstailleet pahimmat supersankari-allergikot voisivat katsastaa ensin ainakin nuo kolme mainittua kokonaisuutta läpi, ennenkuin jatkavat tilitystään.

Muoks: vielä piti hehkuttaa Bendisin ja Maleevin Daredevil-juoksua. Siinä kyllä perinteinen trikoopelleily vedetään kyllä niin katu-uskottavaksi kuin mahdollista. Aivan jäätävän hyvää menoa. Tulihan tätä pitkä pätkä, mutta jos vertaa noihin lähes päättymättömiin manga-sarjoihin, tää vajaa sata numeroa on ihan novelli-mittaluokkaa.

[Reima Mäkinen]

Tällä määritykselläsi lähtisi iso läjä Marvelin hahmoja ja Batman pois supersankareista. Ehkä kannattaisi vain unohtaa tämä määrittely...koska se on pöljää.

Yhtä pöljää kuin kaikki lokerointi. Olen siis koko ajan puhunut supervoimista tarkoittaen yliluonnollisia voimia, tuuria, nokkeluutta yms. jota ei ihimisillä moisina lahjakkuujen keskittyminä esiinny. (Viitataan tällä nyt vaikka Kvaakin tosielämän toimintasankarit ketjuun). Siis vaikka Batmanilla, Mustanaamiolla ja James Bondilla ei virallisen määritelmän mukaan ole supervoimia, käytännössä heillä kuitenkin on. Kukaan normaali, tai edes treenattu ihminen ei pysty moisiin suorituksiin. Voisi myös ottaa huomioon markkinoinnin ja lukijan näkökulman. Jos sitä luetaan supersankarisarjakuvana se on supersankarisarjakuva.

Kaikki olisi helpompaa, jos ottaisimme käsitteen "supersankari" kokonaan pois käytöstä, ja ajattelisimme näitä kaikkia mainittuja toimintahahmoina. Tuossa lienee varmaan syy tämän alueenkin nimeen...

Arvasit oikein. Pelkkä Supersankarit -alue olisi ollut niemeltään turhan rajaava tälle lajityypille.

[Jukka Laine]

Missään vaiheessa ei ole vaimoa tapettu

Jo tuon kirjoittamisen aikaan oli vähän tuohon suuntaan tapahtunut...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mustanaamio onkin tietyssä mielessä aika toimiva esimerkki. No ok, se on sössitty tuhansin tavoin, mutta:

Mustanaamio seukkaa naisen kanssa (muutamia vuosikymmeniä), menee naimisiin, ottaa ottolapsen, keksii mistä lapset tulevat, saa lapsia. Missään vaiheessa ei ole vaimoa tapettu/herätetty henkiin/paljastettu avaruusolioksi/tms. Ei ole ollut tarpeen paljastaa mustanaamion olevan oikeasti viidakkojumaluus ja sen jälkeen äkkiä rebootata takaisin juurilleen.

Jo tuon kirjoittamisen aikaan oli vähän tuohon suuntaan tapahtunut...

Jep. Jukka viittaa siihen, että parhaillaan Amerikassa julkaistavassa Mustiksen pitkässä päivälehtitarinassa Diana on kuollut terrori-iskussa – tai ainakin hänen uskotaan kuolleen. Sankarin tai hänen läheisensä kuolema on tosiaan supersankaritarinoista lainattu kuvio. Tarina on juuri mainittu Mustanaamio-ketjussa.

[Veli Loponen]

Jep. Jukka viittaa siihen, että parhaillaan Amerikassa julkaistavassa Mustiksen pitkässä päivälehtitarinassa Diana on kuollut terrori-iskussa – tai ainakin hänen uskotaan kuolleen.

Ei kai? Jukan lainaama viestihän on viime vuoden alusta, eikä Dianan kai vielä silloin luultu kuolleen?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ei kai? Jukan lainaama viestihän on viime vuoden alusta, eikä Dianan kai vielä silloin luultu kuolleen?

Kyllä vain luultiin. Viisiosainen tarina alkoi jo 24.8.2009. Kahkonen antaa Mustis-keskustelussa linkin ensimmäiseen strippiin.

Tässä vielä todisteena strippi lokakuulta 2009.