Sarjakuva-anekdootteja

[Divine]

Muistuuko mieleen mitään hauskoja tahi traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.

Minä aloitan:
Kaverini J. Aalto suoritti varusmiespalveluksensa laskuvarjojääkärikomppaniassa Utissa. Asuin tuolloin aivan lähellä, Kouvolassa, joten tapasin Aaltoa silloin tällöin tämän iltalomilla. Lainasin hänelle tällaisten tapaamisten yhteydessä joskus kirjoja ja sarjakuvia.

Erään tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksen yhteydessä erittäin tiukapipoiseksi paskiaiseksi tiedetty vääpeli huomasi Aallon kaapissa sinne kuulumattoman kirjan. (Kaapissa sai olla omia kirjoja, mutta ne eivät saaneet olla näkyvissä.) Aalto oli muutamaa sekuntia aikaisemmin muistanut kirjan olevan 'sallittujen' kirjojen välissä, muttei voinut tarkastuksen ollessa jo käynnissä tehdä enää mitään. Paitsi huomattavista sanktioista, Aalto oli huolissaan myös kirjan kohtalosta, sillä kus'pääksi tiedetty vääpeli olisi maineensa veroisesti voinut hyvinkin repiä teoksen kappaleiksi. Tapahtumat menivät seuraavasti:

Vääpeli [ottaa kirjan Aallon kaapista]: Ed - iloinen klovni. Vittu, Aalto, te olette sairas mies.

Vääpeli [avaa kirjan satunnaisesta kohdasta ja lukee ääneen koko tuvan pidätellessä hengitystään]: Takapuoleni oli portti toiseen maailmaan! Aalto, suosittelen teitä hankkiutumaan lääkärin hoitoon mitä pikimmin.

Tämän jälkeen vääpeli asettaa kirjan takaisin kaappiin ja poistuu tuvasta. Tarkastus on ohi.

[nyoko]

En valitettavasti omaa kovin kummoisia anekdootteja aiheesta, mutta kaverilla tuli Ediin joskus tutustuttua ja kyseessä on kyllä mitä hienoin anarkistinen sarjis. Jos mitään, arvostukseni muuten hieman tasalaatuista toveriani kohtaan kasvoi tämän kirjahyllylöydön myötä.

[Divine]

Tajusin ekan viestin kirjoitettuani, että tämähän on vähän määly topic sarjakuva-aiheiselle foorumille: Lähes kaikista sarjakuvistahan on varmaan jossain vaiheessa aloitettu oma ketjunsa (tai useampia), joissa näitä tosielämän pieniä sarjakuvakommelluksia voi kertoa.

Toisekseen, tällä foorumilla on porukkaa, jotka enemmän tai vähemmän saavat elantonsa sarjakuvasta, tai muuten vain elävät 'sarjakuvaelämää', jolloin tuntunee tarpeettomalta tai typerältä kertoa jok'ikisestä sarjakuvaan liittyvästä kommelluksesta, joita tulee varmaan joka päivä useampia. 'Nuora tilittää: Välineet laukesivat kesken luonnostelun!'

Ei siinä mitään. Voin kuitenkin itse vielä jatkaa otsikon mukaisesti juttua, ja häpeäkseni tunnustaa, että vielä lukioikäisenä, joskus 80-90 -lukujen taitteessa olin niin rajoittunut, etten kehdannut lainata Königin Tappajakondomia kirjastosta. Siispä luin sen paikan päällä, mutta siten, että naamioin lukemani sarjakuvan toisella, isommalla albumilla, jottei kukaan vain näkisi minun lukevan pahamaineista homosarjakuvaa.

Sittemmin kirjahyllyni on kyllä jalostunut useilla ihan itse kaupasta ostamillani Königeillä, ja kaveripiiriinkin kuuluu tätä nykyä jos jonkinsuuntaista vipeltäjää - lähinnä järkyttää tuo muisto itsestä hihittelemässä salaa kirjastossa homosarjikselle.

[Jukka Laine]

Näin tänään kaupassa entisen oppilaani, kiinalaisen kaverin, josta muistin että nimi on Tšang. Hän sitten korjasi että onkin Tšong. (Kirjoitetaan anglosaksiseen malliin)

Jo tuosta tuli mieleen Tintti, mutta hänellä olikin isänsä mukanaan, jota en ollut ennen tavannut. Mies oli kuin Tuhatkauno. Silmälasit, viikset ja huuliparta, mutta harmaantunut lyhyt kiinalainen. Hattu ja pomppakin olivat melkein Tuhatkaunoa.

[echramath]

Tajusin ekan viestin kirjoitettuani, että tämähän on vähän määly topic sarjakuva-aiheiselle foorumille: Lähes kaikista sarjakuvistahan on varmaan jossain vaiheessa aloitettu oma ketjunsa (tai useampia), joissa näitä tosielämän pieniä sarjakuvakommelluksia voi kertoa.

No en minä tiedä, ei minua ainakaan välttämättä kiinnosta selata joka ainoaa länkkärialueen viestiä läpi, niissä kun käsitellään piirtäjiä ja hahmoja, joita en edes tunne, mutta jos olette joutuneet johonkin koomiseen tilanteeseen Tex Willerin vuoksi, kertokaa ihmeessä.

[C. Gothicus]

Muistuuko mieleen mitään........traagisia sattumuksia oikeasta elämästä liittyen sarjakuviin? Pistäkää tarinoita tähän säikeeseen.

Kaitpa tämä sarjakuva-anekdootista käy. Olin kerran aivan helvetin rakastunut Marion Ravenwoodin näköiseen naiseen. Yhdennäköisyyden tajusin vasta viiveellä. Aika mainio likka oli...

[Divine]

Veljeni oli aikoinaan kova Judge Dredd -fani. Vaikkei sittemmin koskaan mainittavaksi piirtäjäksi tullutkaan, osasi hän varhaisteininä suurta vaivaa nähden piirtää ainakin ikäisekseen ihan hienoja Mega-City -verseen sijoittuvia kuvia. Hän päättikin alkaa piirtää omia Judge-tarinoitaan tuomarista 'joka päihitti Dreddin kaikessa'.

Alkuinnostus taisi kaatua lähinnä siihen, että päähenkilön nimi oli jostain syystä, joka ei koskaan minulle selvinnyt, Judge Fitzgerald. Pitkän nimen lähes mahdottomaksi tehtäväksi osoittautunut väkertäminen tuomarin badgeen kerta toisensa jälkeen ylitti kärsivällisyyskynnyksen. Mitä koko sarjakuvaa lukeva maailma mahtoikaan menettää nuoressa taiteilijanalussa, jonka ainoa virhe oli vain valita väärä nimi?

[Mikael Mäkinen]

Aina kun olemme missä tahansa veljeni kanssa, ja joku siteeraa Fingerporia, minun on pakko mainita, että olen keskustellut Pertti Jarlan kanssa.

Ja veljeni jatkaa aivan joka kerta: "Se on se Mikaelin strippi-kaveri."

Tätä sattuu siis hyvin usein, sillä Fingerpori on suosittu puheenaihe. Mutta kun ne ruojat siteeraavat väärin!

[VesaK]

Tätä sattuu siis hyvin usein, sillä Fingerpori on suosittu puheenaihe. Mutta kun ne ruojat siteeraavat väärin!

Minkäs teet. Jubakin kertoi aikoinaan istuneensa junassa kun kuuli pariskunnan keskustelevan ko. päivän Viivistä ja Wagnerista: "Sitten se tyyppi siteerasi Wagneria väärin... teki mieli mennä korjaamaan ettei se niin ollut..."

[Michael Riddle]

Mitä koko sarjakuvaa lukeva maailma mahtoikaan menettää nuoressa taiteilijanalussa, jonka ainoa virhe oli vain valita väärä nimi?

Noin oivan nimen kohdalla sanoisin, että veljesi ei tehnyt virhettä, vaan nimi oli valinnut itselleen väärät kirjaimet ja pituuden.
Eikös Fitzgerald ollut jonkun näyttelijän sukunimi? Lieneekö nimen takana tuo?


No, pistänpä omaa kokemusta kehiin:
Rakas isoisäni jaksaa aina muistuttaa, kuinka sarjakuvat ovat pikkulapsille, ja että ne ovat roskaa ja hölynpölyä. No, eräänä päivänä olin jälleen isovanhempieni luona odottamassa poronkäristyksen valmistumista, ja lueskelin siinä kirjastosta lainaamaani sarjakuvaa ajankuluksi. Isoisäni aloitti jälleen jo perinteeksi muodostuneen luentonsa sarjakuvista.

Juuri kutakuinkin siinä "hölynpölyä, ilman asiasisältöä tai mitään-" kohdassa käänsi sivua niin näyttävästi, että kansi näkyi. Yhtäkkiä isoisäni vaikeni, ja alkoi tivaamaan, että mistä olen moisen käsiini hankkinut. Pitkän "keskittyneen" lukemisen jälkeen lopulta vastasin, että kirjastosta. Tästä seurasi useampia tarkentavia kysymyksiä. Ja mikähän kyseinen mystinen sarjakuva sitten oli?
Kyse oli Mannerheimista. Isoisäni on kiinnostunut kaikesta Mannerheim aiheisesta. Tietenkään tämän jälkeen hän ei ole pitänyt oivaa luentoaan, mikä on toki hyvin harmillista.

[Timo Ronkainen]

Ja mikähän kyseinen mystinen sarjakuva sitten oli?
Kyse oli Mannerheimista. Isoisäni on kiinnostunut kaikesta Mannerheim aiheisesta.

Se oli siis varmaankin Mäkelän ja Parkkarin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri? Isoisäsi ei tainnut lukea ko. kirjaa, koskapa sen hiukan erikoinen käsittelytapa olisi ehkä vain vahvistanut hänen kielteistä mielikuvaansa sarjakuvista, riippuen tosin miten kovasti Manskua ihannoi. Ihan Uralin perhonen se ei sentään ole.

Timo

[Michael Riddle]

Se oli siis varmaankin Mäkelän ja Parkkarin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri? Isoisäsi ei tainnut lukea ko. kirjaa

Sama opus. Eikä huomannut kohtaa ihmissyöjätiikerikään. Tarkoitukseni oli saada hänet pitämään...taukoa...miellyttävästä...luennosta.

[Jukka Laine]

Olen kertonut täällä jossain toisessa ketjussa, kun kaveri tuli käymään pikkupoikansa kanssa. Poika otti hyllystä satunnaisen sarjiksen, joka oli tietysti se Vault of Horrorin numero jossa kannessa on äijä lihakirves päässä.

Ei tietenkään tuo 50-luvun alkuperäinen vaan silloin tuoreehko uusintapainos, jossa oli kaksi lehteä EC:tä yksissä kansissa.

[tolppis]

No en minä tiedä tuntuuko tämä teistä traagiselta mutta...menköön...

Taannoin ostin ennen joitakin pippaloita Tiitu Takalon Kehä alpparin ja kuskasin sitä muovikassissa koko pippaloiden ajan mukanani ja olin tehnyt juhlia varten taskumattiin hiukan drinksua eli Mojitoa (oli joku ihmeen kuubalaisvaihe menossa juomisessa). Sen kummemmin (enkä kyllä muistaisikaan) en selosta mitä illan aikana tapahtui (kun en edes muista sitä mitkä partyt oli kyseessä) mutta tämä jäi mieleen:

Jollakin ihmeen tavalla taskumatti oli vuotanut kassissa ja Kehä-alpparin kansi meni pilalle! Siis niinku...yksi suomalaisen sarjakuvan parhaista teoksista niinku evö ja maksoi kokonaiset 10 ecua ja menin sitten töhrimään sen kaikista maailman aineista MOJITOON.  Öyk.

Pitänyt ostaa uusi kappale alpparia mutta en vain ole saanut aikaiseksi...

[Petteri Oja]

Tiitun alpparit vetävät alkoholijuomia puoleensa. Viime festareilla kaverille kävi samantapaisesti Tuulen ja myrskyn kanssa.