Niin paljon pahaa oloa näin tiiviissä paketissa!
Mä sanoisin, että tässä on enemmänkin sellaista "Jättäkää mut s##t#n# rauhaan" -fiilistelyä, kuin pahaa oloa. Lisäksi aika iso osa sarjoista on selkeitä parodioita eri asioista, omaelämänkerrallisesta sarjakuvasta populäärikulttuuriin, Metsoloista Rasmus Nalleen ja yläastetyttöjen karvaolioihin. Huh-huh-huh-huumoria, sanon ma.
Kokoelman ulkopuolelle jäi aika paljon juttuja, esim. kaikki Charlos-sarjakuvat kokonaisuudessaan. Jarno Markuksen luonnoskirjoja oli taas mukava tuoda esiin. Niitä kun on PALJON ja sisällöstä voisi julkaista aika montakin kirjaa. Hyvää kamaa, sanon mää.