Onko piirustusoppaiden aika ohi?

[Holle]

Useisiin puheina oleviin olen tutustunut ja ja moni niistä on hyllyssäkin mutta enimmäkseen pölyttymässä. Tärkeimmäksi on jäänyt Kutila-Ahlqvist -opus: "Piirrä sarjakuvaa".
.....
Itse haluaisin lukea kirjan johon olisi koottu 10 - 20 suomalaista tekijää. Strippi tai sarja jokaiselta ja oma selostus sarjan synnysta  lähtien ideoinnista ja hahmoista. Kuvia suttupapereista, luonnoksista, tekstauksesta muutoksineen + työjärjestyksestä ja -vaiheista yleensä. Samoin käytetyt välineet tarkkaan eriteltyinä ja perusteltuina.

[[kivi]]

Useisiin puheina oleviin olen tutustunut ja ja moni niistä on hyllyssäkin mutta enimmäkseen pölyttymässä. Tärkeimmäksi on jäänyt Kutila-Ahlqvist -opus: "Piirrä sarjakuvaa".
.....
Itse haluaisin lukea kirjan johon olisi koottu 10 - 20 suomalaista tekijää. Strippi tai sarja jokaiselta ja oma selostus sarjan synnysta  lähtien ideoinnista ja hahmoista. Kuvia suttupapereista, luonnoksista, tekstauksesta muutoksineen + työjärjestyksestä ja -vaiheista yleensä. Samoin käytetyt välineet tarkkaan eriteltyinä ja perusteltuina.

Erinomainen ajatus. Olen mukana.

Kivi

[Reima Mäkinen]

Itse haluaisin lukea kirjan johon olisi koottu 10 - 20 suomalaista tekijää. Strippi tai sarja jokaiselta ja oma selostus sarjan synnysta  lähtien ideoinnista ja hahmoista.

Juu, tämäntyyppisille kirjoille voisi olla jonkinlainen tilauskin, kunhan Suomeen vain syntyisi ensin tuo 20kpl tähtipiirtäjiä. Tusinatekijöiden omaehtoisia tilityksiä on netti väärällään, enkä usko että niitä monikaan jaksaa (vaikka saisi ilmaiseksi) lukea.

käytetyt välineet tarkkaan eriteltyinä ja perusteltuina.

Usein perustelu kuitenkin on se että "tähän nyt vaan olen jämähtänyt, tai oli vähän kiire ja tällä sai kätevästi jälkeä aikaan." Nämä "väärät" perustelut pitäisi kirjan toimittajan osata sitte vielä kauniisti kiertoilmaista. 

[JJ Naas]

Käsikirjoitustekniikoista olisi aina kiinnostava lukea. Itse en juuri pidä McCloudin Making Comicsin lähtökohdasta, että käytetään jonkinlaista sattumanvaraistavaa "mitäs seuraavaksi tapahtuisi" -lähtökohtaa. Kyllä sillä tarina syntyy, jos ei ole sen kummempaa ideaa mielessä, mutta entä jos mielessä on jokin idea, jonka haluaa saada mahdollisimman tehokkaasti kerrottua? Entä jos tarinan lähtökohtana on yleinen teema vs. henkilökuvaus?

Valmiita vastauksia ja kaavoja tällaiseen ei edes tarvita, mutta näiden asioiden pohdintaa olisi kiva lukea siten, että esimerkkeinä on käytetty eri tavalla kerrottuja sarjakuvia, tekijöiden selostaessa prosessiaan ja metodejaan ideasta valmiiseen sarjakuvaan.

[[kivi]]

Usein perustelu kuitenkin on se että "tähän nyt vaan olen jämähtänyt, tai oli vähän kiire ja tällä sai kätevästi jälkeä aikaan." Nämä "väärät" perustelut pitäisi kirjan toimittajan osata sitte vielä kauniisti kiertoilmaista. 

Hmm, ettei kyseessä sittenkin olis se, ettei tekijä vaan osaa kertoa miksi on päätynyt johonkin tiettyyn terään? Kyllä siihen yleensä syynsä on, miksi johonkin kynään vain palaa.

Itse aloitin aikoinaan kokeilemalla kaikkien piirustusvälineiden rajoja ja joskus jopa rikkomalla kyniä saadakseni uutta jälkeä. Näin jälkeenpäin ajatellen siitä tuli vähän liian itsetarkoituksellista, ja albumeistani Kytkijät harmittaa mua nyt eniten, vaikka se oli todella hauska tehdä, roiskia värejä, hieroa grafiittia ja tupakkapurua muovikalvoon ja valokopioda se, piirtää saman kuvan sisällä siveltimellä, terällä, vahaliidulla, alkydimaalilla ja retussilla, piirtää erilaisille pahvi- puu ja kartonkipinnoille jne...

Sitten vuoden 1992 mun työvälineeni on olleet aina samat (lukuunottamatta yhden paperitehtaan ja yhden sivellinvalmistajan katalaa vetäytymistä markkinoilta), ja kokeilut on sijoitettu yksittäisiin "fiiliskuviin" kuten Parkkipaikka Auringossa -albumin soittokohtauksiin. Käyn silti vuosittain maailman isoja taidetarvikeliikkeitä läpi ja ostan kaikki kiinnostavat kynät ja siveltimet.

Teen niillä sitten vaikka sitä taidetta.
:-D

K

[Aura]

Juu, tämäntyyppisille kirjoille voisi olla jonkinlainen tilauskin, kunhan Suomeen vain syntyisi ensin tuo 20kpl tähtipiirtäjiä. Tusinatekijöiden omaehtoisia tilityksiä on netti väärällään, enkä usko että niitä monikaan jaksaa (vaikka saisi ilmaiseksi) lukea.

Ihan totta, mutta en silti jaksa uskoa etteikö Suomesta löytyisi tarvittavaa määrää taitavia ja monipuolisia tekijöitä. Ja keitä tuollaiseen kirjaan sitten valitsisikin, eivät valinnat kuitenkaan miellyttäisi kaikkia.

Se on kyllä totta että moni piirtäjä ei osaa kovinkaan henkevästi perustella miksi on käyttänyt jotain välinettä tai päätynyt tiettyyn ratkaisuun.

[Hazart]

Tuli mieleen, että Blacksadin tekijän sketchfiles oli vähän jotain sinne päin mistä tässä o puhuttu (vaikka ei piirustusopas olekaan). Siinä on suunnitelmia, kuvakäsis, sketsejä ja värisommitelmia. Mies vielä kertoo yksityiskohtia sivujen tekemisestä ja löytyypä messevä haastattelukin kyseisen sarjakuvan tekemisestä. Aivan huippu!

[Reima Mäkinen]

Tuli mieleen, että Blacksadin tekijän sketchfiles oli vähän jotain sinne päin mistä tässä o puhuttu

Totta, mainio lätty, mutta en minä sitä enää oikein oppaaksi miellä. Se on pikemminkin sen sarjakuvan jatke tai ekstra.

[keijoahlqvist]

Käsikirjoitustekniikoista olisi aina kiinnostava lukea.
...

 entä jos mielessä on jokin idea, jonka haluaa saada mahdollisimman tehokkaasti kerrottua? Entä jos tarinan lähtökohtana on yleinen teema vs. henkilökuvaus?

Kirja Elokuvan runousoppi on minusta huono. Käytännössä se on helvetin hyvä, koska jään mielessäni väittelemään tekijöiden kanssa siitä mitä ne väittävät. Se on myös monipuolinen. Luulen että siitä on apua juuri tarkoittamiisi päämääriin.

Aion kyllä jonain päivänä saada aikaan jotain joka liittyy sarjakuvan käsikirjoittamiseen ja sarjakuvan kerrontakeinoihin. Tai siis luen aiheesta juttuja joka päivä mutta vaikutelmien ja oivallusten edelleenvälittäminen onkin jo työläämpi homma.

[Holle]

Ihan totta, mutta en silti jaksa uskoa etteikö Suomesta löytyisi tarvittavaa määrää taitavia ja monipuolisia tekijöitä. Ja keitä tuollaiseen kirjaan sitten valitsisikin, eivät valinnat kuitenkaan miellyttäisi kaikkia.

Se on kyllä totta että moni piirtäjä ei osaa kovinkaan henkevästi perustella miksi on käyttänyt jotain välinettä tai päätynyt tiettyyn ratkaisuun.

Löytyy varmasti tarpeeksi mielenkiintoisia tekijöitä.
Eikä valintojen nyt tarvitse ketään miellyttää. Ei mitään niin huonoa ole etteikö siitä jotain oppisi.
Perusteiden kiskomisen voisi hoitaa tosiaan toimittaja.

[JJ Naas]

Kirja Elokuvan runousoppi on minusta huono. Käytännössä se on helvetin hyvä, koska jään mielessäni väittelemään tekijöiden kanssa siitä mitä ne väittävät.

Voisin tsekata. Itsekin aina väittelen mielessäni tekijöiden kanssa kun luen tällaisia teoksia, kuten esimerkiksi kun joskus perehdyin parin kirjan verran näytelmien kirjoittamisen mysteereihin tai lukiessani McCloudin juonigeneraattorista.

[[kivi]]

Kirja Elokuvan runousoppi on minusta huono.

Broidi suositteli sen tilalle teosta Aristoteles Hollywoodissa. Kannattanee tsekata, tosin itsellä se on jostain syystä jäänyt lukematta, vaikka hyllyssäkin on.

Pakko tunnustaa että kävin uteliaisuudesta katsomassa tuota sarjakuvawikiä, mutta jo avaussivu sisäänlyötyine hampaineen ja käärmeineen aiheutti sellaisen "jaa, tämmöistä" -fiiliksen, enkä sitten lähtenyt katsomaan linkkejä pidemmälle, kun tuli vähän huono olokin siitä grafiikasta. Keijo sinne näytti paljon kirjoitelleen, katsoin päivityshistoriasta (kun se vaikutti olevan sellainen vakavasti otettava sivu), että eiköhän siihen joskus tule tutustuttua, ehkä ulkonäköuudistuksen jälkeen..? Eli kaikki mitä ko. Wikistä sanon on teoriaa, ei aavistustakaan mitä siellä on, mutta kannatettava ajatus joka tapauksessa.

Anteeksi. Ei vaan pysty. Se on vähän niinkuin että jotkut designit on vaan liian rankkoja, pakko paeta.

Kivi

PS. Miksei sarjakuvawiki löydy googlettamalla 'sarjakuvawiki'?

[Pekka Salonen]

PS. Miksei sarjakuvawiki löydy googlettamalla 'sarjakuvawiki'?

Löytyy enemmä jos hakee sarjakuvantekowikiä.

[Reima Mäkinen]

Broidi suositteli sen tilalle teosta Aristoteles Hollywoodissa. Kannattanee tsekata, tosin itsellä se on jostain syystä jäänyt lukematta, vaikka hyllyssäkin on.

Olin tosta kans innoissani kun se tuli, mutta lopulta kirjasta jäi aika vähän käteen. Suositellaan varsinkin niille jotka pitivä elokuvasta Poika ja ilves.  Samaa tasoa, tai parempi on:

Dramaturgioiota
Tekijät: Reitala Heta, Heinonen Timo (toim.)
ISBN: 951-45-9730-3
Julkaisuvuosi: 2003

Tuo on näkökylmiltaan laajempi, mutta kuitenkin melkoisen raskaslukuinen. Enemmän vielä tykkäsin tästä:
 
Sanoista eläviä kuvia
käsikirjoittajan opas
Tomi Leino
OTAVA 2003

...Joka oli mielestäni eniten käsikirjamainen ja konkreettisin näistä, sopien ehkä parhaiten Runousopin rinnalle (joka siis kannattaa tosiaankin lukea).

[keijoahlqvist]

Gunnar Krantz: Seriemagi (Optimal)

Sebastian Aho lukia ja arvioi Gunnarin teoksen.