Nyt-liitteen sarjakuvat ja Kivi Larmola

[Toni]

No jopas oli vaikeaa tämäkin keskustelu löytää, kun ei ollutkaan kotimaisissa sarjakuvissa. Ja kuitenkin albumista halusin puhua...

Toivottavasti en saa turpiini, kun menin ja kirjoitin uusimpaan Tähtivaeltajaan Kiven Päällystakista lyhyen riemastuneen ja innostuneen tekstin.

Voi lukea tuoltakin:

http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1521&Itemid=117

[[kivi]]

No jopas oli vaikeaa tämäkin keskustelu löytää, kun ei ollutkaan kotimaisissa sarjakuvissa. Ja kuitenkin albumista halusin puhua...

Toivottavasti en saa turpiini, kun menin ja kirjoitin uusimpaan Tähtivaeltajaan Kiven Päällystakista lyhyen riemastuneen ja innostuneen tekstin.

Voi lukea tuoltakin:

http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1521&Itemid=117

Taisit sitten tykätä?
 

Kiitoksia kovasti. Tuosta tekstistä kelpaa lainata sitaatti 2. painoksen takakanteen.
Turpiin tuskin tulee muilta kuin vannoutuneimmilta vihamiehiltäni, tosin eipä ne oo vielä mullekaan esittäytyneet joten eivät varmaan uskalla sullekaan käydä soittelemaan; mitä jos vaikka ammut laserpyssyllä tai manaat jonkun taian...

Ihan parhautta,

Kivi

[haplo]

Samaa mieltä olen Päällystakista Tähtivaeltajan arvion kanssa. Aikalailla koskee myös kohtaa parhaasta 2000-luvun suomalaissarjakuvasta. Vaikka parhaita on vaikea laittaa järjestykseen ja mielialat vaikuttavat listauksiin, on tämä vähintään yksi parhaista.

Hyvin oli tuotu esille Gogolin pietarilaisen yhteiskunnan kuvaus. En alkuperäistä Päällystakkia valitettavasti vielä ole lukenut, mutta kuvaus kävi yksiin ainakin sen kanssa, mitä Nenästä voi löytää. Niin ja olihan tämä komeaa katseltavaakin, pitäisi kai ottaa toinen lukukerta ihan kuvituksen vuoksi.

[kaltsu]

Taisit sitten tykätä?

Mä tykkäsin kans mut ettei menis pelkäks kehumiseks, on pakko sanoa et värityksessä oli meikäläisen makuun kikkailtu photarin filttereillä vähän liiaksi. Viimeistään lens flaren kohdalla meni kahvit väärään kurkkuun.

Jään odottamaan hillitysti vesiväritettyä versiota ennenkuin julistan Päällystakin täydelliseksi mestariteokseksi.

[[kivi]]

Mä tykkäsin kans mut ettei menis pelkäks kehumiseks, on pakko sanoa et värityksessä oli meikäläisen makuun kikkailtu photarin filttereillä vähän liiaksi. Viimeistään lens flaren kohdalla meni kahvit väärään kurkkuun.

Hahah! Se lens flare Vaskiratsastajan pään takana oli kyllä vakaasti harkittu (jopa vähän kieli poskessa) tuomaan sellainen "nyt jopa Pietari Suuri iskee silmää Akakille" -maaginen fiilis, aika monet noista filttereistä on sellaisia että ne menee tavalliselle lukijalle tekstuureina jotka osaltaan just luovat sen kuvan tunnelman tehokkaammin kuin perinteinen väritys. Onhan ne kumminkin ihan erilaista väritystä kuin mitä sarjakuvissa yleensä koskaan näkee.

Vesiväritettyä versiota tuskin tulee, mä yritin sitä aluksi pariinkin kertaan mutta se ei vain toiminut, ja jo toi koneväritys vei monta kuukautta työaikaa. Mä jaoin tarinan viiteen osaan, joista jokaisella on oma palettinsa, joka osaltaan kertoo tarinan senhetkisen luonteen. Ja kyllä mun nähdäkseni lopputulos on sellainen kuin pitääkin. Aika harvoin noin rajua värienkäyttöä ja värien roolia tarinan kerronnassa uskalletaan edes lähteä hakemaan, paitsi tietysti vaikkapa Mattotti tai Peter Kuper. Ja liukuvärejähän mulla on todella vähän.

Tää tarina vaati tekstuureja, rosoa ja filttereitä. Seuraavaksi ehkä pelataan toisenlaisella maailmalla. Loppujen lopuksi, aika tuore juttu on että saa tehdä albarit väreissä, keksimistä ja kokeilemista riittää.
:-D

2000-lukua on muuten vielä 990 vuotta jäljellä, eikö? Vielä on mahdollisuus pistää paremmaksi
;-)

Kiitos kaikille, ja jatketaan samaa rataa,

Kivi

PS. Ylioppilaslehdessä alkoi juuri pyöriä sarjani "Kansanmies". Siinä ei juuri filttereillä pelata.

[Helena]

Muistaako kukaan Nyt-liitteessä ilmestynyttä sarjakuvaa, jossa oli vain yksi, iso ruutu? Kuka oli tekijä ja mikä oli sarjan nimi? Ruudut olivat mielestäni ja muistaakseni rauhallisen sävyisiä, niissä saattoi olla maisema ja jokin ehkä vähän absurdikin teksti. En muista edes ilmestymisvuotta tai -vuosia, mutta kuvissa oli jotain harmonista ja haluaisin lukea sarjiksia uudelleen, jos vaikka kirjastosta löytäisin.

[[kivi]]

Muistaako kukaan Nyt-liitteessä ilmestynyttä sarjakuvaa, jossa oli vain yksi, iso ruutu? Kuka oli tekijä ja mikä oli sarjan nimi? Ruudut olivat mielestäni ja muistaakseni rauhallisen sävyisiä, niissä saattoi olla maisema ja jokin ehkä vähän absurdikin teksti. En muista edes ilmestymisvuotta tai -vuosia, mutta kuvissa oli jotain harmonista ja haluaisin lukea sarjiksia uudelleen, jos vaikka kirjastosta löytäisin.

Jos puhutaan jostain mun sarjakuvistani niin yksiruutuinen maisemaan ja absurdiin sanailuun perustuva sarjikseni oli ainakin Ilta-Sanomissa ilmestynyt "Toisenlaiset turistioppaat" -sarja, joka kartoitti Helsingin katoavia maamerkkejä. Mutta tuskin puhutaan. Olisiko hakusessa Julia Vuoren "Sika"?

Kivi

[JanneT]

Nyt-liitteeseen teki ehkä pari vuotta sitten joku arkkitehti muistaakseni vesiväreillä maalattuja hieman unenomaisia kuvatekstillä varustettuja yksiruutuisia kuvia. Tekijän tai teoksen nimi ei jäänyt mieleen.

[VesaK]

Nyt-liitteeseen teki ehkä pari vuotta sitten joku arkkitehti muistaakseni vesiväreillä maalattuja hieman unenomaisia kuvatekstillä varustettuja yksiruutuisia kuvia. Tekijän tai teoksen nimi ei jäänyt mieleen.

Mikko Metsähonkala?

[JanneT]

Mikko Metsähonkala?

Taisipa olla juuri hän.

[Helena]

Varmaan se oli hän. Yritin googlata näytekuvaa, mutta en löytänyt. Täytyypä katsoa kirjastosta, josko hänen yksiruutuisia sarjakuvia olisi julkaistu. Haluaisin niin lukea niitä...

[VesaK]

Metsähonkala menestyi Kemin sarjakuvakilpailussa vuonna 1986. Albumista "Insayddzoucqin linna" (jota saa halvalla mm. Turun sarjakuvakaupasta) löytyy näytteitä hänen silloisesta tyylistään.

Eivät ne ole ollenkaan samanlaisia kuin NYTissä julkaistut jutut, mutta sama mies kuitenkin.  

"Mikko Metsähonkala on helsinkiläinen arkkitehti, Arkkitehtitoimisto HMV:n osakas. Leipätyönsä ohella hän tekee satunnaisia kuvitustöitä, joista mainittakoon samalle kustantajalle yli 20 vuotta sitten tehdyt Play Architecture -pelikortit, jotka ovat edelleen hyvin suosittuja. Tässä mm. näkyy erityinen suhde, jonka sanotaan olevan musiikin ja arkkitehtuurin välillä."