Sarjakuvan piirtämisen tahti

[pl]

Tietääkö kukaan kuinka nopeasti esim. Buscema piirsi aikoinaan Savage Sword of Conania? Tai Mignola Hellboyta? Byrne Ihmenelosia? Lähinnä kiinnostaisi tietää yleisemmin eri tekijöiden nopeutta piirtää/tussata uusi tarina, joka ilmestyy suht. säännöllisesti.

Toisethan tekevät albumiaan vuosia.

[Orjan May]

Tietääkö kukaan kuinka nopeasti esim. Buscema piirsi aikoinaan Savage Sword of Conania? Tai Mignola Hellboyta? Byrne Ihmenelosia? Lähinnä kiinnostaisi tietää yleisemmin eri tekijöiden nopeutta piirtää/tussata uusi tarina, joka ilmestyy suht. säännöllisesti.

Toisethan tekevät albumiaan vuosia.

Heips,


Mielekiintoinen avaus. Olisi tosiaan kiva tietää, kuinka kauan jotkut piirtäjät tekevät sivua tai kokonaista albumia. Mutta jos pidät Buscemasta, tässä oiva linkki katsoa, kuinka syntyy supersankari. Voi kun oppisi noin tussaamaan. Minusta tussaus on kaikkein vaikeinta sarjakuvissa. Tuntuu että ne....menevät pilalle!

Tässä linkki: http://www.youtube.com/watch?v=bo4d8oTU2tk

T: redman

ps. Jos joku tietää tuon siveltimen nimen jota Buscema käyttää sanokaa HETI minulle. Näyttää todella loistavalta ja saa ohutta viivaa. Tuntuu että sivellin suorastaan lentää paperin pinnalla. Ja ihanan ohut varsi! Mikä? Mikä?

[Veli Loponen]

Muiden tahdista en tiedä, mutta Byrnellä yleisenä keskiarvona on ollut kolme sivua päivässä. Ihmenelosaikana tahti oli toisinaan neljä sivua päivässä. Viittä sivua päivässä Byrne teki viimeisimmän JLA-tarinan yhteydessä. Muuten viime vuosina Byrne on jonkin verran hidastanut tahtiaan. Pääsyynä se, että kokonaismäärä on pienempi. Vielä 90-luvullakin Byrne tehtaili kahta tai kolmea lehteä kuukaudessa, nyt ei ilmesty joka kuukausi sitä yhtäkään.

[Uroskana]

ps. Jos joku tietää tuon siveltimen nimen jota Buscema käyttää sanokaa HETI minulle. Näyttää todella loistavalta ja saa ohutta viivaa. Tuntuu että sivellin suorastaan lentää paperin pinnalla. Ja ihanan ohut varsi! Mikä? Mikä?

Erittäin vahva veikkaus, että kyseessä on Raphaël 8404 kolinsky.

[JanneT]

Varsi näyttää Raphaelilta, mutta tuo erikoinen kohouma metalliosan kärjessä ihmetyttää; Raphaelin Kolinskyissa ei sellaista ole (ellei kyseessä ole joku itsetehty viritys suojaamaan karvojen liitoskohtaa musteelta).

[Uroskana]

Sitä kohoumaa minäkin katsoin, mutta varressa lukee enemmän tai vähemmän selvästi Raphaëlin logo ja muut printit. Tosin mallinumerosta ei saa selvää, mutta varren värit paljastavat sen.

[Matias Eriksson]

Erittäin vahva veikkaus, että kyseessä on Raphaël 8404 kolinsky.

Minkä kokoinen tuo (mikäli se on kolinsky) sivellin on, kun tempera myy 000, 00, 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 8, 10 ja 12 kokoja, ja parhaimmillaan maksaa 156 euroa, niin ei viitsisi ostaa väärää kokoa.

[Markku Myllymäki]

Minkä kokoinen tuo (mikäli se on kolinsky) sivellin on, kun tempera myy 000, 00, 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 8, 10 ja 12 kokoja, ja parhaimmillaan maksaa 156 euroa, niin ei viitsisi ostaa väärää kokoa.

...mitä sillä on väliä? Jos tuo kaveri on päätynyt johonkin kokoon, ei se silti tarkoita, että sinun pitäisi. Osta pari halpaa sivellintä ja kokeile mikä sopii parhaiten juuri sinulle. Kokeile myös tehdä eri kokoihin. Kaikilla se ei ole sama koko, mikä toimii parhaiten. Nuo nollat ovat aika usein liian pieniä. Muista että yleensä kuvat tehdään paljon julkaisukokoa isompina.

Sitten kun olet kokeillut, tiedät, minkä kokoisen siveltimen haluat.

Moni pro täällä Kvaakissa vannoo ennemmin paperin laadun sun muiden juttujen nimeen kuin siveltimen merkin. Myös tussin laadulla on väliä, siitäkin löytyy täältä tietoa.

[[kivi]]

Sitten kun olet kokeillut, tiedät, minkä kokoisen siveltimen haluat.

Moni pro täällä Kvaakissa vannoo ennemmin paperin laadun sun muiden juttujen nimeen kuin siveltimen merkin. Myös tussin laadulla on väliä, siitäkin löytyy täältä tietoa.

Jep, Kolinskyt on näädänkarvaa, englanniksi 'sable brush'. Jonkun muun merkkinen näädänkarvasivellin on varmasti ihan yhtä hyvä kunnes löydät mieluisen koon. Esimerkiksi Temperan vieressä sijaitseva Tuubi myy halpoja näädänkarvasiveltimiä omalla merkillään.

Koko riippuu originaalikoosta, mutta tavallisin sivellinkoko on varmaan #3 - ainakaan sen pienempää ei kannata hankkia, koska kolmosesta tulee kevyellä kädellä ihan yhtä ohutta viivaa kuin 0-siveltimestä, ja 00-sivellin on miniatyyrimaalaukseen. Isompi sivellin on parempi, koska se varastoi enemmän tussia. Jossain #3 ja #6 sivellinten välillä mennään melko varmasti. Originaalithan ovat sitten usein aika isoja, A2 ei ole harvinaisuus sarjakuvasivun originaaliksi.

Jos tussilla ruvetaan nirsoilemaan, ei esimerkiksi Temperasta löydy kuin yksi sellaisenaan valmis pullotussi sivellinkäyttöön (Talens India Ink). Kuitenkin melkein mikä tahansa tussi toimii kun sitä laimentaa vähän vedellä, ei kuitenkaan kaatamalla vettä tussipulloon, vaan sekoittamalla tarvittava määrä tussia veden kanssa vaikka teevadilla, silloin jähmeämpikin muste sekoittuu ohueksi. 'Hifistit' käyttää tislattua vettä, jota saa huoltoasemilta tai vaikkapa sadevedestä, koska vesijohtoveden kalkki voi pilata työvälineet ja aivan varmasti paakkuunnuttaa värin.

Kannattaa muuten ostaa pala lisäaineetonta "pariisinsaippuaa" (sitä kissasaippuaa) ja opetella pesemään siveltimet heti käytön jälkeen kylmällä vedellä (kuuma vesi rikkoo ne). Piirtäessä pidän koko ajan vieressä isoa hillopurkkia vettä, jossa huuhdon siveltimen (ja terät) heti kun piirtämiseen tulee pienikin pysähdys. Kun piirtämiseen tulee pidempi tauko ja siveltimet pitää laittaa pois, hieron niihin ensin varovasti saippuaa ja muotoilen ne sillä teräviksi, näin ne säilyttävät muotonsa ja kestävät pidempään. Aikaa myöten tussaussivellin kerää tussia tyveensä, se on ihan normaalia, eikä sitä pidä väkivalloin raapia pois, vaan kun tussisiveltimen joustava osa on liian lyhyt, ostetaan uusi sivellin ja jätetään vanha vaikka peittovärin levitykseen.

Mä näkisin asian niin, että kun yhdestä sivusta saa sen 300-1000 euroa niin on ihan kivasti varaa ostaa just sitä esoteerista paperia ja niitä merkkisiveltimiä kuin huvittaa. Sitä ennen pitää pyrkiä vain mahdollisimman laadukkaaseen materiaaliin niissä rajoissa kuin raha riittää. Totta kai työvälineisiin on hauska hurahtaa, mutta kannattaa myös muistaa että ammattilaiset käyttää tiettyjä työvälineitä koska heillä on siihen mahdollisuus ja koska se tarkoittaa tasalaatuisuutta, ei siksi etteikö homma sujuisi joillakin muillakin välineillä. Amatööri ei edes hyödy tasalaatuisuudesta samassa määrin, koska hän ei vielä tunne kaikkien työkalujen ominaisuuksia. Alussa pitää kokeilla kaikkea.

Mutta sitten asiaan: Roger Leloupilta meni seitsemän päivää yhden Yoko Tsuno -sivun valmiiksi saattamiseen, mutta sinä onkin sitten mukana kaikki työvaiheet. Yksi mustavalkoinen sivu päivässä on jo erinomaisen hyvä työtahti, jos pyrkii saamaan detaljit oikein ja käyttää yksityiskohtia. Mulla on mennyt itselläni keskimäärin kahdeksan kuukautta aina yhden albumin tekemiseen (ja tahti hidastuu aina vaan), tällä hetkellä työtahtina on noin sivusta kahteen joko tussausta tai luonnostelua päivässä, sivun värittäminen vaatii oman päivänsä tietokoneellakin. Kaksi värisivua / 8 strippiriviä (6+sunnuntai) viikossa saa kuitenkin mun mielestäni riittää päätyöksi, sillä tulee jo ihan kivasti toimeen, ja jää aikaa tehdä muutakin. Muutenkin, jos tässä kerran on aikomus työskennellä piirustuspöydän ääressä eläkeikään asti, sellainen kolmen päivän ahkera työviikko olisi tavoite.
 

Kivi

Edit: Työn mielekkyys riippuu siitä miten sen ottaa. Kuvassa makaan majapaikkani pihalla Münchenissä käsikirjoittamassa Vuokralainen-strippejä, tavoitteena jopa 50 strippikässäriä päivässä. Oikeasti on helle, vain kännykän kamera on harmaa. Sisällä on liian ahdasta ajatella.

[Jyrki Vainio]

Vanhastaan julkaisutahdin kautta sai aika selkeän vastauksen työtahdista: viisi päivää viikossa, neljä viikkoa => n. 20 päivää kuukaudessa työaikaa:

- amerikkalaisissa kuukausittaisissa supersankarilehdissä on kuvasivuja 20-24, joten sillä matikalla tulee tulokseksi aika selkeästi sivu per päivä

- strippisarjoissa pitää tehdä viikossa 6 päivästrippiä + sunnuntaisarja, missä ennen vanhaan oli 3 kuvariviä (sitä ennen neljä). Viidelle päivälle jaettuna se tekee n. 2 strippiä päivä.

- Euroopassa standardina oli 48 sivuinen albumi vuodessa. Kun vuodessa on 52 viikkoa, tuo olisi aika suorasukaisesti sivu viikossa. Useammat kai kuitenkin käytännössä tekivät enemmän, joko useamman albumin vuodessa, tai ainakin sitten tuon albuminsa nopeammassa tahdissa (että sitä julkaistiin esim. kaksi sivua viikossa).

Nykyään käytännöt ovat muuttuneet kaikkialla, joten nämä jutut eivät enää samalla lailla päde.

[Markku Myllymäki]

Viisaita laukovat Kivi ja Jyrki.

- amerikkalaisissa kuukausittaisissa supersankarilehdissä on kuvasivuja 20-24, joten sillä matikalla tulee tulokseksi aika selkeästi sivu per päivä

Muistetaan, että lyijykynät, tussaus ja väritys ovat siellä useimmiten eri hemmojen hommaa. Ja muistetaan, että yhtä mittaa julkaisut ovat myöhässä -> päivä/sivu/vaihe ei riitä.

- strippisarjoissa pitää tehdä viikossa 6 päivästrippiä + sunnuntaisarja, missä ennen vanhaan oli 3 kuvariviä (sitä ennen neljä). Viidelle päivälle jaettuna se tekee n. 2 strippiä päivä.

Kovaa on tuokin, etenkin, kun pitää vielä idoidakin tuoreesti.

- Euroopassa standardina oli 48 sivuinen albumi vuodessa. Kun vuodessa on 52 viikkoa, tuo olisi aika suorasukaisesti sivu viikossa. Useammat kai kuitenkin käytännössä tekivät enemmän, joko useamman albumin vuodessa, tai ainakin sitten tuon albuminsa nopeammassa tahdissa (että sitä julkaistiin esim. kaksi sivua viikossa).

Tässä etenkin, mutta edellisissäkin osittain, täytyy huomioida, että tyyli voi olla hyvin nopea tai hidas, riippuen yksityiskohtien määrästä ja tekijän taidosta. Aina sitä ei looputuloksesta edes näe, paljonko aikaa on kulunut.

Sitten on vielä manga-studiot, jossa on toki avustajia joka hommaan, mutta jotka sitten puhaltavat konemaisesti kymmeniä sivuja päivässä vuodesta toiseen. Mangaa lukiessa huomaa, että monet asiat on yksinkertaisettu sellaisiksi, että niiden piirtäminen on mahdollismman nopeaa.

Suomessa näillä asioilla ei liene niin paljon väliä; toisaalta markkinat ovat niin vähäiset, että myyminen vienee enemmän aikaa kuin piirtäminen, toisaalta palkkiot ovat sen verran pieniä, että vaikka kuinka nopea olisi, sillä tuskin rikastuu. Tähän voivat ne muutamat mestarit täällä toki perustellusti älähtää, mutta toistaiseksi en ole kuullut kenenkään varsinaisesti valittaneen, että työtahti on ongelma. Enemmän kuulee valitusta julkaisukanavien vähyydestä tai rahan vähyydestä markkinoilla.

(Tjaa, tarkemmin ajatellen, Rauhalan Anssilla taisi olla työn määrän kanssa  ongelma, mutta muistaakseni se oli sen vuoksi, että Anssin piti tehdä kuvituksia leipänsä eteen samalla kun hän piirsi albumeita...?)

[JanneT]

Jep, Kolinskyt on näädänkarvaa, englanniksi 'sable brush'. Jonkun muun merkkinen näädänkarvasivellin on varmasti ihan yhtä hyvä kunnes löydät mieluisen koon. Esimerkiksi Temperan vieressä sijaitseva Tuubi myy halpoja näädänkarvasiveltimiä omalla merkillään.

Mulla on yksi kappale Tuubin näädänkarvasivelintä muutaman vuoden takaa. Jos kyseessä on yhä sama sivellin, en kyllä suosittelisi ainakaan viivatussaukseen. Ei pidä muotoa ollenkaan. Kannattaa ostaa se Raphael siitä naapurikaupasta.

Kannattaa muuten ostaa pala lisäaineetonta "pariisinsaippuaa" (sitä kissasaippuaa) ja opetella pesemään siveltimet heti käytön jälkeen kylmällä vedellä (kuuma vesi rikkoo ne).

Jostain on jäänyt mieleen suositus kädenlämpöisestä vedestä. Irroittaa kuulemma kylmää vettä tehokkaammin väriaineet ilman että pigmentit kiteytyisivät kiinni karvaan tai poistaisi siveltimen luonnollisen rasvan kuten kuumalla vedellä. Toisaalta itselläni menee useampi sivellin vuodessa putsaustavasta riippumatta...

[[kivi]]

Mulla on yksi kappale Tuubin näädänkarvasivelintä muutaman vuoden takaa. Jos kyseessä on yhä sama sivellin, en kyllä suosittelisi ainakaan viivatussaukseen. Ei pidä muotoa ollenkaan. Kannattaa ostaa se Raphael siitä naapurikaupasta.

Siveltimet on yksilöitä. Kun käy koko Temperan sivellinlaarin, reilut parikymmentä sivellintä mitä siellä nyt on yhtä kokoa Kolinskyn Raphaëlia kerralla, löytää ehkä neljä aivan priimaa sivellintä. Yhden yksilön perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä.

Itse asiassa hauska huomata, että vaikka yleensä ostan Kolinskyjä, mulla on nyt pöydällä puolen tusinaa Tuubin sivellintä, eikä mitään valittamista

Jostain on jäänyt mieleen suositus kädenlämpöisestä vedestä. Irroittaa kuulemma kylmää vettä tehokkaammin väriaineet ilman että pigmentit kiteytyisivät kiinni karvaan tai poistaisi siveltimen luonnollisen rasvan kuten kuumalla vedellä. Toisaalta itselläni menee useampi sivellin vuodessa putsaustavasta riippumatta...

Pahempi ongelma on se, että karvojen, metalliholkin ja puuvarren suhde muuttuu lämpölaajenemisen tai turpaomisen myötä.

[Curtvile]

- amerikkalaisissa kuukausittaisissa supersankarilehdissä on kuvasivuja 20-24, joten sillä matikalla tulee tulokseksi aika selkeästi sivu per päivä
...
Nykyään käytännöt ovat muuttuneet kaikkialla, joten nämä jutut eivät enää samalla lailla päde.

Muistetaan, että lyijykynät, tussaus ja väritys ovat siellä useimmiten eri hemmojen hommaa. Ja muistetaan, että yhtä mittaa julkaisut ovat myöhässä -> päivä/sivu/vaihe ei riitä.
....

Charlie Adlard. yli 60 numeroa Walking deadia, ilman suurempia myöhästymisiä. 22-24 sivua per lehti, lyijärit ja tussit itse.
Eittämättä yksi parhaita sarjakuvia niin tällä hetkellä kuin tulevaisuudessakin.

Mutta nyt puhutaankin poikkeustapauksesta.

Noepuden kohdalla Adlardeja ja Kuningas Kirbyjä on  vähän.
Siteeraan isääni : "kukaan ei kysy kauanko se vei vaan kuka sen teki"
laatua ei vauhtia.
(paitsi jos on Kirby nro 2 ja omaa molemmat)

[Juho]

Minä en nyt muista tiedä, mutta itselläni kestää mielettömän kauan piirtää mitään sarjakuvaa. Betterland -sarjakuvassani kesti varmaan kuukausi ( ) piirtää 14 sivua lyikkärillä.