Ihan mukava arvostelu, ja dialogimuoto on hauska. Tämä on siis tosiaan esikoisteokseni, muttei suinkaan viimeinen. Kirjoitin Taksin alun perin englanniksi, sitten kääntänyt Asemaa varten suomeksi. Alkuperäisiä repliikkejä voi nyt siis bongata sivujen alalaidan käännösteksteistä.
Veli: Minuakin jäi mietityttämään, mistä nenäleikkauksissa oikein on kyse.
Iranissa otetaan tosi paljon nenäleikkauksia, kaapupakko kai korostaa naaman muotoilun merkitystä. Se ulkonäköpaineiden kaikkoamisesta siis!
Säde: ... Teknisesti fiktiivinen Aino Sutinen pitää erottaa reaalimaailman Aino Sutisesta, vaikka ero ei olisikaan suuren suuri. Kertomus on joka tapauksessa valintojen tulos, jotain on jätetty pois ja jotain korostettu. Aika hyvin teoksesta välittyy vaikutelma, että siinä olisi kaikki sellaisena kuin se tapahtui.
Tämä todellisten tapahtumien välittäminen on vähän tarkoitukseni, kaikki perustuu kyllä aika hyvin (tavalla tai toisella) tositapahtumiin. Tulkinnan kautta, mutta ei koskaan täysin hatusta vedettynä. Ekan sivun lentävää mattoa ehkä lukuunottamatta.
Veli: ... aiemmin vaikkapa Iranista muodostunut kuva ei täysin vastaakaan sitä, mitä Sutinen kuvaa. Samalla joku sisäinen kyynikko nostaa päätään ja alkaa pohtia, että tässä on ihan pakosti nyt sokeroitu kuvaa. Eikös niitten pitäisi kaikkien olla jotain hulluja terroristeja tuolla Lähi-Idässä?
Onhan siellä niitä hulluja terroristejakin. Mutta olisi varmaan aika ikävää lukea tosi kyynistä matkakirjaa. Melkein yhtä ikävää kuin todella sokerista.
Cheers!
Aihe: Taksi Kurdistaniin. (Luettu 2882 kertaa)