Sarjakuvien ensipainokset

[echramath]

Vartijoiden ekaa painosta ei myydä yhtään missään. Tokaa painosta saa edelleen.

Onko sarjakuvienkeräilijöissä merkittävästi painosintoutuneita keräilijöitä? Taskarien kanssa kyllä, mutta tällaisen muun sarjakuvan keskuudessa?

[Timo Ronkainen]

Ensipainoksiin paneutuminen, etenkin fanaattisesti on vähän hassua, jos ajattelee että toinen painos saattaa toisinaan olla täydennetty, korjattu tai muuten laadukkaampi. Ei tietysti aina.

Timo

[Petteri Oja]

Onko sarjakuvienkeräilijöissä merkittävästi painosintoutuneita keräilijöitä?

On niitä minunkin asiakkaissani. Siis semmoisia jotka eivät huoli hyllyynsä muita kuin ensipainoksia.

[Jukka Laine]

Eivät edes Valerian 1:n tai Kramppeja ja Nyrjähdyksiä 1:n laajennettuja toisia painoksia? ja onhan näitä Corto Maltesejakin.

[Petteri Oja]

Eivät edes Valerian 1:n tai Kramppeja ja Nyrjähdyksiä 1:n laajennettuja toisia painoksia? ja onhan näitä Corto Maltesejakin.

En tiiä. Jokainen vetänee omat rajansa, joiden sisällä toimii.

[EetuT]

Onko sarjakuvienkeräilijöissä merkittävästi painosintoutuneita keräilijöitä?

Koko Disneyn tuotanto. Disneyn tuotannon keräilyhän on Suomen mittakaavassa niin laajaa, että nuoremman polven keräilijät ottaa mallia keräilyynsä vanhemman polven keräilijöiltä. Lukematon 1.painoshan se pitää olla HC ankistille ja lukemattomaksi se jääkin, lukukappaleet hankitaan erikseen. Siis eihän tämän tason keräilijöita Suomessa montaa ole, mutta on kuitenkin.

Asterix, Tintti ja Lucky Luke. Näiden keräilijöistä löytyy myös sellaisia jotka kelpuuttavat näistä varhaisemmista 1. ja 2. painokset, mutta ei muita painoksia. Tämä johtuu värityksestä.

Ensipainoksiin paneutuminen, etenkin fanaattisesti on vähän hassua, jos ajattelee että toinen painos saattaa toisinaan olla täydennetty, korjattu tai muuten laadukkaampi. Ei tietysti aina.

Intohimolla asiaan suhtautuvat ostavat kummankin painoksen. Ostaja ei kovinkaan helposti tiedosta, että miten tuo 2.painos on täydennetty/korjattu. Eihän niissä yleensä ole listaa mitä parannuksia 1.painokseen verrattuna on tehty ja jos tuo lista on jossain sisäsivulla pienellä niin ei sitä osata sieltä katsoa. Pohjimmaisena ajatuksena 1.painoksen keräilyssä on kai se, että kyseessä on alkuperäinen versio, ei sillä niin ole väliä onko 2.painos parempi.

 

[Nikopol]

Koko Disneyn tuotanto. Disneyn tuotannon keräilyhän on Suomen mittakaavassa niin laajaa, että nuoremman polven keräilijät ottaa mallia keräilyynsä vanhemman polven keräilijöiltä. Lukematon 1.painoshan se pitää olla HC ankistille ja lukemattomaksi se jääkin, lukukappaleet hankitaan erikseen. Siis eihän tämän tason keräilijöita Suomessa montaa ole, mutta on kuitenkin.

Näinhän se on. Itse olen ostanut esim. nuo minitaskarit jokaisen kahtena kappaleena. Toisen lukukappaleeksi ja toisen odottamaan hyllyyn aikoja parempia.
Lähtihän tuota minitaskarin ensimmäistä numeroa palautuksiin ties kuinka monta kappaletta kioskeista aikanaan ja hävitettäviksihän ne päätyivät, ellei lehtikuski vetänyt niitä välistä. Vain erillispalautettavat lehdet päätynevät käsittääkseni takaisin julkaisijalle.

[Lurker]

Minitaskari 1:stä on tietty kentällä ihan järkyttävät määrät, tuhansia kappaleita verrattuna "oikeisiin" keräilyharvinaisuuksiin.

Kysyntä tietty määrää hintaa ja se, että massapsykoosiin taipuvaisia (heh, äläkääs loukkaantuko...) Disney-keräilijöitä on paljon. Ilmeisesti monet ns. myöhästyivät lähdöstä. Ja kuten jo aikaisemmin oli puhetta, sarjan eka osa halutaan, jos sarjaa aletaan kerätä.

[Jukka Laine]

Asterix, Tintti ja Lucky Luke. Näiden keräilijöistä löytyy myös sellaisia jotka kelpuuttavat näistä varhaisemmista 1. ja 2. painokset, mutta ei muita painoksia. Tämä johtuu värityksestä.

Tintit menivät vaihtoon 80-luvun lopulla. Minulla olivat kaikki Otavan ekapainokset, joista osa oli päässyt irtolehtipainoskuntoon. Nykyiset ovat kolmansia tai neljänsiä painoksia, mitä nyt vuonna 1988 oli. Koskee siis Tintin seikkailut -sarjaa nrot 1-15, alkuperäinen numerointi.

Paremmin säilyneistä ekapainoksista sainkin hyvät rahat jo vuonna 1988.

Väreistä en Tinteissä huomannut mitään erikoista, Asterixista ja Lucky Lukeista kyllä. Joten niitä en ole korvannut ehjemmillä painoksilla. Paitsi Lucky Luken Postivaunut piti saada uudestaan, kun huomasin, että alkuperäisestä painoksesta oli kaksi ensimmäistä sivua kadonnut.

[Lurker]

Eikös näissä upouusissa kovakantisissa Tinteissä ole oikein kelpo värit ja paperi? Melkeinpä paremmat kuin ennen, tai ei nyt ainakaan huonommat.

[Jukka Laine]

Kovakantiset ovat yhden sortin "ensipainoksia".

Otavan ensipainokset Tinteissä ja Lucky Lukeissa olivat hieman paksumpaa paperia, vanhimmissa osissa.

[Timo Ronkainen]

Ostaja ei kovinkaan helposti tiedosta, että miten tuo 2.painos on täydennetty/korjattu. Eihän niissä yleensä ole listaa mitä parannuksia 1.painokseen verrattuna on tehty ja jos tuo lista on jossain sisäsivulla pienellä niin ei sitä osata sieltä katsoa.

Niin, kun niitä ei voi lukea. Lukemalla ne erot näkyy. Mutta arvohan putoaa lukiessa. 

Timo

[Matti Karjalainen]

Oma suhtautumiseni ensipainoksiin menee kategoriaan "Kiva, mutta ei välttämätön". Jos sarjakuva löytyy jo hyllystä jonakin muuna painoksena, niin enpä sitä mene enää uudemman kerran ostamaan, ellei sitten hinta ole todella edullinen. Sarjakuvat ovat ensisijaisesti lukemista varten. Pauli Kallion "Kramppien ja nyrjähdysten" ensimmäisen osan eka painos on tosin sellainen, että olen sitä pyöritellyt kädessäni pitemmän aikaa. Schulzin "Tenavat" kelpaa myös esimerkiksi.

Ensipainoksiin paneutuminen, etenkin fanaattisesti on vähän hassua, jos ajattelee että toinen painos saattaa toisinaan olla täydennetty, korjattu tai muuten laadukkaampi. Ei tietysti aina.

Fanaattisuus on tosiaan avainsana. Nyttemmin eläkkeellä oleva ex-esimieheni totesi, ettei Mika Waltari -kokoelmaan kuuluvia kirjoja anneta asiakkaiden tutkittavaksi muuten kuin henkilökunnan valvovan silmän alla. Kuulemmma pahaksi äitynyt bibliofilia on sellainen sairaus, että tiukan paikan tullen ensipainoksia hankitaan vaikka kirjastosta varastamalla.

[EetuT]

Väreistä en Tinteissä huomannut mitään erikoista

Tätä juurikin tarkoitin, kirjoitin tosin mitä sattuu:  Otavan ensipainokset Tinteissä ja Lucky Lukeissa olivat hieman paksumpaa paperia, vanhimmissa osissa.

Fanaattisuus on tosiaan avainsana. Nyttemmin eläkkeellä oleva ex-esimieheni totesi, ettei Mika Waltari -kokoelmaan kuuluvia kirjoja anneta asiakkaiden tutkittavaksi muuten kuin henkilökunnan valvovan silmän alla. Kuulemmma pahaksi äitynyt bibliofilia on sellainen sairaus, että tiukan paikan tullen ensipainoksia hankitaan vaikka kirjastosta varastamalla.

Näistähän voi vaikeimmat luokitella erittäin hankaliksi keräilyharvinaisuuksi. Keräilyhän on mennyt siinä vaiheessa hiukan överiksi, kun on pakko saada kaikki maksoi mitä maksoi tai pitää varastaa puuttuvat kappaleet jos ne ei ole ostettavissa tai rahat ei riitä. Terveisiä vaan sille mulkulle joka pölli -52 Ankan kustantajan sidoksen.

Vanhoissa sarjakuvissa (Kieku ja Kaiku, Rymy-Eetu, Pekka Puupää) se pieni keräilijäkunta joka noita kerää arvostaa tuon 1.painoksen korkealle. Eivätkä he oikeastaan noteeraa noita uusinta painoksia edes samoiksi julkaisuiksi, mikä on ihan ymmärrettävää kun ajattelee tuota aikaväliä mikä painoksilla on ollut ja ulkoasua.

[Timo Ronkainen]

On toki ihan eri asia hypistellä  käsissään alkuperäistä wanhaa painosta, joka on toteutettu vieläpä vähän eri painotekniikalla kuin tuoreemmat painokset, ovatpa sitten vaikka kuinka facsimilea ja näkkäriä. Kivi- koho- ja syväpainetut oopukset näyttää ja tuntuu toiselta (usein hienommalta) kuin nykyoffsetit, ja paperi sitten jne... Mutta kun ne on ittelle kuitenkin ne tarinat jotka ratkaisee. Noo.. kukin omalla tavallaan.

Timo