Onko manga Suomessa lopussa?

[Curtvile]

Ei hyvänen aika.
Mangaa myydään halki suomen Ivalosta Hankoon, sydän-savosta umpihärmään. Ei vain ja ainoastaan pääkaupunkiseudulla.
Helsinki on tärkeä helsinkiläisille, mutta ei ratkaise esimerkiksi myyntiä.

Mangaa saa ulkomailta aivan samoin kuin aikoinaan jo ennen koko internettiä sai tavaraa maailmalta kunhan posti(koti- tai ulkomainen) ei asiaa sotke.
Fantasiapelit myy mangaa postimyynnin lisäksi ihan liikkeissä siellä maakunnissa asti.

Laatumangaakin on ja sitä on suomeen tilailtu jo 80-luvulta saakka. ilmiö ei ole uusi vaikka se sitä joillekin on.

Mitä BDhen ja amerikkalaisiin supersankareihin tulee ne eivät ole kuolemassa pois vaikka sitä joku toivookin.

Nämäkin asiat kyllä huomaa jos pitää silmät auki(se kyllä voi vaatia sen yli 30 v ikää ja kokemusta)

[puro]

Megasarjojahan tulee Japanissa yhä uusia. Tarttee vain, kuten Jiksi sanoi, seurata julkaisuja.

Minä tarkoitin enemmän retorisena kysymyksenä, ne varmaan seuraakin, jotka julkaista aikoo...

Pitäisin aikaisemmin mainitsemiani sarjoja megasarjoina, joiden myyntimäärien luulisi olevan riittäviä kannattavuuteen? Voin toki olla väärässä, sillä vaikeaahan tällaiselta mutupohjalta on ponnistaa, kun ei ole myyntilukuja vertailtavaksi.

Inuyasha ja Naruto nyt varmaan ainakin ovat esimerkkejä (tai pitäisi olla kaiken järjen mukaan) sarjoista, joita vaikka harrastajat ovat seuranneet enkkukäännöksistä tms., tavan tallaaja sarjisfani ostaa marketin hyllyltä ja näin  suomijulkaisu toi ison nipun uusia harrastajia.

[echramath]

Mangaa saa ulkomailta aivan samoin kuin aikoinaan jo ennen koko internettiä sai tavaraa maailmalta kunhan posti(koti- tai ulkomainen) ei asiaa sotke.

Ei aivan samoin, vaan huomattavasti helpommin. Yksi vaihe oli tietysti ylipäätään nettikauppa, mutta nythän ollaan viimein pääsemässä eroon sellaisestakin ongelmasta, kuin maksaminen ulkomaalaiselle kauppiaalle. Atlantin yli ei pitkään toiminut järkevästi mikään muu maksuväline kuin luottokortti, ja sellaisen saaminen Suomessa on ollut perinteisesti melkoisen hankalaa.

Kaikki klassikot ovat saatavissa kielellä jota ymmärtää (ja enimmäkseen hyllytavaraa), suuret painosmäärät pitävät hinnat alhaisina ja paketti lähtee internetistä muutamalla klikkauksella. Kyllä siinä saattaa olla vaikeuksia saada niitä aikuisemman lukijan klassikoita enää viiden vuoden kuluttua kaupaksi. (Tai oikeammin: tilanne lienee sama kuin Egmontilla tällä hetkellä, mitä tule DC/Marvel-kaman julkaisuun)

[Lurker]

Nämäkin asiat kyllä huomaa jos pitää silmät auki(se kyllä voi vaatia sen yli 30 v ikää ja kokemusta)

Tarkoitin lähinnä määrällisesti. Melkein kaikki Suomen (no, ei ihan mutta viidennes) elokuvakäynnitkin tapahtuvat Tennispalatsissa. Fantasiapelit puolestaan on Euroopan paras mangakauppa, ylivoimaisesti.

Kuten tuossa on auktoriteetti totesi, on tosiasia, kiistämättömäpi kuin ihmisen osuus ilmastomuutokseen, että mangan suhteen "yritetään hitaasti ja vaivalloisesti kivuta ylöspäin", nousukautta seurasi lama. Laiton nettilataus ja ihan laillinen nettiostaminen ei näy missään muuten kuin fanikulttuurin sisällä, niistä on vaikea sanoa mitään.

Ikääkin on meikäläisellä aika rapiat päälle tuon mainitsemasi...

[Aura]

Itsellä on muutamakin sarja, jotka olisi mielenkiintoista nähdä suomeksi, mutta taitaa olla turha toivo.

Valitettava tieto, siis tämä että laatumanga ei myy.

No, liekö se mikään ihme, jos suurin osa ihmisistä näkee kaiken vähänkään mangaan vivahtavan teineille suunnattuna isosilmä-lastensarjana. Eipä siinä tule tartuttua mihinkään mikä näyttää vähänkään valtavirta-mangalta. Kun ei täällä perustallaaja sarjakuvia edes lue, muutamaa sarjaa lukuun ottamatta. (Vähän kuin se että suuri osa on lukenut Sormusten Herran mutta harvempi heistä lukee muuta fantasiaa.) edit: Niin siis että kun sarjakuvaa ei Suomessa muutenkaan myydä niin mielettömiä määriä...

Toinen mielestäni ISO ongelma on jos suurin osa näkee mangaan vivahtavat sarjakuvat elämäntapana ja johonkin genreen liittyvänä alakulttuurina, eikä sarjakuvana, jossa on käytetty tiettyä ruutujakoa, kerrontatapaa yms.

Mangalla kun olisi paljon annettavaa myös eurosarjakuvalle, johtuen juuri siitä että eräs joskus jossain keksi tutkia elokuvaa ja mietti, miten elokuvakerronnan saisi tehokkaimmin siirrettyä paperille. Monessa eurosarjassakin itseä on suunnattomasti ärsyttänyt nimenomaan ruutujako: muuten hienon ruudun tappaa se, että se on tungettu postimerkin kokoisena keskelle sivua. Kerrontatapoja on tietenkin monia, mutta joskus tila tekee kuvalle hyvää.

[Lurker]

No, liekö se mikään ihme, jos suurin osa ihmisistä näkee kaiken vähänkään mangaan vivahtavan teineille suunnattuna isosilmä-lastensarjana. (...) Niin siis että kun sarjakuvaa ei Suomessa muutenkaan myydä niin mielettömiä määriä...

Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa. Järjenvastaista ajatellakin, että kansan syvät rivit alkaisivat mangaa ostaa. Siitä ei kannata ees sun taas haaveillakaan.

Sarjakuvaa myydään Suomessa mielettömät määrät, jos Disney lasketaan mukaan. Samaten kovakantiset strippikokoelmat ovat sitä, mitä Suomi lukee.

Monessa eurosarjassakin itseä on suunnattomasti ärsyttänyt nimenomaan ruutujako: muuten hienon ruudun tappaa se, että se on tungettu postimerkin kokoisena keskelle sivua. Kerrontatapoja on tietenkin monia, mutta joskus tila tekee kuvalle hyvää.

Tuo kerrontatapa on jo muuttunut, vrt. Sillage ja uudet Asterixit.

Toisaalta jokin Alixin sekä Blake ja Mortimerin kaltainen tekstipainotteinen ja suht' pikkuruutuinen  sarjakuvakerronta on tavattoman viehättävää ja miellyttää esteettistä silmää - joillakin.

[Jiksi]

Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa. Järjenvastaista ajatellakin, että kansan syvät rivit alkaisivat mangaa ostaa.

Sinulta puuttuu nyt perspektiivi asiaan.

Kovakantista, kalliimmanpuoleista ja laadukkaana pitämäänsä eurosarjakuvaa lukevat ihmiset, jotka oppivat lukemaan ranskalaista sarjakuvaa Non-Stopin ja Zoomin kaltaisten lehtien kautta.

Sama koskee jenkkisarjakuvan kuluttajiin, nyt ostavat kovakantista, kalliimmanpuoleista ja laadukkaana pitämäänsä jenkkisarjakuvaa samat tallaajat, jotka tavasivat nuorena Hämähäkkimiestä, Ryhmä-X:ää, Marvel ja Sarjakuvalehteä.

Laatusarjakuva on todellisuudessa vasta nuoren työssäkäyvän tavoitettavissa.

Lehtihyllytarjonta vasta kasvattaa mangan lukijakuntaa. Ihmiset aina kustantajia myöten vain hämääntyivät siitä räjähdyksestä, joka seurasi kun mangan puutteesta kärsinyt kansa viimein sai haluamaansa.

On mielenkiintoista nähdä, siirtyykö manga pitkän ajan kuluessa kirjakauppoihin, kuten eurosarjakuva ja jenkkisarjakuva. Tällöin lehtihyllysarjakuva on pääasiassa vain lasten sarjakuvaa (osa lehtihyllymangasta on nykyisin varhaisnuorille suunnattua).

[jampura]

Mielestäni suomennettu laatumanga ei myy, koska se on liian vanhaa ja nuorison keskuudessa ei keräilymentaliteettia ole kuten vanhemilla harrastajilla. Tämä johtuu varmaankin rahapulasta. Ja liian vanhalla tarkoitan että se on luettu jo englanninkielisenä, joko netistä tai kaverilta. Menestyssarjat taas saattavat kärsiä samasta ongelmasta, mutta eivät niin paljoa koska ne houkuttelevat automaattisesti uusia lukijoita.

Itse en edes katsele paljoa kaupassa mitä mangaa siellä on, koska suurin osa siitä on shounenia tai shojoa ja kaikki seinen tai josei on vanhaa klassikkotavaraa joka ei vaan jaksa kiinnostaa. Yksissä kansissa ja isomassa koossa, sitten vois vaikka Nausicaanki tarttua, en muuten.

[J.Salo]

Mielestäni suomennettu laatumanga ei myy, koska se on liian vanhaa ja nuorison keskuudessa ei keräilymentaliteettia ole kuten vanhemilla harrastajilla.

Väittäisin vastaan; keräily on luonteenpiirre, joka kaikilla on. Saattanee olla jopa geeneissä.
Lisäisin, että kovalevyillä ja netissä olevat skannit ovat yksi juttu, mutta eivät ne kasvata statusta samalla tavalla kuin fyysiset tuotteet. DVD-levyjä lukuunottamatta, fyysinen tuote on huomattavasti parempi kuin digitaalinen, ja nuoriso tietää sen myös (näin sanoo ihminen, joka on lukenut sarjakuvia ruudulta teini-iästä lähtien, kohta kymmenen vuotta).

Itse en edes katsele paljoa kaupassa mitä mangaa siellä on, koska suurin osa siitä on shounenia tai shojoa ja kaikki seinen tai josei on vanhaa klassikkotavaraa joka ei vaan jaksa kiinnostaa. Yksissä kansissa ja isomassa koossa, sitten vois vaikka Nausicaanki tarttua, en muuten.

Itsekin ihmettelin hieman Nausicaan julkaisutapaa. Olisin kenties kustannustoimittajana julkaissut isomman pötkön kerralla, tai ainakin pistänyt kanteen numeron perään vielä sanan "seitsemästä", muodossa tai toisessa. Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.

[Aura]

Mutta kun laatumangan jättävät ostoslistaltaan pois siis myös ns. mangafanit. Hehän lopulta valinnoillaan ratkaisevat sen, mikä myy ja mitä kannattaa kustantaa.

Sen lisäksi että sarjat on jo luettu englanniksi tai fanikäännöksinä, monet mangafanit lukevat vain tutulla mainstream-tyylillä piirrettyjä teinisarjoja. Monia tästä poikkeavia sarjoja ei edes mielletä mangaksi, joten moni sivuuttaa Narutosta ja Bleachista poikkeavat sarjat siksi koska ne ovat heidän mielestään tylsiä tai tyyli on aivan väärä.

Tuo kerrontatapa on jo muuttunut, vrt. Sillage ja uudet Asterixit.

Itse asiassa katselin juuri suomeksi julkaistua Sillagea ja tämä ruutujen ahtaus tuli viimeksi mieleen juuri siitä.

[Lurker]

Sinulta puuttuu nyt perspektiivi asiaan.

Kovakantista, kalliimmanpuoleista ja laadukkaana pitämäänsä eurosarjakuvaa lukevat ihmiset, jotka oppivat lukemaan ranskalaista sarjakuvaa Non-Stopin ja Zoomin kaltaisten lehtien kautta.(...)
Lehtihyllytarjonta vasta kasvattaa mangan lukijakuntaa. Ihmiset aina kustantajia myöten vain hämääntyivät siitä räjähdyksestä, joka seurasi kun mangan puutteesta kärsinyt kansa viimein sai haluamaansa.

Perspektiiviä ja mielipiteitä on vaikka muille jakaa, tosin voivathan ne olla vääriä...

Se on kyllä totta, että Suomessa on perusmarketissakin aivan häkellyttävän isot lehtihyllyt täynnä sarjakuvaa, myös mangaa. Näin ei suinkaan maailmalla ole. Mangapokkareilla saattaa Citymarketissa tai K-kaupassa olla jopa oma räkkinsä, josta valita. Hienoa.  

Ranskassa törmäsin parhaaseen sarjakuvavalikoimaan (erikoiskauppojen ulkopuolella) lentokentällä. Mangaa ei ollut juuri nimeksikään. Hotellin läheisessä kaupassa lehtihyllyä ei ollut lainkaan ja lähikulman lehtikioskin ainoa tarjolla ollut sarjakuva oli Journal de Mickey. Heh. Spirouta löytyi sitten vähän isommista paikoista. Italiassa ulkona lähes taivasalla olevissa ständeissä on sarjakuvaa vaikka kuinka paljon, pokkareina ja sitä kotimaista tuotantoa, uutta ja käytettyä, halpaa ja kallista. Joistakin Euroopan maista sarjakuvia ei löydä mistään, vaikka kuinka etsisi. Missähän kätköissä niitä pitävät?

Suomi on, lähes yllättäen, sarjakuvan sivistysvaltio, ainakin tarjonnan määrään nähden. Eiköhän se mangakin tosiaan paikkansa löydä meiltä.

Mitä eurooppalaiseen sarjakuvaan tulee, niin siinäkin uskoisin myyntikeskittymän olevan pääkaupungissa. Mikähän on Kampintorin antikvariaatin prosentuaalinen osuus myydyistä Alix-albumeista? Veikkaisin, että aika korkea.

Nausicaän julkaisutahti on ollut mielestäni okei. Vierastan liian nopeaa vyörytystä. Tosin tässä tapauksessa tahti on ilmeisesti ihan muista syistä verkkaantunut aiotusta.

PS. Sillagen ruutujako on mielestäni varsin oivaltavaa ja kerrontaa edistävää (ja vähän sukua Nausicaällekin). Siitä sitten ehkä enemmän omassa ketjussaan.

[jampura]

Väittäisin vastaan; keräily on luonteenpiirre, joka kaikilla on. Saattanee olla jopa geeneissä.

Noinhan se toki on, mutta tarkotin lähinnä sitä että kun rahaa on rajallisesti niin jo ennestään tuttua sarjaa ei ole mielekästä ostaa.

Jos vois jonku vinkin mangan julkaisijoille antaa niin kääntäkää mieluummin niitä hieman vähemmälle huomiolle jääneitä, kuten vaikka Nodame Cantabile. Sen ostaisin ilomielin ja kehuisin kaikille kavereillenikin.

[Veli Loponen]

Minultakin tarina on osittain ostamatta, kun tuntui että loppu ei neljännen osan jälkeen ollut vielä häämöttämässä, ja kukaan ei oikein osannut sanoa montako näitä oli tulossa.

Mulla taas ostopäätökseen vaikutti juuri se, että kuulin, että sarjassa on vain seitsemän osaa. Tässä vaiheessa vain kaksi numeroa oli ilmestynyt ja sillä pääsikin hyvin vauhtiin.
Mutta samaa mieltä siinä, että pokkareissa yleensäkin olisi hyvä lukea sarjan mahdollinen pituus. Mulla nimittäin myös ostopäätökseen vaikuttaa hyvin paljon sarjan laatu (onko tietyn kokonaisuuden muodostava rajattu, vai jatkuva sarja).

[Jiksi]

Mitä eurooppalaiseen sarjakuvaan tulee, niin siinäkin uskoisin myyntikeskittymän olevan pääkaupungissa.

Eurooppalaiselle sarjakuvalle on nyt samantyyppinen ketju täällä. Kirjoitin sinne, että eurosarjakuva on nuorekkaan kaupunkilaisen työssäkäyvän lukemistoa – tai ainakin he ostavat sitä.

Mitä sarjakuvan löytämiseen tulee, Lappeenranta on erinomainen esimerkki. Kirjakauppojen sarjakuvavalikoima on heikko. Kaupungin paras kirjakauppa sarjakuvien suhteen on Suma.

Ennen muuttoaan keskustaan Suma, kuten vieläkin Fantasiapelit, oli jopa osoitteen kanssa vaikea löytää. Ulkomailla minua ainakin hämää katujen ja liikkeiden ulkoasu. Silmän on vaikea poimia tuttuja asioita, lähinnä apteekit vihreine valoineen tunnistaa helposti ulkoa.

Mielenkiintoiset liikkeet löytyvät usein syrjästä, pieniltä sivukaduilta jne. (ei siis nyt sarjakuvan suhteen vaan aivan ylipäätänsäkin).

[Lurker]

Mielenkiintoiset liikkeet löytyvät usein syrjästä, pieniltä sivukaduilta jne. (ei siis nyt sarjakuvan suhteen vaan aivan ylipäätänsäkin).

Aivan niin, aivan niin.

Yliopistokaupungeista löytää yleensä enemmän kaiken alan tarjontaa kuin yliopistottomiskaupungeista, näin on usein mangan ja muun sarjakuvan suhteen.

Libristeille pitäisi saada joku taho ja tahto markkinoimaan mangaa ja yleensäkin kuvasarja-albumeja - tästä on ennenkin ollut puhetta.

Bleachin ja Black Lagoonin kansissa pisti silmään, että ne olivat englanniksi (siis suomalaisissa laitoksissa). Niitä ei piston saanut silmä erota ulkomaisista painoksista. Potentiaalinen suomalainen lukija saattaa ne jättää huomiotta.