Jatkumo vs. ei-jatkumo (+ Wonder Woman tarinoista)

[Michael Riddle]

Sanon asian suoraan:
Minulle Wonder Woman, eli Ihmenainen ei ole tuttu kuin ainoastaan piirrossarjoista ja elokuvista yms. En ole lukenut eläissäni yhtäkään häneen liittyvää lehteä.
Syy tähän on hyvin yksinkertainen:
En tiedä mistä aloittaa.
Eli kertokaapas tästä DC:n kärkikolmikon "syrjitystä" hahmosta hyviä, tai muuten jollakin tavalla merkittäviä post-crisis tarinoita.

Edit: Ketju karkaili vähän aiheesta, niin nimeen pistetty lisäys.

[Jukka Laine]

Aloita George Perézin ensimmäisistä lehdistä, joita on tradeina julkaistu.

[J.Salo]

Wonder Woman-lehti saa rebootin suunnilleen viiden vuoden välein. Hahmosta on vaikea saada otetta, kun sen pitää olla yhteiskunnallisesti hyväksyttävä, eikä hahmo oikein alunperin sellainen ollut. Niinpä  hänelle on yritetty löytää uutta "twistiä" suunnilleen vuodesta -88 lähtien (Perezin tulkinta oli hyvä, mutta ei oikein toiminut laajemmassa kronologiassa). Lukijalle, joka yrittää käydä lävitse Wonder Womania "jatkuvana tarinana" huomaa tästä lähinnä jatkuvaa status quon muuttumista, uusien hahmojen esittelyä ja vanhojen tappamista.

Yleensä samalla lahdataan puolet Themystican väestöstä. Tämä on tapahtunut nyt sen verran monta kertaa, että ihmettelen kuinka siellä on enää ketään elossa.

Itse ehdottaisin että tarkistaisit Greg Ruckan tarinat 2000-luvun alkuvuosilta. Perezin tarinoiden ohella (joista en itse oikein saanut otetta), pitäisin niitä parhaina tarinoina mitä hahmosta on kirjoitettu.

[Jukka Laine]

Lukijalle, joka yrittää käydä lävitse Wonder Womania "jatkuvana tarinana" huomaa tästä lähinnä jatkuvaa status quon muuttumista, uusien hahmojen esittelyä ja vanhojen tappamista.

Samaan ongelmaan törmäsin, kun piti tehdä Kvaakiin juttu post-crisis Ihmenaisesta, kahden edellisen osan jatkoksi. Perézin jälkeen asiat menivät vähän sekaisin.

Varmaan joku suosittelisi Byrneä, joka heivasi kaikki vanhat sivuhahmot, ja keksi tilalle uudet. Kaksi tradea tuli, mutta niiden jälkeen olisi ollut parempia tarinoita tradetettaviksi.

[Michael Riddle]

Arvelin tilanteen olevan Wikipedia-artikkelin perusteella paha, mutta että näin paha.
Artikkelissa kun ei tunnu olevan minkäänlaisia kiinnekohtia, tai viitteitä jatkumolle merkittäviin tarinoihin. Oikeastaan, siinä ei ole koko Fictional history osuuttakaan lainkaan. Ainoat viitteet post-crisis tarinoihin koskevat hahmon voimia. Publication history osuus yrittää kertoa myös fiktiivistä historiaa. Mutta sekin on perhanan sekava...

Edit: Mites muuten nuo mini-sarjat yms.?

[Veli Loponen]

Yhä enemmän ja enemmän olen alkanut ihmetellä, miksi jotkut haluavat lukea juttuja nimenomaan jatkumonäkökulmasta. Etenkin nykyään, kun sekä DC että Marvel ovat sen suhteen menossa sekaisempaan suuntaan. Toki ymmärrän jatkumon viehätyksen ja ehkä nuorempana pidin sitä tärkeänäkin, mutta kyllä nykyisin ne tarinakokonaisuudet merkitsevät paljon enemmän. Hyvä tarina on hyvä liittyi se sitten miten tahansa päähenkilö(ide)n jatkumoon.

Itse olen Ihmenaista lukenut luvattoman vähän (Perezin kokoomat ovat olleet jo pitkään hankintalistalla, mutta aina joku muu on mennyt edelle). Lukemistani Byrnen jutut ovat olleet parhaita, mutta se tuskin on kenellekään mikään yllätys. Byrnen kokoomissa on tosiaan harmittavaa se, että ne kattavat niin pienen osa juoksua ja jättävät vielä juonia kesken.

[Rmäki]

Kyllä minäkin tuputtaisin noita neljää Perez-kokoelmaa ensikertalaiselle - ne ovat paikoin niin hyvää sarjakuvaa, että saattaisivat jopa viihdyttää alaan perehtymätöntäkin lukijaa. Hui sentään! Jos ne nappaavat mukaansa, sitten voi kurkata noita Byrnejä, joissa JB on piirrospuolella tosi hyvässä vedossa, eikä tarinatkaan hullumpia ole. Mustana hevosena voisin suositella O'Neilin ja Sekowskyn hippitarinaa 70-luvulta, joka sekin julkaistiin hiljattain neljänä albumina. Juu, ja William Messner-Loebsin & Phil Winsladen kymmenisen vuotta sitten tekemä Elseworlds-albumi on ihan sikahyvä, en vaan muista sen nimeä nyt... myös Chris Claremontin ja Dusty Abellin kynäilemä neliosainen Teris/Ihmenainen Elseworlds-seikkailu 90-luvulta oli muistaakseni aika viihdyttävä.

[Jukka Laine]

Jos pre-crisis-tarinoitakin voi suositella, niin aivan alkuperäinen William Moulton Marstonin ja piirtäjä Harry G. Peterin Wonder Woman on sitä ehtaa. Sadunomaista ja tyttömäistä. Minulla on Wonder Woman Archivesin neljä ekaa osaa. Vähän samaa tunnelmaa Perézkin haki, mutta modernimmalla otteella.

Showcaseissa saa sitten 50-luvun lopulla tehdyn uudistuksen jälkeistä Kanigher-Andru-stuffia. Ekaa osaa ei taida tällä hetkellä saada, mutta sen sisältö onkin vähän turhan tosissaan tehtyä, eikä niin jaksa innostaa. Mutta kakkososassa Kanigher löi homman läskiksi, ja keksi uskomattominta pelleilyä mitä supersankarisarjakuvissa on nähty. Ja nauraa saa kippurassa. Ja kun muistaa että Kanigher kirjoitti samaan aikaan niitä Kersantti Rockejä mitä juuri on suomeksi saatu, niin hokaa kuinka nero äijä oli. Kolmososakin on kai jo tullut tai tulee kohta.

Noiden jälkeen tulivatkin nuo "hippitarinat", joita ei tosin niitäkään kovin vakavasti kannata ottaa. Niissä on voimistaan, lassostaan ja asustaan luopunut Diana Prince, eikä se ole varsinaista supersankarisarjakuvaa. Tämä Ihmenainenhan oli Teräsmiehen Sandman-saagassa.

[Michael Riddle]

Toki ymmärrän jatkumon viehätyksen ja ehkä nuorempana pidin sitä tärkeänäkin, mutta kyllä nykyisin ne tarinakokonaisuudet merkitsevät paljon enemmän. Hyvä tarina on hyvä liittyi se sitten miten tahansa päähenkilö(ide)n jatkumoon.

Hyvä tarina on yhä minustakin tärkeä. Mutta suoraan sanoen minua ei hirveemmin kiinnosta DC:n tapauksessa Pre-Crisis tarinat tippaakaan. Ja elseworldit menevät minusta överiksi aina, vaikkakin poikkeuksia on. Mitä siis jää käteen? Post-Crisis ja Vertigot yms.

Lukemistani Byrnen jutut ovat olleet parhaita, mutta se tuskin on kenellekään mikään yllätys. Byrnen kokoomissa on tosiaan harmittavaa se, että ne kattavat niin pienen osa juoksua ja jättävät vielä juonia kesken.

Hmm. Teräsmiehessä jäbä toimi erinomaisesti, kun pisti kuntoon Teräsmiehen kuvioita. Aivan kuten Frank Miller & kumppanit Batmanissä.
Mutta onko Wonder Woman nyt kuitenkaan toimivaa Byrnellä?
Minusta hänen alansa on DC:n puolella kuitenkin Teräsmiehessä, johon selkeästi oli tuolloin motivoitunut.  Mutta entä Wonder Woman?

Niin joo, ja käsitönkös nyt oikein, mutta oliko George Perez se ns. Frank Miller/John Byrne Wonder Womanille, joka pisti homman Crisiksen jäljiltä uusiksi? Jos ei niin kuka sitten? Vai oliko semmosta?

Jos pre-crisis-tarinoitakin voi suositella

Niin no, tarkoituksella laitoin sen Post-Crisis tuohon eteen...

[Jukka Laine]

Mutta suoraan sanoen minua ei hirveemmin kiinnosta DC:n tapauksessa Pre-Crisis tarinat tippaakaan.

Niin no, tarkoituksella laitoin sen Post-Crisis tuohon eteen...

Sinä tuot minulle mieleen itseni tuossa iässä...

[Michael Riddle]

Sinä tuot minulle mieleen itseni tuossa iässä...

No siis jotkut Batmanin ikinuoriikivanhat, ja Teriksen MXY tarinat jaksoivat kiinnostaa, mutta kun kaikki niistäkin on jo luettu...

[Veli Loponen]

Hyvä tarina on yhä minustakin tärkeä. Mutta suoraan sanoen minua ei hirveemmin kiinnosta DC:n tapauksessa Pre-Crisis tarinat tippaakaan.

Kriisiä edeltävissä tarinoissakin on monia hyviä juttuja. Kaiken lisäksi niiden tarinoiden merkitys kasvaa jatkumoakin ajatellen kaiken aikaa, kun DC:llä ollaan näköjään pyrkimässä takaisin hopeakauteen. DC ylipäätään on paljon muutakin kuin vain Teräsmies ja Lepakkomies. Ja juuri muiden hahmojen kohdalla taso oli kriisejä ennenkin erittäin korkea. Esimerkkinä vaikka Wolfmanin ja Perezin Teinititaanit.

Mutta onko Wonder Woman nyt kuitenkaan toimivaa Byrnellä?

On. Toki olen puolueellinen, mutta minusta Byrne on niitä harvoja, jotka saavat melkein hahmon kuin hahmon toimimaan.

Minusta hänen alansa on DC:n puolella kuitenkin Teräsmiehessä, johon selkeästi oli tuolloin motivoitunut.  Mutta entä Wonder Woman?

Minun tietojeni mukaan Byrne on ollut vähemmän motivoitunut DC:llä oikeastaan vain Legends-minisarjan kohdalla ja sekin johtui siitä, että lopullinen tarina oli tyystin erilainen, kuin mitä hänelle mainostettiin. Vastaavasti Marvelilla ei ollut kovinkaan motivoitunut tekemään Alfa-lentuetta, mutta siitä huolimatta moni pitää sitä yhtenä hänen parhaista sarjoistaan.
Eli kyllä hän on panostanut muihinkin siinä missä Teräsmieheen.

Niin joo, ja käsitönkös nyt oikein, mutta oliko George Perez se ns. Frank Miller/John Byrne Wonder Womanille, joka pisti homman Crisiksen jäljiltä uusiksi? Jos ei niin kuka sitten? Vai oliko semmosta?

Perez uusi Ihmenaisen.

[Lönkka]

Yhä enemmän ja enemmän olen alkanut ihmetellä, miksi jotkut haluavat lukea juttuja nimenomaan jatkumonäkökulmasta. Etenkin nykyään, kun sekä DC että Marvel ovat sen suhteen menossa sekaisempaan suuntaan.

Aivan! Ja totta.

Kuten jo muissa yhteyksissä olen maininnut niin järjestään on kaikki isot jatkumot ja juonet olleet molemmilta kustantajilta aika luokatonta scheissea. Mitä uudempia ja eeppisempiä nämä ovat olleet niin sitä kökömpää on matsku oikeastaan ollut.

Stoori on tärkeä ja siksi pienemmät ja irrallisemmat jutut (vertaa näihin nykyisiin megalomaanisiin eeppisiin stooreihin) toimivat NIIN paljon paremmin!

Hieno homma jos diggailee, mutta noilla ei ole muuta funtiota kuin yrittää antaa likimain kuolevalle formaatille väliaikaista tekohengitystä jotta sillä voidaan rahastaa vähän kauemmin. Eli vain die hard fanipojille ei vähääkään satunnaisemmille lukijoille.

[Lurker]

Jenkeissä supersankarifanit eivät kuulemma enää osta sellaisia tarinoita, jotka eivät ole osa jotain jatkotarinaa tai suurta kaarta. Pitävät niitä välinumeroina, joilla ei ole merkitystä koska ne eivät vaikuta universumiin jollain kolossaalisella tavalla. Kierre ruokkii itseään.

[Jukka Laine]

60-luvulla Gardner Fox piti tärkeänä, että Justice Leaguen ulottuvuuksien välinen matkailu pidetään vain kerran vuodessa tapahtuvana, ja välissä tulee pienempiä tarinoita.

Nyt kaikki on yhtä eventtiä. Mutta ne menevät taas pois muodista, niin ovat menneet ennenkin.