Sarjakuvakirja Suomessa -pro gradu

[Lurker]

Tuo gradu taisi muutenkin keskittyä enemmänkin sarjakuvakirjoihin kuin -lehtiin, kuten tekijä itsekin huomautti muutamaa viestiä aikaisemmin.

60-luvulla taisivat hiljalleen hiipua myös Pekka Puupäitten ja Rymy-Eetujenkin myynti, vaikka niitä vielä ilmestyikin. Brittiläisen Lätsän kirjat sen sijaan taisivat olla hyvinkin suosittuja, ainakin niitä on divareista löytynyt näihin päiviin saakka. Kari Suomalaisen pilakokoelmia myytiin myös hurjasti.

Televisio vaikutti kyllä suoraan lehtien nimissäkin, ilmestyihän sen nimisiä lehtiäkin kuin TV-sarja ja TV-seikkailut.

[Jari Lehtinen]

Hiustenhalkomista tietysti, mutta eikö tuon ajan Ville Vallaton -televisiosarja ollut se näytelty, missä pääosassa oli Jay North?

Haa, hyvä huomio.

Toinen asia, mikä varmasti vaikutti 1960-luvun puoliväliin tullessa, oli tietysti pop-musiikki. Kun hiukset kasvatettiin jopa korville asti ja joka maalaiskylässä rakennettiin Tekniikan Maailman ohjeiden mukaan kitaranvahvistimia, sarjakuvat alkoivat olla niin 1950-lukua, niin 1950-lukua. Eikä silloin oltu vielä nähty niin rajua kilpailua nuorison ajankäytöstä kuin tänään.

Tähti-sarjojen loppua ihmetellessä on jäänyt mainitsematta, millaista surkastumista oli nähtävissä myös perinteisesti hyvin menneissä lehdissä. Aku Ankasta tuli Destuet'n ja Schäfereiden ansiosta 1965 Kurja-Ankka. Aivan kouriintuntuvaa surkastumista tapahtui Nakessa. Se kutistui kooltaan puoleen tai alle puoleen. Ja milloin Masi loppui? Juuri 1966.

[Timo Ronkainen]

Tähti-sarjojen loppua ihmetellessä on jäänyt mainitsematta, millaista surkastumista oli nähtävissä myös perinteisesti hyvin menneissä lehdissä. Aku Ankasta tuli Destuet'n ja Schäfereiden ansiosta 1965 Kurja-Ankka. Aivan kouriintuntuvaa surkastumista tapahtui Nakessa. Se kutistui kooltaan puoleen tai alle puoleen. Ja milloin Masi loppui? Juuri 1966.

Lisää hyvia huomioita! Tutkimisen arvoinen asia olisi.

Timo

[EetuT]

Tämä listaushan koskee vain lehtiä. Näitä tutkimalla ja miettimällä saa pään kipeäksi. Onko tuo tv:n runsas villi länsi tarjonta vaikuttanut sarjojen lakkauttamiseen? Vaikea sanoa koska niin paljon muitakin sarjoja on laitettu pakettiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sarja on loppunut materiaalin loppumisen takia? Ainut asia mikä minulla pistää tästä listauksesta silmään on se, että iso osa Tähti-sarjojen sarjakuvahahmoista/tarinoista on vajaavaisen käsitykseni mukaan esiintynyt samaan aikaan tv:ssä/elokuvana.  Onko siis yritetty ajaa paljon uusia sarjoja sisään tv:n/elokuvan siivellä ja tässä on epäonnistuttu? Lisäksi ihmettelen kovasti miksi ihmeessä tein tämän. Voipi olla vajaa, voipi olla että ei ole.
 
1. LAKKAUTETTUJA VILLI LÄNSI AIHEISIA SARJAKUVIA 1960-1965
Buck Jones (1957-1962)
Cowboy (1960-1963)
Davy Crockett (1956-1960*)
Intiaanipäällikkö (1957-1961)
Kit Carson (1957-1962)
Preeria (1960-1962)
Sarjakuvalehti (1949-1963) *vain osittain villi länsi aiheista
Tex (1953-1965)
Texas (1958-1961)
Villi Länsi (1954-1965)

2. LAKKAUTETTUJA VILLI LÄNSI AIHEISIA SARJAKUVIA 1960-1965, JOISSA MYÖS ELOKUVA/TV KYTKÖS?
Lassie (1957-1965)
Rin-Tin-Tin (1958-1964)
Roy Rogers ja Trigger (1959-1961)
Tv:n Parhaat/Tähtisarjat (1961-1963) *vain osittain, sisälsi myös paljon muuta sarjakuvaa jota tuli myös tv:stä

3. LAKKAUTETTUJA SARJAKUVIA 1960-1965 *Korkeajännitys B:nrot 1966
Ajanvietesarja (1960-1964)
Ben Casey (muistaakseni 1965)
Filmisarja (1962-1963)
Hakki-Koira (1964-1965)
Ihannesarja (1961-1962)
Iskusarja (1962-1963)
James Bond (1965, Korkeajännitys B:numeroita, 1966)
Jetsonit (1964-1965)
Kiviset ja Soraset (1963-1965)
Linda Lark (1964)
Maailma Kuvina (1960-1962)
Me Kaksi (1961-1964)
Nalle Kippari (1960-1964 *pitäisikö luokitella lehdeksi vai albumiksi)
Nastasarjat (1963-1965)
Pikku Lulu (1956-1962)
Prinsessa (1963-1964)
Tumppi (1959-1961)
Tv-Sarja (1961-1963)
Tv-Seikkailut (1962)
Vicky (1957-1964)
Ville Vallaton (1960-1965)
Viidakko (1955-1965)
Voittosarja (1964-1965)

4. LAKKAUTETTUJA SARJAKUVIA 1966-1969
Herttasarja (1956-1968)
Kuvitettuja Klassikkoja (1957-1967)
Masa Majava (1964-1966)
Masi (1958-1966)
Matkalla Avaruuteen (1967-1969)
Mosaiikki (1961-1966)
Nevada (1966-1968)
Sotajuttuja (1964-1966)
Tv-Sarja Napoleon Solo ja U.N.C.L.E (1967-1968?)

5. 60-luvusta selvinneitä
Aku Ankka (1951-maailman tappiin)
Korkeajännitys (1953-1995 *lehti formaatti loppui, jatkui pokkarina *osittain päällekkäin)
Nakke Nakuttaja (1955-1992)
Ohukainen ja Paksukainen (1963-1982)
Pecos Bill (1953-1974)
Retu ja kumppanit (1965-1974)
Robin Hood (1957-1971 *kustantaja vaihtui 1970)
Satusarja - Uusi Lastenlukemisto (1957-1974 *kyseenalaista voidaanko laskea suoraan jatkoksi)
Siivet (1962-1984)
Tarzan (1964-1990)
Teräsmiehen Poika/Teräspoika (1961-1970 *kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)
Teräsmies (1965-1970 *kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)

6. EI LASKETTU MUKAAN LOPETTANEISIIN KUSTANTAJA & NIMI VAIHTUNUT MATKAN VARRELLA
Batman - Lepakkomies (1966-1970*kustantaja vaihtui 1969, päällekkäisiä numeroita)

7. Vuoden 1965 jälkeen tullut lännensarja, yrittikö täyttää tyhjiön?
Nevada (1966-1968)

8. 60-luvulla ilmestyneitä sotasarjoja
Korkeajännitys (1953-1995 *lehti formaatti loppui, jatkui pokkarina *osittain päällekkäin)
Siivet (1962-1984)
Sotajuttuja (1964-1966)
Suuri Sota (1969-1973)

korjauksia

[Timo Ronkainen]

Lyhytikäisyys näyttää olleen useimpien lehtien vaivana.
Montako numeroa tuli Linda Larkia? Dell-comicsin hoiturisarjis. Kuriositeetti. En tiennytkään että on tullut suomeksi.

Timo

[EetuT]

Montako numeroa tuli Linda Larkia? Dell-comicsin hoiturisarjis. Kuriositeetti. Timo

5 numeroa, erittäin harvinaisia, mutta eipä noiden kerääjiäkään liiemmälti ole.

[Lurker]

Linda Larkista on lyhyesti juttua Scoopissa. Eipä ilmestynyt kauan USA:ssakaan.

[Reima Mäkinen]

Tämä listaushan koskee vain lehtiä. Näitä tutkimalla ja miettimällä saa pään kipeäksi. Onko tuo tv:n runsas villi länsi tarjonta vaikuttanut sarjojen lakkauttamiseen? Vaikea sanoa koska niin paljon muitakin sarjoja on laitettu pakettiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni sarja on loppunut materiaalin loppumisen takia? Ainut asia mikä minulla pistää tästä listauksesta silmään on se, että iso osa Tähti-sarjojen sarjakuvahahmoista/tarinoista on vajaavaisen käsitykseni mukaan esiintynyt samaan aikaan tv:ssä/elokuvana.  Onko siis yritetty ajaa paljon uusia sarjoja sisään tv:n/elokuvan siivellä ja tässä on epäonnistuttu?

Hieno selvitys. Seuraavaksi, ennen enempiä johtopäätöksiä kannattaisi varmaan tutkia noiden kustantajia ja niiden pitkäikäisyyttä sekä kannattavuutta. Oliko esimerkiksi Urpo Lahtisen firmalla (Lehtimiehet?) sarjakuvayritystä Käsittääkseni Hymy-lehti meni hyvin juuri tuolloin ja muutenkin lehtikenttä eli voimakkaasti. Oli esimerkiksi A-lehdet joka kustansi mm. Retu&Kumppaneita. Silloin lehtien (eikä varsinkaan sarjakuvalehtien) kustannuskenttä ei ollut vielä keskittynyt (muutamaan taloon).

Entäs tekniikka ja jakelu sitten? Milloin esimerkiksi sarjakuvien tekemisessä siirryttiin kivipainosta halvempaan offsettiin? Miten Lehtipisteen ja Rautakirjan jakelu toimi ja kehittyi noihin aikoihin? Entä Kirjavälitys ja muu tukkutoiminta, miten se vaikutti sarjakuvien saatavuuteen?
Kirjakauppaketjujakaan ei vielä liiemmälti ollut. Ilmeisesti sarjakuvalehdillekin lehtitilaukset olivat tärkeitä. Paljon tärkeämpiä kuin nyt. Siihen aikaan vielä tavalliset ihmiset saattoivat toimia viraapelitöinään lehtiasiamiehinä ja kerätä tutuilta ja puolitutuilta tilauksia.
Aivan lonkalta arvaten voisin heittää, että 60-luku oli lehtien julkaisemisen hullua ja hurjaa aikaa muutenkin kuin sarjakuvien osalta.

[Timo Ronkainen]

Liekö vanhoista kustantamoista (1950-60 -luku) pahemmin tietoa jäljellä tai saatavissa. Itseä on kiinnostanut Paletti/Tähtisarjat/Kust Pecos Bill/Sarjakustannus -yhtälö. Esim. Texin aloitti Paletti (ensimmäinen vuosi 1953) ja Tähtisarjat jatkoi loppuun (1965). Pecos Billiä julkaisi Kust. oy Pecos Bill vuodesta 1953 alkaen, kunnes julkaisijaksi vaihtui ylikansallinen Williams (en tiedä missä vaiheessa, mutta Williams osti isolla kädellä meikäläisiä kustantajia 60-70-luvun vaihteessa). Herttasarjan aloitti niinikään Kust Pecos Bill kunnes jossain välissä julkaisijaksi tuli Sarjakustannus. Me kaksi -romanssilehden aloitti 1958 Texin kustantaja Tähtisarjat ja sitten sitä jatkoi Kust Pecos Bill ja loppun sen saattoi Sarjakustannus vuonna 1964.
Tehtiinkö tuolla kovasti kustantajakauppoja, vai vaihtoivatko vain firmat nimeä, vai mitä peliä? Jos olisi täydet sarjat lehtiä, voisi katsoa vaihtuivatko kustantajat monessakin lehdessä samaan aikaan.

Timo

[Severi]

 
Uskoisin että pääsyy sarjakuvalehtien 1960 luvun katoon on niinkin yksinkertainen kuin suurten ikäluokkien (1945 - 1950 syntyneet) aikuistuminen. Kunakin kyseisenä vuonna syntyvyys oli noin sadantuhannen kieppeillä. Tästä syntyvyys tasaisesti laski siten että 1960 syntyneitä oli 82 tuhatta ja  77 tuhatta 1965.
 
Esimerkiksi vuonna 1945 syntyneet täyttivät 18 vuonna 1963. Tuolloin suuri osa pojista meni armeijaan (joka tuolloin oli pidempi kuin nykyään) tai tyttöjen tavoin opiskelemaan tai töihin jos vain mahdollista. Ja hieman myöhemmin nuorille pareille tuli perheenlisäystä (= kokopäivähommia). Eikä pidä unohtaa että suurten ikäluokkien tullessa työmarkkinoille ei suinkaan kaikille löytynyt töitä. Niinpä 1960 ja 1970 luvuilla muutama satatuhatta henkeä muutti Ruotsiin; vuosina 1969 ja 1970 niin vilkkaasti että Suomen väkiluku laski. Nämä muuttaneet olivat luonnollisesti pois sarjakuvien asiakaskunnasta ja niukka työllisyystilanne kotimaassa tietysti supisti ylenmääräistä kulutusta, sarjakuvat mukaan lukien.
 
Toki myös harrastukset saattoivat muuttua esim. musiikkipainotteiseksi popmusiikin suosion myötä ja varmasti myös TV:llä oli osuutensa lukijoiden vapaa-ajasta kilpailtaessa.
 
Kun sarjakuvien aikuisempi materiaali oli kuohittu jo vuosikymmentä aiemmin oli melko luonnollista että sarjakuvat on tuolloin koettu lasten ja nuorten lukemistoiksi. Toisin kuin nykyään ei Suomessa -60 luvulla ollut olemassakaan juuri aikuistuneille (suurille) ikäluokille suunnattua sarjakuvatarjontaa, jolla olisi voinut paikata heikommin menestyvien nimikkeiden tappioita.
 
Oletankin että kuusikymmentäluvun "uusjako" kustantajissa oli seurausta romahtaneesta kysynnästä ja samaa epätoivoa kuvastanee lukuisat lyhytikäiset nimikkeet joilla kokeiltiin markkinoita. Tutkimusta aiheesta ei liene tehty, mutta luulenpa että juuri tästä syystä lehtiä lopetettiin - kannattamattomina. Heikkolaatuisimmat sarjat karsiutuivat kun tarjonta sopeutui kysyntään. Stetsonin tunnetulla menetelmällä arvioiden, kaikkien edellä mainittujen syiden takia myynnin pudotus 1960 luvun puolivälissä, verrattuna parhaisiin vuosiin, on voinut olla 15 %, ehkäpä jopa 30 % (nämä luvut voivat siis olla täyttä potaskaa).
 
Uusi nousu 1970 luvulla on sitten kait tapahtunut paitsi uusien sukupolvien myötä niin myös aikuisemmalle lukijakunnalle suunnatun materiaalin myötä. Sekä tietysti hieman parantuneen taloustilanteen ansiosta (öljykriisi pois lukien), mikä rauhoitti maastamuuttoa.
 
Mikähän oli sarjakuvamarkkinoiden tilanne Ruotsissa vastaavaan aikaan?
 
 

[Reima Mäkinen]

Uskoisin että pääsyy sarjakuvalehtien 1960 luvun katoon on niinkin yksinkertainen kuin suurten ikäluokkien (1945 - 1950 syntyneet) aikuistuminen. Kunakin kyseisenä vuonna syntyvyys oli noin sadantuhannen kieppeillä. Tästä syntyvyys tasaisesti laski siten että 1960 syntyneitä oli 82 tuhatta ja  77 tuhatta 1965.
Suomen väkiluku laski. Nämä muuttaneet olivat luonnollisesti pois sarjakuvien asiakaskunnasta ja niukka työllisyystilanne kotimaassa tietysti supisti ylenmääräistä kulutusta, sarjakuvat mukaan lukien.
 
Toki myös harrastukset saattoivat muuttua esim. musiikkipainotteiseksi popmusiikin suosion myötä ja varmasti myös TV:llä oli osuutensa lukijoiden vapaa-ajasta kilpailtaessa.

Ikäluokkien seuraaminen kannattaa aina. Myös tuoreempaa sarjakuva- ja mangaharrastusta arvioidessa. Toisaalta uskallan heittää hatusta että näiden tuotteiden markkinointi kehittyi juuri tuona aikana ja jos uskoo siihen että markkinointi lisää myyntiä...

Kun sarjakuvien aikuisempi materiaali oli kuohittu jo vuosikymmentä aiemmin oli melko luonnollista että sarjakuvat on tuolloin koettu lasten ja nuorten lukemistoiksi. Toisin kuin nykyään ei Suomessa -60 luvulla ollut olemassakaan juuri aikuistuneille (suurille) ikäluokille suunnattua sarjakuvatarjontaa, jolla olisi voinut paikata heikommin menestyvien nimikkeiden tappioita.

Ja säilyneissä oli nimen omaan korkkaria ja Texiä, joita myös aikuinen saattaa joten kuten myöntää lukevansa.

Oletankin että kuusikymmentäluvun "uusjako" kustantajissa oli seurausta romahtaneesta kysynnästä ja samaa epätoivoa kuvastanee lukuisat lyhytikäiset nimikkeet joilla kokeiltiin markkinoita. Tutkimusta aiheesta ei liene tehty, mutta luulenpa että juuri tästä syystä lehtiä lopetettiin - kannattamattomina. Heikkolaatuisimmat sarjat karsiutuivat kun tarjonta sopeutui kysyntään. Stetsonin tunnetulla menetelmällä arvioiden, kaikkien edellä mainittujen syiden takia myynnin pudotus 1960 luvun puolivälissä, verrattuna parhaisiin vuosiin, on voinut olla 15 %, ehkäpä jopa 30 % (nämä luvut voivat siis olla täyttä potaskaa).

Jos hyväksytään se että sarjismarkkinoilla oli hallitsematonta rajua kasvua (eri kustantajat kokeilivat sijoittaa tähän helpon rahan toivossa) jota seurasi romahdus, niin sehän ei suinkaan ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun näin käy.