Millaista tekniikkaa käytät piirtäessäsi ääriviivoja?

[Hazart]

Ranne jäykkänä ja nopeita vetoja. Siitä ryhtiä viivoihin. Hitaasti nitkuttamalla tulee vapinaa.

[[kivi]]

Ranne jäykkänä ja nopeita vetoja. Siitä ryhtiä viivoihin. Hitaasti nitkuttamalla tulee vapinaa.

Ensinnäkin täytyy kiittää SnowMania ja Aapoa siitä että vastauksen ohessa oli tyhjentävä esimerkki siitä mihin vastaus johtaa. Varsinkin Aapon jälkimmäinen, Pratt-henkinen sivu oli todellakin yhden lajin ääriviivapiirtämistä parhaimmillaan, ja siinä viivalla oli oma jännite siinä missä ensimmäisen esimerkin viiva oli osa tekstuuria. SnowManin ääriviiva ei ole oikeastaan vielä saavuttanut omaa luonnetta, onpahan vain rajattu alue jonka muodosta tiedämme mitä kuva esittää.

Hazart, mä olen pitkään mettinyt miksi kuvissasi parhaimmillaankin on hienoista jäykkyyttä, samanlaista kuin mistä vanha työtoverini Jukka Murtosaari kärsi pitkään vielä ammattilaiseksi tultuaan. Nopeita vetoja - kyllä, ja joskus jäykkä ranne - kyllä, mutta piirtäminen on kuin kaunoluistelua tai miekkailua, siinä pitää koko ajan olla herkkyys mukana. Noilla ohjeilla saa aikaan vapaalla kädellä kauniin, puhtaan viivan, tai vaikkapa täysin pyöreän ympyrän, mutta ei eloa viivan matkalle, ja kuitenkin yksi hyvin piirretty viiva riittää sisällöksi koko sarjakuvaruutuun, jännittää tilan ja kertoo tarinan.

Piirtäminen lähtee koko vartalosta. Hartiat ja selkä saavat elää kuvan mukana, liike jatkuu käsivarren kautta, ja muuttuu koko ajan pienemmäksi niin että iso liike alkaa kauempaa, ja lähempänä olevat lihakset paneutuvat piirroksessa aina vain pienempiin detaljeihin. Nopeus itsessään ei ole itseisarvo, oikea nopeus on. Ja nopean piirtämisen vastapainoksi tarvitaan niitä orgaanisia, mullan tuoksuisia kohtia kuvaa, joissa terä työntää ja työstää pikimustaa tussia edellään ja aukaisee paperin pintaan ikkunaa avaruuden äärettömään pimeyteen.

Muistan keskustelleeni Joakim Pirisen kanssa (kahdesti 20 vuoden välein) samasta ajatuksesta: miten paperin väri ja piirtopaikan valo vaikuttavat siihen, että tussi todellakin on mustaa, ja kuinka piirtäjä voi melkein seota tussaamisen sisäavaruuteen työskennellessään kellertävällä paperilla ja punertavalla työvalolla, jolloin ikkuna avaruuteen on konkreettinen joka viivassa ja mustan pinnan työstämisestä tulee riitti. Silloin nopeus on sivuseikka.

Toisaalta, luin viime yönä saksalaisen hävittäjälentäjän muistelmia joissa hän kertoi ennemmin ilman ja pilvien rakenteesta ja lentokoneen ohjaamisen synnyttämistä tunteista kuin taisteluista, ja ne tuntumat olivat täysin sovellettavissa kynän, siveltimen ja paperin suhteeseen nopeassa piirtämisessä.

Kivi

[Hazart]

Hazart, mä olen pitkään mettinyt miksi kuvissasi parhaimmillaankin on hienoista jäykkyyttä, samanlaista kuin mistä vanha työtoverini Jukka Murtosaari kärsi pitkään vielä ammattilaiseksi tultuaan.

Mun jäykkä jälki johtuu liiallisesta yrittämisestä, rentouden ja itseluottamuksen puutteesta. Nysvään kuvat pilalle. Joskus se on myös tyylivalinta, kun en yritäkään tehdä lennokasta jälkeä. Rentous tulee hiljalleen. Sinne päin on suunta.

[Markku Myllymäki]

Hazart, jäykkyys voi olla myös työkalukysymys.

Toisilla leluilla on paljon helpompi tehdä rennosti, vaikka jälki voi muuten siitä kärsiäkin. Minulla näin on käynyt sekä tavallisessa että digitussauksessa. Molemmissa olen sitten päätynyt siihen, että teen vähemmän hyvällä menetelmällä, ihan sen takia että on mukavampi tehdä -> motivaatio on parempi.

Äärinmäisen kurinalaisilla ihmisillä on toisin, mutta en ole sellainen.

[hannu lipponen]

Ite vetelen siveltimellä suoratkin viivat. Eihän niistä ihan luotisuoria tule, mutta musta suorakin näyttää paremmalta kun se elää vähän. Tosin, sarjakuvaa tunatessa piirrän ruutujen ääriviivat viivottimella ja tussikynällä. Suora(hko)n viivan vetämien siveltimellä vaatii kyllä rentoutta ja ranteen ja mielellään kyynärpäänkin "lukitsemista". Olkapäällä ei saa niin helposti aikaan hienomotorista väpätystä viivaan.

Minä myöskin pidän piirtokädessä ohutta puuvillahanskaa, josta olen saksinut sormenpäät pois, jotta tunnen siveltimen paremmin hyppysissäni. Hanska luistaa paperilla paremmin, eikä jää niitä hiki-/rasvatahroja.

[aku95]

Mä lähinnä vain piirrän ääriviivat suoraan tussilla, koska se olisi liian hidasta tehdä se ensin lyijärillä

[Immu]

Itse aloitan pohjimmaiset luonnokset vetelemällä ihan kevein viivoin niin, että sen voi helposti pyyhkäistä jälkeenpäin pois. Kun hahmo on kasassa, niin yksityiskohtia ja muita voi alkaa tekemään. Tässä vaiheessa lyhyet ja keskipitkät viivat ihan nopeilla vedoilla, just ettei tule värinöitä ja muita törkeyksiä.
Jos omistaa kaarevia ja muodollisia viivottimia, niin ne on ihan käteviä, jos haluaa tehdä mustekynien kanssa ja välttää inhimillisiä virheitä.

Aloituksena saatan joskus tehdä alkutöhryt sinisellä tai muulla värillä, jolloin se varsinainen hahmo näkyy selvemmin väriä vasten. Ja tietenkin, tyylistä riippuen, voi kaiken rosoisestikin tehdä.

[Holle]

Mä lähinnä vain piirrän ääriviivat suoraan tussilla, koska se olisi liian hidasta tehdä se ensin lyijärillä

Aloin itsekin kokeilla tuota ja laitan kuvat näkösälle. Tuntuu kuin käsi vakaantuisi tässä hommassa? Välineinä Tombow ATB ja ZIG sivellinkynät.

[Ami]

Tykkään välillä piirtää ohuella tussilla (0,2:n terä) ja kevyemmällä kädellä, jolloin viivasta tulee vähän elävämpää. Mikäli häiriinnyn siitä, että kuvan muoto vastaavasti kärsii, teen osan ääriviivoista (yleensä ulommat viivat, riippuu mihin haluan syvyyttä) uudelleen 0,5:n kärjellä. Näyttää heti paljon paremmalta.

[Nina Jurvanen]

Minä olen tehnyt liitteenä olevan piirroksen Pilotin kalligrafiatusseilla - niiden jäykällä terällä saan helpommin piirrettyä pitkiä, leveydeltään vaihtelevia ääriviivoja kuin sivellintusseilla. Piirrän ääriviivat yleensä siten, että kulmakohdissa (esim. polvi- ja kyynärtaipeet), katkaisen viivan ja jatkan sen jälkeen uudella viivalla. Housunlahkeet piirrän useimmiten yhtäjaksoisesti vyötäröstä nilkkaan.

En ole vielä mikään taituri sivellintussin käytössä ja siksi saan sillä usein aikaan viivanpaksuudeltaan aivan väärällä tavalla vaihtelevaa jälkeä. Kalligrafiatussit ovat käteviä ja helppokäyttöisiä, mutta kärsimättömän piirtäjän käsissä ne kuluvat rikki vain kovin nopeasti, jos ei jaksa piirtää hellävaraisesti...

[Mara]

Hienosti piirretty nainen. Juuri sopivan jäykkä, muttei liian. Jalkaterät voisivat tietysti olla maan suuntaisesti, että tyttö ei näyttäisi leijuvan ilmassa. Haluttaisi nähdä sinulta kuvia, joissa on taustoja ja joissa hahmot ovat liikkeessä.

En ole vielä mikään taituri sivellintussin käytössä ja siksi saan sillä usein aikaan viivanpaksuudeltaan aivan väärällä tavalla vaihtelevaa jälkeä.

Sama juttu. Välillä jälkeä syntyy turhan hitaasti, kun olen vielä aloittelija ja joudun varomaan enemmän. Harjoitella pitäisi, vaan kun ei tahdo keretä...

[Nina Jurvanen]

Hienosti piirretty nainen. Juuri sopivan jäykkä, muttei liian. Jalkaterät voisivat tietysti olla maan suuntaisesti, että tyttö ei näyttäisi leijuvan ilmassa.

Kiitoksia kehuista Jalkateriin en ollut muuten huomannut lainkaan kiinnittää huomiota tuossa mielessä, oikeassa olet. Tällä tyylillä tulen piirtämään scifisarjikseni Virtual Dreamin - piirrostyylini esikuvina ovat toimineet perinteiset japanilaiset sekä Clifton Karhun modernimmat puupiirrokset, joita rakastan yli kaiken.

Haluttaisi nähdä sinulta kuvia, joissa on taustoja ja joissa hahmot ovat liikkeessä.

Minulla on projektina tällä hetkellä piirtää valmiiksi kolme sivua käsittelevä parisuhderiita, josta käy ilmi, millaista epäeettistä sisäistä politiikkaa virtuaaliuni- ja mindlink-teknologiaa tuottava monikansallinen yhtiö Imara käyttää tiettyjen toimiensa salassa pitämiseksi. Kohtauksessa on useita liikkuvia ihmisiä, sillä se tapahtuu teknobileissä. Susanin ja Nikon riidan piirrän myös Virtual Dreamiin vielä joskus, vaikkakin se todnäk tulee muuttumaan vuosien varrella. Jutun piirtämiseen menee vielä 1-2 viikkoa lorvikatarrin vakavuusasteesta riippuen, lataan kohtauksen Kvaakin galleriaan heti sen valmistuttua. Odotathan kärsivällisesti

[Korro]

Millaista tekniikkaa käytät piirtäessäsi ääriviivoja?-Nykyään teen sinisellä värikynällä hahmotelman.Mm päänmallin ja käsien asennon,fiiliksestä riippuen vaihdan välinettä.
Aamulla kun piirtelin tein Flanellitussilla (0,1) hahmotelmia.

[Jouko Nuora]

Se on oikeesti IHAN SAMA millä vetelee, kuhan jälki on hyvää /toivottua.
Ei niitä "lennokkaita ja vauhdillisia" viivoja ole pakko vetää nopeasti , se taito on siinä että osaa tehdä luonnostellun ja nopean näköistä hitaastikin! Kysy vaikka Murtosaarelta
Tekniikkaa voi harjotella lopun elämäänsä eikä jämähtää yhteen "hyväksi havaittuun" kuten moni (laiska) tekee.Ääriviivojen tarpeellisuus ja paksuus riippuu myös tekeekö värillä vai ei, väri syö viivaa joten ääriviivat täytyy paksuntaa.

Mä käytän "vain" Raphaelin Kolinskyn 2 sivellintä, kaikkeen!(lyijykynäluonnosten jälkeen) ihan joskus harvoin teen myös 1'llä jotain vesivärijuttuja esim. silmiin pupilleja tms, pikkunysväämistä.
 Tussikynän jälki kyllä näkyy,eikä niin ihanana, ellei ole Tinttifriikki!esim. vaikka Mämmilässä missä liian suorat viivat esim. talojenpinnoissa on "rikottu" siveltimen vedoilla, mutta kyllä ne jäykät kynäviivat sieltä paistaa, ku viittii katsoa...
Photoshopissa kai voi hieroa loputtomiin, mä poistan edelleen vain jotain vesiväriroiskeita tai valkaisen ruutujen välejä, jos ehdin ja viitsin. Tietty käsityön maku ja mokatkin on symppaattisia ja originelliä .
Käytän puuvillasormikkaita ja suojapaperia (vasemmas) kädes etenki lyijärivaiheessa.Yleensä myös jos aikataulut antaa myöden tussaaan luonnokset seuraavana päivänä, aika auttaa näkeen mokat paremmin.
mutta kyllä niitä sinne jää ja hyvä niin!

[SnowMan]

kyllä, mutta piirtäminen on kuin kaunoluistelua tai miekkailua,

Mä piirrän samalla lailla ku boffaan, eli miekkailen.