Kuvittaminen ammattina?

[PurPur]

Jotenkin itselle ainakin jonkinlainen ammatillisuuden mittari on ollut se, että kuvien tehtailulla tulee rahallisesti toimeen ilman muuta duunia. Tietty tällaiset mittarit ovat aika subjektiivisia.

Juuri tuo mainitsemasi asia on kaikkein lahjomattomin ja objektiivisin mittari, ja pätee kaikilla aloilla.

[Emppu]

Juuri tuo mainitsemasi asia on kaikkein lahjomattomin ja objektiivisin mittari, ja pätee kaikilla aloilla.

Aikaisemminhan sitä todettiin, että aika vaihtelevilla lahjoilla pärjää kuvittamisella, mutta kun aiheena on kuvittaminen ammattina, se nyt sitten on hieman toissijainen, miten lahjakas kuvittaja sitten on, jos kuitenkin sillä rahansa tienaa. Siis juuri ulkomaillahan tietyissä piireissä suositaan sellaisia, joissa voi epäillä hyvällä omatunnolla kuvittajan taitoja, mutta kun kuitenkin ala on sellainen, että mitä enemmän saa ulkonäköön pistää rahaa, sen tarkemmin siitä pidetään huolta. Oikeanlainen kuvitus oikeanlaiseen otsikkoon, oli se sitten mitenkä taidokas lukijoiden/katselijoiden mielestä.

[[kivi]]

Aikaisemminhan sitä todettiin, että aika vaihtelevilla lahjoilla pärjää kuvittamisella, mutta kun aiheena on kuvittaminen ammattina, se nyt sitten on hieman toissijainen, miten lahjakas kuvittaja sitten on, jos kuitenkin sillä rahansa tienaa. Siis juuri ulkomaillahan tietyissä piireissä suositaan sellaisia, joissa voi epäillä hyvällä omatunnolla kuvittajan taitoja, mutta kun kuitenkin ala on sellainen, että mitä enemmän saa ulkonäköön pistää rahaa, sen tarkemmin siitä pidetään huolta. Oikeanlainen kuvitus oikeanlaiseen otsikkoon, oli se sitten mitenkä taidokas lukijoiden/katselijoiden mielestä.

Kovasti sä tätä väitettä toistelet, mutta mitä jos vääntäisit vielä rautalangasta mallikuvin, ja kertoisit ihan oikein nimin ja linkein keitä nämä huonot mutta suositut ovat. Kun jotenkin tuntuu, että saattaa olla vikaa enemmänkin arviointikriteereissä.

[Anssi Rauhala]

Jotenkin itselle ainakin jonkinlainen ammatillisuuden mittari on ollut se, että kuvien tehtailulla tulee rahallisesti toimeen ilman muuta duunia.

Taisi loppua meikäläiseltä viime vuonna. Etsin parhaillaan töitä ihan mistä vaan. Mitä tahansa, mistä voisi tietää saavansa rahaa.
Siinä meni 23 vuotta haaskuun aika totaalisesti. Jollei ihmettä tapahdu lähiaikoina.

[Emppu]

Kovasti sä tätä väitettä toistelet, mutta mitä jos vääntäisit vielä rautalangasta mallikuvin, ja kertoisit ihan oikein nimin ja linkein keitä nämä huonot mutta suositut ovat. Kun jotenkin tuntuu, että saattaa olla vikaa enemmänkin arviointikriteereissä.

Väännetään sitten taas rautalangasta:"Voidaan hyvällä omatunnolla epäillä" olivat ne maagiset sanat, mitkä nyt menivät hakoteille. Suomalainen agentuurista, Pekkasta, löytyy hyvinkin pari, joiden kykyä kuvittajiksi voi epäillä, mutta järkevämmät ihmiset katsovat kaverien portfolioihin ja miettivät myös kuvituksien käyttötarkoituksia enemmin kuin tuomitsevat taidottomiksi. Minä ainakin selaan portfolioin läpi, ennen kuin kyseenalaistan kuvittajan osaamisen. Sitä saa epäillä rauhassa niin kauan kuin ei paremmasta tiedä, mutta aika usein se epäilys häviää, kun selaa enemmän kuvia kuin sen yhden. Se on sitten täysin subjektiivista, pitääkö tekijästä vai ei, mutta kai sinäkin järkevänä ihmisenä tajuat, ettei se saa vaiktutaa siihen, kyseenalaistaako tekijän osaaminen. Epäillähän saa aina ennen kuin saa lisätodisteita, tuomitsemisesta minä en puhunut halaistulla sanallakaan.

Edit: enkä viitannut omiin puhumisiini, muistaakseni joku mukisi siitä, että aika alkeellisin keinoin sitä saa kuvituksista revittyä sen verran, että pärjää.

[Curtvile]

Taisi loppua meikäläiseltä viime vuonna. Etsin parhaillaan töitä ihan mistä vaan. Mitä tahansa, mistä voisi tietää saavansa rahaa.
Siinä meni 23 vuotta haaskuun aika totaalisesti. Jollei ihmettä tapahdu lähiaikoina.

helkkari.
Toivottavasti tärppää töiden suhteen ja pian. Jaksamista.
Haaskoon menoksi en kutsuisi.

[PurPur]

Minut lomautettiin vanhasta työpaikasta keväällä ja olen kesästä asti tehnyt puhelinmyynti- ja haastatteluhommia, samalla kun kohennan osaamistani ja päivitän portfoliotani.

[JanneT]

Suomalainen agentuurista, Pekkasta, löytyy hyvinkin pari, joiden kykyä kuvittajiksi voi epäillä

Pakko sanoa että omaan silmääni tuolla Pekkassa näytti kyllä olevan kauttaaltaan todella kovatasoisia kuvittajia.

[roju]

Samoin täällä: http://www.napaillustrations.com/

Jos todella haluaa elää kuvittamisella, parasta olisi löytää kansainvälinen agentti samantien. Niin esim. Klaus Haapaniemi ja Kustaa Saksi ovat tehneet.

[Ossi Hiekkala]

Jos todella haluaa elää kuvittamisella, parasta olisi löytää kansainvälinen agentti samantien. Niin esim. Klaus Haapaniemi ja Kustaa Saksi ovat tehneet.

Vähän tietysti riippuu siitä, mitä tarkoittaa "todella eläminen". Jos se on Rolls-Royce ja valkoisiin pukeutunut autokuski, niin ehkä Suomi on liian pieni. Kyllä sillä noin muuten pystyy elämään. Toki nyt on lama iskenyt tännekin, kuten Anssin kommentista voi hyvin lukea. Itsellänikin oli syksyllä reilusti hiljaisempaa kuin keväällä.

Mainitut herrat ovat kehittäneet omintakeiset tyylin, joita on helppo kaupata ja niille on löytynyt käyttöä. Ihan sekalaisella portfoliolla ei ulkomaalaisiin agentuureihin kannata kokeilla.

[pertti jarla]

Jos todella haluaa elää kuvittamisella, parasta olisi löytää kansainvälinen agentti samantien. Niin esim. Klaus Haapaniemi ja Kustaa Saksi ovat tehneet.

Kotimainen riittäisi, tarvetta ja maksavia asiakkaita onpi kyllä.

Jotenkin itselle ainakin jonkinlainen ammatillisuuden mittari on ollut se, että kuvien tehtailulla tulee rahallisesti toimeen ilman muuta duunia

Näinhän se on, mutta mua kiinnostaisi toinenkin mittari: kyky istua alas 5-6 päivää viikossa ja piirtää kurinalaisesti jonkinlaista työpäivää vastaava aika, vaikka deadline ei painaisikaan päälle. Siihen en ainakaan itte vielä ole yltänyt. Joka päivä teen jotain, mutta välillä roikun Kvaakissa ja missä lie.

[kaltsu]

Mainitut herrat ovat kehittäneet omintakeiset tyylin, joita on helppo kaupata ja niille on löytynyt käyttöä. Ihan sekalaisella portfoliolla ei ulkomaalaisiin agentuureihin kannata kokeilla.

Kun yritin aikanani elättää itseäni kuvittamisella, olin jotenkin huomaavinani sellasenki jutun että sarjakuvamainen, selkeä tyyli ei välttämättä ole se mediaseksikkäin tyyli. Vaikka mielestäni saatoin piirtää teknisesti paremmin kuin kollega, kollegan tyyli saattoi vain sopia paljon paremmin toisten lehtien linjaan ja ulkonäköön. Kun itse yritin ottaa kollegalta mallia niin ei siitäkään tullut mitään. En vain kyennyt tuottamaan sellaisia kompositioita tai sellaista rentoa jälkeä jotka kollegalta tulivat luonnostaan. Omat maneerit ja tavat tehdä istuivat liian tiukassa ja niillä oli pärjättävä.

Enkä loppujen lopuksi pärjänny vaan menin oikeisiin töihin. Kuvittajan urasta jos haaveilee niin liika sarjakuvien (ainakaan ihan perinteisimmän näköisten)  piirtäminen tai vahva tekninen osaaminen ei välttämättä ole se paras mahdollinen lähtökohta tai myyntiartikkeli. Markun ja Ossin (jos tekniikkaa ajattelee) kaltaiset ihmiset ovat tietenkin osoituksia päinvastaisesta mutta itse koin oman, turhan sarjakuvamaisen tyylini myös hiukan rajoitteena.

Haapaniemestä on muuten vielä sanottava että hän oli jo nuorena kaverina, Kannukseen, Pumpsikseen ja muualle piirtäessään äärettömän taitava ja lahjakas piirtäjä. Sarjakuvina hänen juttunsa taas maistuivat ainakin minun suussani jotenkin tyhjänpäiväisiltä ja oli ehkä vain hyvä että tajusi keskittyä pelkkään graafiseen ilmaisuun.



^{Vaikka kyllä mä aika mielelläni näkisin Haapaniemeltä uutta sarjakuvaa. Ois hyvinki mielenkiintoista nähdä minkälaista kamaa häneltä tänään syntyisi.}

[Holle]

Markkinoinnista:  Nettisivut on oman kokemukseni mukaan se tärkein ase. Portfolioita en ole koskaan mihinkään kiikuttanut eikä niitä ole kysytty. Aika usein myös tieto on tullut toiselta asiakkaalta l. hyvä työ saattaa poikia lisätöitä. Jos kykenee työskentelemään lyhyellä varoitusajalla ja joustavasti niin mahdollisuudet ehkä paranevat.
Oma mielikuva on että kuvitustöitä kysytään tällä hetkellä aika mukavasti. Eikä tuo sarjakuvatyyli aina välttämättä rajoite ole, itse piirrän useampaan lehteen sekä kuvituksia että sarjakuvia.

[Ossi Hiekkala]

Kun yritin aikanani elättää itseäni kuvittamisella, olin jotenkin huomaavinani sellasenki jutun että sarjakuvamainen, selkeä tyyli ei välttämättä ole se mediaseksikkäin tyyli.

Totta tuo. Aina on pinnalla sellaisia tekijöitä, joiden tyylille on juuri sillä hetkellä tilausta. Niinpä heitä näkeekin joka paikassa. Hetkellisen työllisyyden kannalta tämä on tietysti hyvä juttu mutta aika pian tyyli kuluu käytössä. Suomen kokoisilla markkinoilla tämä tietysti näkyy nopeasti. Jos onnistuu pääsemään kansainvälisille tantereille, niin tyylin elinikää voinee pitää pidempänä. Eli ei kannattane jäädä makailemaan aloilleen ihan loppuiäksi.

[roju]

Vähän tietysti riippuu siitä, mitä tarkoittaa "todella eläminen".

Joo, oikeeta rahaa tarkoitin, ja pitkää uraa. Suomessa jostain kumman syystä kuvittaja on kuuma sen kolmesta viiteen vuotta ja sitten loppuu työt.* Sillä ei eläkkeitä saati asuntolainoja maksella. Se, että jo valmiiksi ajattelee pienesti, ei ainakaan edesauta tavoittelemaan menestystä.

Mainitut herrat ovat kehittäneet omintakeiset tyylin, joita on helppo kaupata ja niille on löytynyt käyttöä. Ihan sekalaisella portfoliolla ei ulkomaalaisiin agentuureihin kannata kokeilla.

Tästä samaa mieltä. Asia, joihin kouluissa varsin vähän ohjataan. Peruspiirtäminen, oman tyylin löytäminen edes niiden kohdalla, joilla olisi alalle todellisia edellytyksiä. Ei niitä montaa vuodessa ole juu, mutta niiden kohdalla kamnnattaisi sitten satsata muuhun kuin pakollisiin flässikursseihin. Nyt pitää harjoitella omalla ajalla ilman ohjausta tai koulun jälkeen. Painottaisin ulkomaan markkinoita myös näin (vierailevan) opettajan näkökulmasta: useammanlainen juttu menee läpi, palkkiot ovat isompia, tai pienempiä mutta töitä ja jatkuvuutta on enemmän, koska isommilla kielialueilla on isommat markkinat. Tai jos pääsee hyvälle agentille, työt on esim. ylikansallisia mainoskamppiksia. Jää enemmän rahaa=aikaa tehdä niitä omia taideproggiksiakin. Tai vaikka hakkaa pleikkaa.

Suomessa kun ei kuvitusta opeteta, niin ei opeteta myöskään alan sopimus- ja tekijänoikeuskoukeroita, miten ja mistä saada alan töitä, kontakteja jne. Sitähän oppiminen on: voi ponnistaa siltä pohjalta, minkä edeltäjät ovat luoneet. Nyt jokaisen täytyy keksiä pyörä uudelleen ihan keskenään. Ei se ala mihinkään näin nouse. Sama homma osittain tietysti sarjakuvan puolella.

*edit: ehkä syynä on just tuo tyylin kuluminen: kun on käynyt kaikki kolme maksavaa mediataloa läpi muutamassa vuodessa, tyyli on niin kaluttu, että työt loppuu. Jostain syystä saman tekijän tyylinmuutoksia ei myöskään useimmiten katsota hyvällä.