Kuvittaminen ammattina?

[kaltsu]

Markkinoinnista:  Nettisivut on oman kokemukseni mukaan se tärkein ase. Portfolioita en ole koskaan mihinkään kiikuttanut eikä niitä ole kysytty.

Minulta on kysytty. Netissä ollut portfolio herätti parissa toimistossa sen verran kiinnostusta että pyysivät kiikuttamaan varsinaisen portfolion käsiinsä hipelöitäväksi. Eikä mulla tietenkään sellaista ollut. Olisivat ehkä vain halunneet tsekata tyypin tai sitten olisivat halunneet arkistoon, muiden portfolioiden joukkoon jotain konkreettista josta sitten aina valikoida kutakin keissiä varten sopivimman tyypin sen sijaan että joutuisivat netin loputtomissa syövereissä seikkailemaan.

Varmaan kuitenkin vähenevässä määrin kysellään.

Oon muutenki vähä sitä mieltä että kuvittajan ammatti on nyt ja varsinkin tulevaisuudessa hyvinkin erilainen ammatti mitä se on ollut ja tietynlainen sopeutumiskyky ja ajassa mukana pysyminen ovat varmasti plussaa. Perinteisen printin merkitys (ja maksukyky) on internetin myötä jatkuvasti vähenemään päin ja sitten taas sellaisilla aloilla kuin peliteollisuudessa tarvitaan jatkuvasti enemmän osaavaa väkeä. Ja vaikka meistä tuntuisi kuinka hyvältä idealta aloittaa piirtämisen opiskelu vaikkapa vahaliiduilla, saattaisi olla fiksumpaa istuttaa tyypit saman tien jonku 3D-softan ja tulevaisuudessa ties minkä varteen.

Oma mielikuva on että kuvitustöitä kysytään tällä hetkellä aika mukavasti. Eikä tuo sarjakuvatyyli aina välttämättä rajoite ole, itse piirrän useampaan lehteen sekä kuvituksia että sarjakuvia.

Tokihan osaajille töitä löytyy ja kyllä minullakin keikkaa oli. Kävi vain mielessä että hiukan toisenlaisella tyylillä olisin voinut saada sekä enemmän töitä että paremmin maksavilta tahoilta töitä, jolloin olisin pärjäillyt paljon paremmin enkä olisi ollut aina toisinaan riippuvainen siitä että puolisolla oli säännölliset tulot.

Enkä mä nyt sinänsä kadu että oon pienestä pitäen sarjakuvia piirtäny, se on tehny musta ihan kohtalaisen sarjakuvapiirtäjän ja minusta se on hienompi juttu ku kuvittajan ammatti. Kuvittelen edelleen tekeväni lähitulevaisuudessa niin mahtavia sarjakuvaeepoksia että tekin tulette lukemaan niitä silmät ymmyrkäisinä.

[Anssi Rauhala]

... Kuvittelen edelleen tekeväni lähitulevaisuudessa niin mahtavia sarjakuvaeepoksia että tekin tulette lukemaan niitä silmät ymmyrkäisinä.

Lähitulevaisuudessa! Kerro sitten, kun saa alkaa pidättää hengitystä.

[Miha]

Lähitulevaisuudessa! Kerro sitten, kun saa alkaa pidättää hengitystä.

"Sarjakuvataiteilija tukehtui odottaessaan kolmen ruudun sarjakuvastrippiä"

 

[kaltsu]

Lähitulevaisuudessa! Kerro sitten, kun saa alkaa pidättää hengitystä.

"Sarjakuvataiteilija tukehtui odottaessaan kolmen ruudun sarjakuvastrippiä"

Koska en toivo kenellekään hengitysvaikeuksia edes vitsillä, tekaisin (Hamsunin ja Linnan inspiroimina) hurjan sukueepoksen saman tien. Kolmessa ruudussa.

Nyt, jatkakaa ketjun aiheessa.

[Miha]

Nyt, jatkakaa ketjun aiheessa.

Oota hetki, huuhtelen jauhot suusta   

[Doc Lomapäivä]

Kaltsun puheissa on tapahtunut parissa vuodessa melkoinen muutos.

[kaltsu]

Huoh. Miksköhä tää ny kohdentu minuun tää keskustelu? Pitäis ilmeisesti pitää turpansa kiinni näissä ammattikeskusteluissa.

Kaltsun puheissa on tapahtunut parissa vuodessa melkoinen muutos.

Käsittämättä lainkaan mistä puhut, listaan moiseen muutokseen useamman mahdollisen syyn:

A) Pyrin kehittymään ihmisenä ja kehityn ilman erityistä yritystäkään. Ajatukset ja asenteet ovat jatkuvassa liiketilassa. Välillä muistotkin.
B) Erilaisissa tunnetiloissa, eri ihmisten kanssa ja eri lähtökohdista sitä juttelee aika lailla eri juttuja. Ainakin nyanssit vaihtelevat.
C) Sä oot joko nyt tai aikaisemmin ymmärtäny mut väärin. Sä oot ehkä luonu mielessäsi musta vääränlaisen kuvan.
D) Jätän mielelläni johdonmukaisena pysymisen koneille. Olen ihminen ja mahdollisesti poikkeuksellista ailahtelevaisempikin. Nyt oon esimerkiksi hemmetin pahalla tuulella joten mieti tarkkaan mitä sanot seuraavaksi. #¤&%#@"!!

[Emppu]

Ajatukset ja asenteet ovat jatkuvassa liiketilassa. Välillä muistotkin.

Netissä on se ikävä asenne, että vaikka itse tuntuukin muuttuvan ihmisten ja tapahtumien myötä, harvoin muut sitä kuitenkaan jaksavat uskoa. En sano, että itse olisin pyhimys tai kukaan muukaan, hauskempaahan sitä uskoa omiin kokemuksiin kuin siihen, että toinen on todella muuttunut, mutta pakko sieltä norsunluutornista on tulla välillä alas ja pitää muita ihmisiä kaltaisinaan. Se, joka kehtaa myöntää muuttaneensa mieltä, on kuitenkin se, joka osoittaa kehityksensä, ei se, joka vittuilee siitä.

Mutta kuitenkin, Rojun kommentista tuli mieleen sitten opiskelupaikat, kellään hajua mokomista? Siis lähinnä nyt tarkoitan, että kuinka kauas ulkomailla pitää mennä,  että saisi tämän tietotaidon markkinoista?

[Anssi Rauhala]

... kuinka kauas ulkomailla pitää mennä,  että saisi tämän tietotaidon markkinoista?

Ehkä ei tarvitse edes ulkomaille mennä: kotimainenkin kaupan alan tutkinto ja rautaisannos markkinointia sekä sopimusoikeutta voi sekin riittää. Jos paneutuu kunnolla muutaman vuoden tuommoisiin oikeasti tärkeisiin asioihin, voi jonain päivänä olla kivasti omillaan. Samalla illat ja yöt  (silloin, kun ei lue tenttiin) voi opetella sen tuotteen tekemistä, mitä sitten myy, kun on pätevä kaupantekijä. Ja jos osaa myymisen taidon, ei tuotteen tarvitse olla paljon mistään kotoisin.

Itselläni tuollaiset asiat jäivät aikoinaan väliin, koska tuntemani kauppa- ja laki-ihmiset tuntuvat usein olevan aika huonoa seuraa itselleni, tai päinvastoin.

[hannu lipponen]

Kuvittamisessa ammattina on ainakin mulla haastavinta niiden asiakkaiden/duunien löytäminen. Periaatteessa töiden laadussa ei liene valittamista, mutta aina ei ne pari omaa tyyliä sovellu potentiaaliselle asiakkaalle ainakaan juuri sillä hetkellä juuri siihen projektiin. Pitäis olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kyllä ne muuten ne näytetyöt unohtavat. Nari nari. Ehkä mä olen vaan laiska.

[Anssi Rauhala]

... aina ei ne pari omaa tyyliä sovellu potentiaaliselle asiakkaalle ainakaan juuri sillä hetkellä juuri siihen projektiin...

Totta. "Just nyt me ei haeta ihan tällaista." "Milloinkas sitten hakisitte?" "Ei me tiedetä."

Aikoinaan tein parin vuoden välein kohteliaisuuskäynnit Helsingin kaikkiin tuttuihin ja puolituttuihin paikkoihin, näyttäen näytekansiota artdirectoreille ja muille vastuuhenkilöille. Silloin jaksoin pitää lukua mainostoimistoista ja lehti- tai kirjankustantajista. Jokaista päivän keikkaa varten uhrattiin kaksi viikkoa aikaa tuttavalliseen jutteluun, mutta joskus päivänkin työn palkkiolla saattoi elää kaksi viikkoa.

Nykyisin, kun johonkin toimistoon menee visiitille, ei aina voi arvata, onko kahden viikon päästä koko firmaa olemassa.

[Shenanigans]

Viime sunnuntaina (15.8) tuli Miss Potter -elokuva, kertoi Beatrix Potterista. Huokailin että tuo se vasta elämää olisi, työskennellä itsenäisesti omassa torpassaan, nähdä rakkaita tuotoksiaan näyteikkunassa. Käyn tällä hetkellä päivätöissä ja löytyypä minulta se kaupallinen tutkintokin, johon kuuluivat myös sopimus -ja työoikeuden kurssit. Osaan sentään ajatella kaupallisesti, vaikka muuten koko ala oksettaakin (en tee edes koulutustani vastaavia töitä siitä syystä).

Mutta ehkäpä kuvittamalla itseni elättäminen ei olekaan niin kaukana. Vakituisen työpaikan ansiosta sille asteelle pääseminen ei ole kiireellistäkään. Ah, ihailen tuossa juuri tänään väsäämääni talitintin kuvaa, josko se pääsisi portfolioon joka kainalossa lähden tyrkyttämään itseäni turuille ja toreille pikapuoliin :-)

[Orjan May]

Elääkö pienessä Suomessa pelkästään kuvituksilla kaiken maailman tietokone-sukpolven keskellä? Ehkä joku Mauri Kunnas jne voi elää, mutta marginaalinen totuus minusta on se, ettei monikaan pelkästään mielikuvituksensa tuotoksilla pitkälle pötki.
 Ensiksikin Suomalainen lasten kirja myy aika huonosti. Tietysti on olemassa noita pitkäaikais suosikkeja joita myydään tasaisesti. Mutta perinteinen suomalainen kirjankuvitus on murroksessa. Ja syyttävän sormen voimme epäilyksettä osoittaa tietotekniikan saloihin.

 Kyllähän Disney tyyppinen juttu aina myy, mutta eipä taida Suomesta löytyä sentasoisia kuvittajia.  Ja jos puhutaan sitten realstisemmasta kirjankuvituksesta luulen, että markkinat ovat vielä kapeammat ja tie ohraisempi.
 Soittelin nimittäin juuri viime viikolla lasten-kirja kustantamoille tarjotakseni jotakin kuvituksia. Kukaan ei pyytänyt edes näyttettä. Sanottiin vaan, että nyt on aika tiukkaa ja tämän vuoden uudet julkaisut on jo päätetty. Uusille ei ole nyt tilaa. Se oli aika puuduttavaa kuultavaa. Minua PÄNNI eniten se, etteivät he halunneet nähdä edes näyte-kuvia. Mistä ne pahuksen pölkkypäät tietävät, millaisia kuvia olisi tarjolla jos ei haluta edes nähdä mitään.
Päätin, että antaa olla.  Suomalainen lastenkirjan kuvitus on täyttä moskaa. Suomalaiset kustantajat saavat mennä hornan kenkään!

[JJ Naas]

Elääkö pienessä Suomessa pelkästään kuvituksilla kaiken maailman tietokone-sukpolven keskellä? Ehkä joku Mauri Kunnas jne voi elää,

Maurin elämänkertakirjasta kävi ilmi, että Maurikin korjailee ja siistii kuviaan Photoshopissa vielä ahkerasti skannauksen jälkeen, joten ei Maurikaan aivan täysin old skool käsityöläinen ole.

Pahinta kuvittajan ammatissa (vaikka en ole ollut täysipäiväisesti friikkukuvittaja kuin noin 1,5 vuoden ajan viitisen vuotta sitten) on yksinäisyys. Joskus halusin vain tehdä kotona sarjakuvia ja kuvituksia, mutta olen kääntynyt kuitenkin muutamasta ankeasta toimistokarsinaduunista huolimatta sille kannalle, että mieluummin teen peligraffaa toimistolla kuin ahdistun yksin kämpillä. Toimistoympäristöillä on puolensa: kiinteä kuukausipalkka, ilmainen kahvi ja hyvällä tuurilla mukava kahvitteluseura.

[Tertsi]

yksinäisyys.

Työhuoneyhteisö olisi varmaan hyvä ratkaisu.
Kyllä ainakin kerran päivässä pitää juoda kahvia
muutenkin kuin itsensä kanssa.